Hanna Bergholmin ensimmäisessä pitkässä elokuvassa on elementtejä niin Linnuista kuin Alienista. Se ei ole kuitenkaan pelkkä kauhuleffa, vaan siinä sukelletaan syvemmälle mielen syövereihin ja symboliikka on vahvaa.
Pientaloalueella asuu päällepäin täydellinen perhe, jonka arjesta sen emäntä pitää videoblogia ja kannustaa telinevoimistelua harrastavaa tytärtään kisojen lähestyessä. Äidin oma luistelu-ura on joskus päättynyt loukkaantumiseen, mutta nyt hän siirtää odotukset tyttäreensä ja pakottaa tämän itselleen sopivaan muottiin.
Influensseri äidin päälle liimattu hymy alkaa hyytyä jo hitchcockmaisessa kohtauksessa, jossa naakka lentää ikkunasta sisään ja pistää hyrskyn myrskyn. Pian täydellisen kodin kiiltokuvapinta säröilee kuin taloon tuodun munan kuori.
Mitä ikinä munasta kuoriutuukin, se on jollain tasolla se minkä tytär tukahduttaa itsessään. Lopulta voimistelijatytön neitsytkammion ruusutapetoidut seinät alkavat kaatua päälle. Mielessä mylläävät miellyttämisen tarve ja kateus. Niihin lisätään viittaus syömishäiriöön ja ärsyttävä pikkuveli.
Äitiä esittävän Sophia Heikkilä ylitsevuotavan teennäinen rooli on kohdallaan ja tytärtä, sekä sitä jotain esittävä, kuvaushetkellä vasta 12-vuotias Siiri Solalinna tekee hienon kaksoisroolin. Miehet ovat lähinnä statisteja.
Some-ulottavuutta lukuun ottamatta tarinaa ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Siksi elokuva on ehkä menestynytkin maailmalla. Kauhudraama sai maailmanensi-iltansa tammikuussa Sundancen elokuvajuhlilla Utahissa, Yhdysvalloissa ja se on jo voittanut kilpailusarjan pääpalkinnon Grand Prix’n Gérardmerin festivaaleilla Ranskassa.
Pahanhautoja (2022), ohjaus Hanna Bergholm, käsikirjoitus Ilja Rautsi
Ensi-ilta: 4.3.22
