Narita – opas Tokion lentokentän kaupunkiin

Narita keskusta
Matalaa rakentamista ja kapeita katuja Narita Cityssä. Kuva: Daniel Federley

Tokion päälentokenttä Narita, jonne lennot Helsingistäkin laskeutuvat, sijaitsee 70 kilometrin päässä Tokion keskustasta. Narita onkin aivan oma, erillinen kaupunkinsa, ja Japanin-matkailijan kannattaa ehdottomasti antaa sille mahdollisuus.

Viimeinen päivä ja hotelliyö ennen lentoa kotiin, tai ensimmäinen heti matkan alussa, kannattaa viettää Naritan keskustassa ja nähdä, millaista on aivan tavallisten japanilaisten arki elämää kuhisevien suurkaupunkien ulkopuolella.

Naritassa pääosa rakennuksista on matalia, parikerroksisia. Kadut eivät ole Tokiosta tuttuja leveitä valtakatuja, vaan täällä on paljon kapeita, yksisuuntaisia kujia, joilla liikenne soljuu hiljaa eteenpäin nipponilaisella tyyneydellä.

Vaikka Naritassa näkee siellä sun täällä länsimaalaisiakin, on heitä kuitenkin harvassa. Kaupunki on aidosti japanilainen, ja esimerkiksi kylteissä ja opastauluissa näkee länsimaisia aakkosia jo huomattavasti Tokiota harvemmin.

Englantiakaan ei puhuta yhtä paljon kuin pääkaupungissa, joten nyt on pärjättävä hymyllä ja elekielellä. Arigatō go zaimasu, eli kiitos paljon, tuo leveän hymyn naritalaisen kasvoille.

Naritan vahvuus ovat sen ravintolat, joita löytyy joka lähtöön, perinteinen ostoskatu vanhoine rakennuksineen sekä Naritasan-temppelialue, jolla kiertelee mielellään rauhassa parikin tuntia.

Narita – näkemistä ja tekemistä

Naritan keskus on asema-aukio JR Station -aseman edustalla. Asemarakennuksessa sijaitsee pieni mutta tehokas matkailutoimisto, josta kannattaa pyytää keskusta-alueen kartta ja Naritasan-temppelin esite. Ne riittävät mainiosti opastamaan matkailijaa.

Asema-aukion laidoilta löytyy pikkukauppoja, ruokapaikkoja ja hotelleja. Vieressä on myös Keisei Station -asema, jolta on yhteys lentoasemalle kolmesti tunnissa.

Omote-sandō – ostoksia japanilaisittain

Narita ostoskatu
Omote Sando, ostoskatu. Kuva: Daniel Federley

Asema-aukion koilliskulmasta, tupakkakaupan luota, lähtee toinen Naritan nähtävyyksistä, vajaan kilometrin mittainen ostoskatu Omote-sandō. Kyseessä on melkein enemmän kapea kuja kuin katu, ja osa sitä reunustavista rakennuksista edustaa perinteistä japanilaista arkkitehtuuria.

Omote-sandō on Naritan sydän, mutta pulssi on Tokiota alhaisempi. Ei täällä hiljaista ole, väkeä on päiväsaikaan paljon liikkeellä, mutta Tokion hektisyys ja kiireisyys puuttuvat.

Kadun varrella on muutama matkamuistomyymäläkin, mutta pääosa liikkeistä on tarkoitettu kaupungin asukkaille: vaatteita, taloustavaroita, rautakauppa… Bambukaupasta löytää niin sushirullien tekoon tarvittavia mattoja, pieniä kulhoja ja kippoja kuin mitä tahansa muuta bambusta ikinä voikaan valmistaa.

Ravintoloitakin on moneen lähtöön perinteisistä ankeriaspaikoista kansankuppiloihin, joissa ruoka tilataan automaatista, ja onpa joukossa italialainenkin ravintola. Hinnat ovat Tokiota edullisemmat.

Naritasan-temppelialue kutsuu rauhoittumaan

Narita
Naritan nähtävyytenä on kaunis, vanha temppeli, jossa ei muita turisteja juuri näe.

Omote-sandō päättyy alamäkeen Naritasan-temppelin edustalle. Temppelin virallinen nimi on Naritasan Kongō-ō-in Shinshoji ja se edustaa shingon-buddhalaisuutta.

Alue on perustettu yli tuhat vuotta sitten, vuonna 940, ja vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta. Osa temppeleistä puolestaan on aivan uusia, kuten reilut kymmenen vuotta sitten valmistunut Sō-mon, pääportti, jonka kautta alueelle saavutaan.

Alueen vanhin temppeli on Kōmyō-dō vuodelta 1701. Se toimi aikanaan alueen päätemppelinä. Nykyinen päätemppeli on vuodelta 1968.

Matkailutoimiston esitteessä on hyvä kartta temppelialueesta ja selostus tärkeimmistä rakennuksista, kuten vuonna 1712 valmistuneesta kolmikerroksisesta pagodasta.

Temppelialueella voi kävellä kaikessa rauhassa, ja siellä sun täällä on myös kojuja, joista voi ostaa evästä tai matkamuistoja.

Ulkona valokuvia voi ottaa vapaasti, sen sijaan temppeleissä sisällä valokuvaaminen on kiellettyä. Temppelit ovat kuitenkin avoinna yleisölle, myös muille kuin buddahalaisille. Kengät riisutaan ennen sisään menoa ja joko jätetään ovensuuhun tai otetaan mukaan muovipussissa.

Temppelien lisäksi alueella on pienempiä pyhäkköjä, joiden luona rukoillaan tietyn teeman mukaan. Omat temppelinsä on esimerkiksi oppimiselle – ja tietysti rakkaudelle.

Okayama Hiroba -aukio on puolestaan täynnä ennustajia. Suosituimpien luo saattaa olla pitkäkin jono.

Temppelialueelle ei ole pääsymaksua, ja se on avoinna ympäri vuoden ja vuorokauden.

Naritasan Park

Naritasan-alueella on myös laaja Naritasan Park, joka on enemmän metsikkö kuin varsinainen kaupunkipuisto. Metsikön polkuja kävellessä tuntee olevansa valovuoden päässä vilkkaasta Tokiosta. Puiston lammissa on monneja ja värikkäitä kultakaloja lasten iloksi.

Pieni vesiputouskin löytyy, ja vaikka se on kooltaan vaatimaton, on sen kohina rauhoittavaa pitkän työpäivän päätteeksi. Niinpä monet paikalliset tulevatkin tänne nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhasta kiireisen arkensa vastapainoksi.

Naritan museot

Kalligrafiamuseo Naritasan-puiston koilliskulmassa esittelee perinteistä japanilaista kalligrafiaa, esillä on muun muassa ikivanhoja valtavankokoisia kääröjä Edo-kaudelta. Museo on suunnattu japanilaisille, joten englanninkielisiä selityksiä ei ole. Kalligrafiaa pääsee itsekin kokeilemaan 1000 jenin pikakurssilla. (Naritasan Museum of Calligraphy, avoinna ti–su klo 9–16)

Narita Yokan-museossa korttelin päässä Omote-sandōlta puolestaan pääsee tutustumaan perinteisiin punapavuista tehtyihin makeisiin; niiden valmistukseen ja historiaan. Museo on vuonna 1899 perustetun Nagomi-Yoneya-yrityksen ylläpitämä ja se esittelee luonnollisesti myös yrityksen historiaa. (Narita Yokan Archives Museum, avoinna joka päivä 10–16, vapaa pääsy)

Nähtävyydestä jäy myös japanilainen supermarketti

Narita ruokakauppa
Mustekalaa paikallisessa ”Prismassa”. Kuva: Daniel Federley

Tokion keskustasta ei suuria automarketteja helpolla löydä, mutta Naritassa Yaoko Marketplace -supermarketti on vain 250 metrin päässä Keisei -asemasta.

Eihän supermarketti ole mikään virallinen nähtävyys ole, mutta tänne kannattaa tulla ihmettelemään, miten erilaista kaikki on kotilähiön K-kauppaan verrattuna. Samalla voi ostaa eväät hotellihuoneeseen, niitä löytyy joka lähtöön tuoreesta marketin keittiössä valmistetusta sushista lähtien.

Hedelmät ja vihannekset näyttävät tutuilta, mutta ovat huippukalliita. Sikanautahylly on vaihtunut mustekalahyllyksi – tuttuja muovirasioita rivissä ja pinossa, mutta sisällä onkin jos jonkinlaista lonkeroa kaupan.

Hammastahnahyllyn luona voi sitten ihmetellä pakkauksia ja miettiä, että onkohan se sittenkin hopeankiillotusainetta tai ehkä jalkavoidetta. Länsimaisen silmin samannäköisiä värikkäitä tuubeja ja purkkeja on hyllykaupalla, ja kun kaikissa värikkäissä rasioissa on teksti pelkkää japania, niin uhkapeliähän se shoppailu on!

Mitä syödä Naritassa?

Narita ravintola
Ruokakiska asema-aukiolla. Kuva: Daniel Federley

Naritassa on paljon ruokailumahdollisuuksia edullisista kansankuppiloista paremman väen paikkoihin, joissa voi nauttia vaikkapa hevosenlihasushia.

