Lea Ypin (s. 1979) mainiossa muistelmateoksessa rinnastuvat maailmaa mullistavat tapahtumat hänen omakohtaisiin kokemuksiinsa ja kasvukipuihinsa.
Lea kasvaa ”aamunkoiton maan” eli Albanian tärkeimmässä satamakaupungissa, Durrësissa, ”henkilöhistorialtaan epäilyttävässä intellektuelliperheessä”. Sujuvaa ranskaa puhuva tyttö on naapuristossa jonkinlainen kummajainen, ”toveri madmuasel”. Ala-asteen opettajan mukaan hän asuu työläisten paratiisissa, jossa kaikki ovat vapaita, toisin kuin ympäröivissä imperialistisissa maissa. Samanikäisenä kun suomalaislapset opettelevat lukemaan Aku Ankasta, Victor Hugon Kurjat tunteva Lea pohtii perheensä kanssa eri vallankumouksien luonteita (!)
Kylmän sodan viimeisellä vuosikymmenellä kommunistidiktaattori Enver Hoxhan (1908-85) rautaisella otteella hallitsema Albania kärvisteli piikit pystyssä niin lännen imperialisteja kuin entisiä liittolaisia (Neuvostoliitto ja Kiina) ja varsinkin suurempaa naapuria, revisionistien johtamaa Jugoslaviaa kohti. Asioista puhutaan koodikielellä ja puheessa vilisee maolaisia termejä, kuten itsekritiikki. Hoxhan kuolemakaan ei vielä muuta olosuhteita merkittävästi. Mutta, onko järin uskottavaa panna siitä seuraavaa eksistentiaalista pohdiskelua kuusivuotiaan suuhun.
”Vapaudesta” huolimatta Lean isä virittelee TV-antennia kohti Adrianmeren toisella puolella olevaa Italiaa. Rannikolle pääsee ajoittain ajautumaan tuulahduksia ulkopuolisesta maailmasta helpommin kuin esimerkiksi pääkaupunki Tiranaan. Tyhjistä purukumipaketeista tulee lapsille statussymboleja. ”Ihanneyhteiskunnassa” naapuria autetaan, mutta toisaalta välit saattavat tulehtua vaikka tyhjän Coca-Cola-tölkin takia. (sekin ehkä vihamielisten ulkovaltojen juoni sekasorron aiheuttamiseksi.) Sellaista hapatusta näkee enemmänkin valuuttamyymälän hyllyillä. Uimarannan matalassa vedessä Lea yrittää ottaa kontaktia aurinkovoiteen tuoksuisiin harvoihin turistilapsiin.
Yksitoistavuotiaana Lea oppii, että hänelle on valehdeltu koko hänen elämänsä ajan. Rautaesiripun murtuessa ilmenee että paratiisin sijaan hän onkin asunut avovankilassa, missä sukulaiset lähetettiin vakoilemaan toisiaan ja johtaja puhdisti lähipiiriään esikuvansa Stalinin tavoin. Kirjan alussa kuvattu ”Isä aurinkoisen” patsaan koskettaminen on ollut pienelle tytölle lähes hengellinen elämys. Nyt ilmenee, että hän olikin ollut perheensä ainoa kiihkeä kommunisti.
Euroopan suljetuin maa alkaa hitaasti avautua. Helmikuussa 1991 Hoxhan patsas kaadetaan ja samana keväänä maassa järjestetään ensimmäiset vapaat vaalit sitten toisen maailmansodan. (Tässä kohden Albanian historia muistuttaa Baltian maita, jotka imperiumien sorruttua kokivat lyhyen vapauden maailmansotien välissä, ja kylmän sodan päätyttyä kiirehtivät Natoon.)
Kaikkien toisiaan seuraavien mullistusten lisäksi Lea lähtee ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen Osmanien valtakunnassa syntyneen, nuorena yläluokkalaista elämää viettäneen, eikä koskaan sydämessään sosialismiin uskoneen mummonsa kanssa. Ateena on kuin valovuosien päässä Albaniasta.
