Jos ei voi voittaa, täytyy vain yrittää selviytyä – arvostelussa elokuva The Survivor

Oscar-palkittu ohjaaja Barry Levinson (s. 1942) on todistanut hallitsevansa niin koskettavan draaman kuten Sademies (Rain Man, 1988) kuin poskettoman poliittisen satiirin Wag the Dog (1997). Viimeisimmässä elokuvassaan The Survivor ohjaajan juutalainen tausta on nostettu keskiöön.

Elokuvan ”nykyhetki” sisältää tarkkaa ajankuvaa sodan jälkeisestä New Yorkista. Siirtymä Coney Islandin (ja Georgian) beacheilta mustavalkoisiin takautumiin  Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirille on hyytävä. Siellä virui myös puolanjuutalainen Herschel Haft (1925– 2007), joka teki kovilla nyrkeillään vaikutuksen myös leirin saksalaisiin vartioihin.

Keskitysleirien yhteydessä sijaitsi hiilikaivosleiri, jossa natsiupseerien viihdykkeeksi vankeja pantiin ottelemaan Ilman hanskoja gladiaattorityyliin. Voittaja sai palkkiokseen ylimääräisen ruoka-annoksen, häviäjä, jos oli vielä hengissä, kuulan kalloonsa.

Herschel selvisi, mutta menneisyyden aaveet ja (nykytermein) traumaperäinen stressihäiriö seuraavat häntä niin kehään kuin vuoteeseen myös uudessa kotimaassa, Yhdysvalloissa. Nuo öiset huudot ja perheväkivaltahan eivät ole olleet vieraita suomalaisissakaan kodeissa.

Haft muutti etunimensä uusiin olosuhteisiin sopivaksi Harryksi, mutta englanninkielen lukeminen osoittautui hänelle haastavaksi. Hän etsi vuosikausia nuoruudenrakastettuaan, jonka oli kadottanut joutuessaan leirille. Harry uskoi pääsevänsä nyrkkeilyn avulla lehtien otsikoihin, jotka osuisivat myös Leahin silmiin jossain Amerikassa.

Vuonna 1949 Harry Haft ottelikin tulevaa raskaansarjan voittamatonta maailmanmestaria Rocky Marcianoa vastaan (tullen tyrmätyksi kolmannessa erässä). Uransa hän teki lopulta hedelmä- ja vihanneskauppiaana. Lohtua tarjoaa amerikkalaisen juutalaisjärjestön kaunis ja lempeä Miriam (Vicky Krieps).

Ammattinyrkkeilyn karu maailma esitetään uskottavasti, ilman hehkutuksia. Veri purskahtaa nenästä realistisesti. Myös näyttelijätyö on taitavaa; tunteet tuodaan reunalle, mutta ei vuodateta formaattikyyneleitä.

Danny DeVito tekee mieleenpainuvan roolin valmentajalegendana.

Salaisuuksien kerä purkautuu hitaasti loppuun asti. Aihetta tuntemattomalle tapahtumien ennakoiminen on vaikeaa. Päähenkilön sisäistä maailmaa sekä epätoivoista ratkaisua kuvaava leffa muistuttaakin tässä suhteessa Alan J. Pakulan Sofien valintaa (Sophie’s Choise, 1982). Mieleen tulee väistämättä myös Martin Scorsesen samaan aikakauteen sijoittuva Kuin raivohärkä (Raging Bull 1980), jossa Robert De Niro lihoi ja laihtui uskomattomia massoja esittäessään nyrkkeilijä Jake LaMottaa.

Ben Foster (jolla on ukrainanjuutalaiset juuret) pistää jopa vähän paremmaksi (30 kiloa viidessä kuukaudessa) muuntuessaan luurangonlaihasta keskitysleirivangista trimmattukroppaiseksi ammattinyrkkeilijäksi ja edelleen pönäkäksi keski-ikäiseksi äijäksi.

Elokuva perustuu Alan Scott Haftin isästään kirjoittamaan kirjaan. Se sai ensi-iltansa viime vuonna Toronton kansainvälisillä filmifestivaaleilla ja tuli suoratoistoon amerikkalaisella HBO-kanavalla holokaustin muistopäivänä 27.4.2022.

Suomen ensi-ilta elokuvateattereissa on 10.6.2022

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi