Paratiisireportteri: Kuinka perustaa majatalo Filippiineille?

Filippiinit Surigao ranta
Tältä siellä näyttää! Tällaiselta alueelta ostimme tontin Filippiinien Surigaolla. Ranta koostuu vaaleista pikkukivistä. Meri on kirkasta ja turkoosia. Kuva: Aleksi Katajala

En tiedä, olenko tyhmä vai seikkailunhaluinen, mutta päätin perustaa majatalon Filippiineille, Surigaoon. Näin se onnistuu:

Hanki filippiiniläinen vaimo

Elämäni suunta muuttui täysin 15 vuotta sitten, kun tapasin Los Angelesissa filippiiniläisen toimittajan. Ekoilla treffeillä nähtiin silloinen kuvernaattori Arnold Schwarzenegger (voiko vaikeammin kirjoitettavaa nimeä ollakaan?) ja sotkettiin paita jäätelöllä Venice Beachilla. Seuraavat treffit olivatkin Prahassa, josta kirjoitin Mondoon opaskirjaa.

Ne treffit johtivat kirkkoon ja muuttoon Bangkokiin. Sillä tiellä ollaan edelleen, vaikka asuinpaikka onkin tässä välissä vaihtunut vaimon työn perässä monesti.

Filippiiniläinen vaimo auttaa sikäli majatalon perustamista kummasti, että hän voi virallisestikin omistaa maassa maata. Toki maata voi muutenkin hankkia, mutta se vaatii ylimääräistä säätöä ja mielellään hyvää lakimiestä.

Ui delfiinien kanssa

Vaimo on kotoisin Mindanaon saaren pohjoisosista Surigaosta, jossa ei matkailua toistaiseksi ole. Ei siis tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, jos et ole koskaan kuullutkaan paikasta. Ei kukaan muukaan ole. Vieressä on tosin suosittu matkailusaari Siargao.

Aluksi harmittelin, miksei vaimo voisi olla kotoisin jostain Filippiinien kuuluisammasta kohteesta. Tuntui, ettei Surigaossa ollut mitään.

Mieli muuttui, kun kävin paikallisen kalastajan veneellä uimassa vapaiden delfiinien kanssa. Siinä sivussa tuli sukellettua ja lekoteltua päiväretkellä läheisellä autiosaarella.

Delfiinien kanssa uidessa syntyi ajatus, että tännehän pitäisi perustaa majatalo. Sen elämyksen haluaisi jakaa muidenkin kanssa!

Suunnitelma ei tietenkään edennyt minnekään, koska olen toimittajanrääpäle, joka ei osaa mitään muuta kuin kirjoittaa ja painaa kameran nappia.

No, onneksi elämä heittelee.

Muuta Itä-Timorille

Maisemia Itä-Timorin  maaseudulla. Kuva: Antti Helin

Koitti vuosi 2016, ja muutimme vaimon kansainvälisten töiden perässä todelliselle perähikiälle, Itä-Timorin pääkaupunkiin Diliin. Jos harva on kuullut Surigaosta, niin eipä Itä-Timorkaan ole monelle tuttu, vaikka sinne voi lentää Balin kautta.

Kaipasin suomen kielen puhumista muunkin kuin poikani kanssa, joten laitoin tämän Kerran elämässä -sivuston Itä-Timor-oppaaseen maininnan, että käyn mielelläni kaljalla, jos joku suomalainen maahan saapuu.

Saapuihan niitä. Ei nyt montaa, mutta sitäkin mielenkiintoisempia veijareita. Jokaisella oli tarina kerrottavanaan, mikä oli heidät tuntemattomaan maahan tuonut.

Tutustu yritteliääseen veijariin

Saarelle saapui myös muuan suomalainen maailmanmatkaaja Aleksi vaimonsa Anastasian ja pienen tyttärensä kanssa. Anastasialla oli niin paha vatsatauti, ettei hän juuri hotellista poistunut, mutta Aleksin kanssa juttu luisti.

Aleksilla ja Anastasialla oli heilläkin hyvä syy käydä Itä-Timorilla. He halusivat muuttaa Suomesta ja perustaa majatalon jonnekin, missä matkailu oli vasta kasvamassa. Suunnitelmissa olivat olleet niin Sri Lanka kuin Balin lähellä sijaitseva Nusa Penidakin, mutta molemmissa oli maan hinta jo noussut järjettömäksi. Itä-Timor taas paljastui liian tuntemattomaksi.