Samaan aikaan alkaa joukkopako maasta. Italiassa suhtaudutaan pakolaisten ensimmäiseen aaltoon ymmärryksellä ja turvapaikkoja myönnetään automaattisesti. Mutta pian otteet kovenevat ja elintasopakolaisiksi mielletyt albanialaiset käännytetään. (Tämä siis tapahtui vuosia aikaisemmin kuin Jugoslavian hajoamissotien aiheuttama etnisten albaanien pako Kosovosta). Monet käännytyksen välttäneistä albaanitytöistä, kuten Lean pari vuotta vanhempi lapsuudenystävä, Elona pakotetaan prostituutioon, ja sen myötä leviää AIDS heidän kotimaahansa kymmenen vuoden viiveellä lännestä.
Ulkomaailmakin pääsee tutustumaan Albaniaan, mikä sekin aiheuttaa välillä noloja tilanteita; kuten politiikkaan lähtevän Lean äidin järjestämä ranskalaisen naisdelegaation vastaanotto länsimaisena muotiluomuksena pitämässään yöpaidassa. Naapurustoon muuttanut hollantilainen maailmanpankin tutkija ajetaan hermoromahduksen partaalle albanialaisella vieraanvaraisuudella: syöttämällä, juottamalla ja lähes pakottamalla huivitanssiin. Tämä saattaa edelleenkin osua ulkomaalaisen kohdalle. Lean isä tapaa merijalkaväen (marines) sotilaina pitämiään amerikkalaisnuorukaisia, jotka opettavat hänelle englantia. Opintojen edistyessä osoittautuu, että he ovatkin mormonilähetyssaarnaajia. Isän uran edetessä uudessa systeemissä, kuvaan astuu myös tyly tulosvastuu, joka aiheuttaa vahvasti oikeudentajuiselle miehelle henkisen kriisin.
Demokratia ja markkinatalous saavat maassa jalansijaa. Jopa uskonnonvapauden myötä kutsumustaan avoimesti harjoittava imaami antaa sijoitusvinkkejä. Sitten koittaa vuosi, joka on jäänyt albanialaisten kollektiiviseen muistiin kuten meillä kevät 1918. Keväällä 1997 finanssikapitalismi näyttää raadollisimman puolensa kun pyramidihuijaukset romahtavat ja suurin osa kansasta, kuten Ypit, menettää säästönsä. Maassa seuraa pienimuotoinen sisällissota, jossa luultavimmin yli 2000 ihmistä menettää henkensä. Kuten Suomi, Albania oli jakaantunut myös maantieteellisesti. Etelän kaupungit, kuten Saranda, olivat kapinallisten ”punaisten” käsissä, mikä saattaa tulla yllätyksenä monille sieltä myöhemmin loma-asunnon hankkineille suomalaisillekin.
Kaaoksen keskellä Ypin perheen äiti pakenee maasta vieden pikkuveljen mukanaan. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen myös Lea lähtee kohti länttä ja opintoja Roomassa, joissa hän myös menestyy. Yllättävän käänteen takia Lealla on varaa viettää myös normaalia opiskelijaelämää illanviettoineen. Vaikeinta siinä tuntuu olevan vakuuttaa sosialismin realiteetteja aatteen ihanteisiin hurahtaneille opiskelijatovereille.
Tänään kosmopoliitti Lea Ypi toimii politiikan tutkimuksen professorina London School of Economicsissa. Kirjan epilogissa hän kertoo kirjoittaneensa sen pandemian aikana berliiniläisessä ”komerossa”.
Vapaa ‒ Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa on mustan huumorin sävyttämä, kaikessa uskomattomuudessaan uskottava kuvaus pienen Balkanin maan hyytävästä lähihistoriasta. Riina Vuokon loistava suomennos englannista lisää lukunautintoa.
Lea Ypi: Vapaa ‒ Kuinka kasvoin aikuiseksi maailman luhistuessa, Atena 2023
Kirjan voi kuunnella Storytel-äänikirjapalvelussa.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