Suurin osa ravintoloista on Omote-sandōlla sekä kahden rautatieaseman, JR Stationin ja Keisei Stationin edustoilla.

Koska ravintolat palvelevat lähinnä paikallisia, ei listoja useinkaan ole käännetty englanniksi eikä suurkaupunkien keskustoista tuttuja muovimalleja välttämättä ole täällä ikkunoissa, joten osittain ruoan valinta voi olla arpapeliä.

Naritassa on poikkeuksellisen paljon perinteisiä japanilaisia ankeriasravintoloita. Kaupungin alueella on hyviä kalavesiä, ja aikoinaan kaksipäiväinen kävelymatka täältä pääkaupunkiin asti oli pitkä ja vaivalloinen, joten siihen oli tapana varautua syömällä hyvin ja täyttävästi. Ankerias oli ravitseva ruokaa! Myös kimosui, ankeriaan maksasta tehty keitto, on paikallinen suosikki.

Jos kulttuurishokki on liian suuri eivätkä edes Keisei Stationin sisäänkäynnin tuntumassa olevan sushikioskin takeaway-antimet maistu, voi suunnata kulkunsa JR-asema-aukion McDonald’siin. Se on auki 24/7.

Missä asua Naritassa?

Naritan kaupungin keskustassa on toistakymmentä hotellia, jotka ovat Tokioon verrattuna erittäin kohtuuhintaisia, parhaimmillaan alle 50 euroa/yö.

Monessa mielessä nämä ovat toistensa kopioita: pienet, erittäin siistit huoneet kaikilla tarpeellisilla mukavuuksilla ja aamiaistarjoilu. Joissakin hotelleissa on myös ravintola ja englanninkielinen ruokalista.

Yksi hyvä vaihtoehto on Keisei-aseman lähistöllä sijaitseva Richmond Hotel Narita. Hotellissa on edulliset ja huippusiistit huoneet, ravintola ja maksuton kuljetus lentokentälle. Henkilökunta puhuu jonkin verran englantiakin.

Varsinaiset lentokenttähotellit sijaitsevat Naritan kaupungin ja lentokentän välisellä alueella. Niissä on usein suuremmat huoneet ja monipuolisemmat palvelut, mutta sijainti on keskellä-ei-mitään. Hotelleista on yleensä maksuton kuljetus lentoasemalle ja joissakin tapauksissa myös Naritan kaupungin keskustaan.

Naritan lentokenttä

Naritan lentoasemalta pääsee Naritan kaupunkiin helpoiten Keisei-junilla. Ne kulkevat kolmesti tunnissa, matka kestää 10 minuuttia ja lipun hinta on 260 jeniä. Lipun voi tietysti ostaa automaatista, mutta jos automaattikammo iskee, on lentoasemalla myös lipunmyyntipiste, jonka henkilökunta puhuu englantia.

Myös JR-junilla pääsee lentoasemalta Naritan kaupunkiin. Lippu maksaa vain 200 jeniä, mutta vuoroväli on harvempi.

Naritasta Tokioon

Sekä Keisei- että JR-junat kulkevat Naritasta Tokioon asti useampaa eri reittiä. Kallis mutta nopea JR Narita Express vie Tokyo-asemalle ja edelleen mm. Shibuyaan.

Keisei-junat puolestaan kulkevat hitaampaa reittiä useamman pysähdyksen kautta Uenoon asti.

Molemmilta linjoilta on vaihtoyhteys Yamanote-ympyrälinjalle, joka viekin sitten lähes kaikkialle Tokioon. Lipun hinta riippuu matkan pituudesta.

Valuutta

Naritassa valuuttaa saa, kuinkas muutenkaan, automaatista. Asema-aukion laidalla on Mizuho-pankin konttori, ja konttorissa valuutanvaihtoautomaatti. Sen aukioloajat ovat pitemmät kuin itse konttorin, ma–pe 7–24 ja la–su 8–21.

Automaatti on helppokäyttöinen, valikot englanninkielisiä ja kurssi hyvä, parempi kuin useimmilla Tokion rahanvaihtokonttoreilla.

Narita kokemuksia

Tämän Narita-esittelyn on kirjoittanut Daniel Federley, jonka ”Japanin Riihimäki” yllätti: ”Narita on ihan oma kaupunkinsa, jossa jokaisen Tokion-matkailijan kannattaisi pysähtyä. Japani on muutakin kuin kahdeksankaistaisia katuja, loppumattomia ihmisvirtoja ja neonvaloja! Ja kuinka helppoa onkaan lähteä täältä aamulennolle, kun ei tarvitse herätä kukonlaulun aikaan.”

 

Varaa tarjousmatka yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös majoituksen. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

  • AVAINSANAT

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi