Someron legendaarisella tanssipaikalla, Esakalliolla, esitetään kesän 2021 aikana suomalaisen tangon mestarin Unto Monosen elämästä kertovaa musiikkinäytelmää. Sen on käsikirjoittanut ja ohjannut Monos-elämäkerturina tunnettu Heikki Metsämäki.
Näytelmä oli tarkoitus esittää jo viime kesänä, kun Monosen syntymästä tuli syksyllä kuluneeksi 90 vuotta, mutta sattuneesta syystä ensi-iltaa siirrettiin vuodella sunnuntaihin 4.7.2021. Vuoden aikana vaihtui myös toinen pääosan esittäjä.
Vaikka Monosen lauletut tangot ovat näytelmässä tärkeässä osassa, Arttu Kapulainen laulavana taksikuskina Santtu Aaltona oli selvästi otettu mukaan enemmän näyttelijämeriittiensä takia.
Pääosaa esittävä Simo Frangén on Alivaltiosihteeri-roolinsa vanki, eivätkä Unto Monosen traagisen elämän pimeät puolet koskettaneet alkuun kovin uskottavasti. Kännihuumoriahan suomalaisissa kesäteatterissahan on jo nähty yllin kyllin.
Loppua kohti löytyi kuitenkin tummempiakin sävyjä: Monosen laitoshoito sekä epätoivoinen yritys saada yhteys lapseensa, josta oli etääntynyt ryyppyreissujensa seurauksena, ja lopulta kulisseissa kajahtava laukaus.
Seinäjoen Tangomarkkinoilla 2018 tangokuninkaaksi kruunattu Jarno Kokko tulkitsee mestarin Reijo Taipaleelle säveltämät ikivihreät niille kuuluvalla tunteella ja syvyydellä. Kokko esittää myös Olavi Virtaa, joka tarinan mukaan löi Monosen katuun ravintola Kosmoksen ulkopuolella Helsingissä.
Niin ikään tangomarkkinoilla kannuksensa ansainnut Suvi Karjula ja Reeta Saranpää hoitavat pisteet kotiin niin näytelmän naisroolien kuin Monosen laulujen osalta. Heitä säestää musiikin sovittanut Kari Vehkaluoto bändeineen, josta erottuu erityisesti haitaria soittava Anna-Liisa Väkeväinen.
Ilmari Myllynen kuulostaa enemmän M. A. Nummiselta (jota hän on esittänyt myös Pesäkallion kesäteatterin Raitilla – Rauli Badding-näytelmässä 2013) kuin M.A. itse ja tulkitsee uskottavasti myös Renegades-rockarin esiintymisen.
Pääosa näytelmän tapahtumissa sijoitetaan aikaan, jolloin tango teki uutta tuloaan ja sen harrastajat joutuivat aika ajoin konfliktiin nousevan nuorisomusiikin kuuntelijoiden kanssa. Aalto kuskaa Monosta uskollisesti ympäri maata loppuun asti, ja kun tämän onni päättyy lopullisesti, taksikuskilla se vasta alkaa.
Periaatteessa Unto Mononen (1930–68) olisi itsekin ehtinyt keikalle juhannuksena 1965 perustetulle Esakallion lavalle, joka on osa suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Näin ei koskaan käynyt, mutta hänen lauluihinsa voi tutustua siellä tänä kesänä aina 8.8 asti.
Unto Monosen ja Esakallion historiallinen suhde
Esakallion lavaisäntä Hannu Heikkilä vastasi sähköpostilla kysymykseen Monosesta ja Esakalliosta:
”Tiedustelin asiaa Esakallion entiseltä lavaisännältä ja hänen tietääkseen Mononen ei ole koskaan Esakalliolla esiintynyt. Sen sijaan Rautelassa sijainneella Kertunsalon lavalla Mononen esiintyi useasti. Someron Esa omisti Kertunsalon lavan ja järjesti siellä tansseja siihen asti, kunnes Esakallio rakennettiin nykyiselle paikalleen.”
Esakallion kesäteatteri, Somero: Herra Satumaa ja Laulava taksikuski
Käsikirjoitus ja ohjaus: Heikki Metsämäki
Aika lempeästi oli arvostelu kirjoitettu…
Kävin katsomassa esityksen 11.7.2021.
Valitettavasti teatterielämys oli täysi floppi. Vain hyvät naissolistit ja Jarno Kokko olivat syy katsoa muuten ahdistavan huonoa esitystä. Käsikirjoitus ja ohjaus olivat onnettomia. Tapahtumien kulku oli poukkoilevaa, täynnä irrationaalisia tapahtumia ja näyttelijätyöskentely oli myötähäpeää herättävää. Simo pysyköön lestissään Alivaltiosihteerinä. Näyttelijäksi ei hänestä ole. Miksi ihmeessä hänet oli rooliin edes hankittu. Selvästi käsikirjoitukseen oli otettu Frangenin irtoheittoja, sanakikkailuja, jotka eivät uponneet maaliinsa kertaakaan. En minä eikä kukaan muukaan yleisössä edes hymähtänyt. Arttukaan ei tässä seurassa esiintynyt edukseen.
Yksinkertaisesti näytelmänä surkea. Kävi sääliksi näyttelijöitä ja muusikoita sekä yleisöä. Ongelman ydin on huonosti kirjoitettu käsikirjoitus. Tuli jotenkin olo, että oliko tätä ohjattu ollenkaan?
Enkä ymmärrä miksi tähän arvosteluun oli kirjoittu oma kappale otsikolla ”Unto Monosen ja Esakallion historiallinen suhde”, jossa käy ilmi ettei sellaista ole ollut.
Hyvää kesää kaikille! Kesänne on parempi jos ette käy katsomassa tätä esitystä.