Muutamaa olutta ja delfiinitarinaa myöhemmin pariskunta innostui Surigaosta. Seuraavat treffit sovittiin sinne.

Etsi kohde, jossa maa on halpaa

Aleksi diggaili Surigaosta saman tien. Itse luulin, että tässä vain vähän tunnusteltaisiin mahdollisuuksia, mutta Aleksi oli toista maata. Toiminnan mies. Ostettiin rantatontti.

Ostamista helpotti se, ettei Surigaossa ole matkailua, joten rantatontitkin olivat halpoja – noin sata kertaa edullisempia kuin sillä viereisellä suositulla Siargaon saarella.

Halukkaita myyjiäkin löytyi, sillä iso osa kaupungin asukkaista oli juuri menettänyt paljon rahaa suuressa pyramidihuijauksessa.

Meidän löytämämme myyjä ei sentään onneksi ollut aivan pakkoraossa, vaan hänellä oli amerikkalainen mies. Joten huonoa omaatuntoa ei tarvitse tuntea – ei tässä riistokapitalisteja olla. Hinta oli sopiva 80 metriä leveästä merenrantatontista. Kaupan päälle tuli yli 30 palmua.

Omalla tontilla, turkoosin meren loisteessa, oli aika ihmetellä: ”Jaahas, maanomistajia ollaan!”

Valitse kohde, jossa on potentiaalia

Filippiinit autiosaari
Heti Surigaon edustalla pääsee kauniille autiosaarelle. Kuva: Antti Helin

Vaikka maa olisi halpaa, ei sitä kannata ihan mistä tahansa ostaa. Pitää olla potentiaalia. Ja sitä Surigaossa on. Vieressä on se Siargaon saari, josta ei tarvitse houkutella kuin vaikka promille matkailijoista nauttimaan myös Surigaon rauhasta, delfiineistä ja paremmasta rannasta.

Viiden minuutin mopomatkan päässä on erinomainen snorklauspaikka, jossa korallit ovat säilyttäneet kauniit värinsä. Venematkan päässä on myös kaunis autiosaari, ja yön yli retkellä voi käydä viereisellä Leyten saarella snorklaamassa valashaiden kanssa, mikä ei Siargaolta käsin onnistu.

Paljon muutakin tekemistä löytyy – ja aitoa tunnelmaa. Tänne eivät vielä ole kiinalaiset turistiryhmät löytäneet.

Ja Surigaosta voi jatkaa matkaa toiselle suositulle saarelle, Camiguinille, jossa on tulivuoria ja kuumia lähteitä.

Paina kaasua äläkä katso taaksesi

No, maatahan on nyt helppo ostaa. Rahaa tiskiin ja nimiä paperiin. Ainakin periaatteessa. Maan ostamiseen liittyi toki siihenkin monta mutkaa, joista lisää myöhemmässä blogipostauksessa.

Todelliset vaikeudet alkavat yleensä siinä vaiheessa, kun pitäisi jotain rakentaakin. Moni majatalon omistaja on menettänyt rahansa rakennusvaiheessa. Kustannukset tapaavat tropiikissa nousta ja aikataulut paukkua, kun työmiehet sähläävät ja kaikki pitää tehdä kahteen kolmeen kertaan, kun ensimmäisellä eikä toisellakaan tule tehtyä oikein.

Onneksi Aleksilla on pitkä pinna ja rakennustaustaa. Muuten olisin tuskin tähän seikkailuun lähtenyt.

Ja kuten sanottua, Aleksi on toiminnan mies. Kun maa oli ostettu, mies pisti talonsa ja omaisuutensa myyntiin ja osti perheelle lentoliput Filippiineille. Päivä on helppo muistaa: perhe lähti Suomesta uudenvuoden aattona, vuoden 2019 viimeisenä päivänä.

Ei hullumpi aloitus uudelle vuosikymmenelle.

Ja lopuksi: tapaa lisää hyviä ihmisiä

Sukellusasiaan-blogin Teija ja Niko kävivät myös vieraisilla Itä-Timorilla. Teija lähdössä snorklaamaan Itä-Timorin Jaco-saarella. Kuva: Antti Helin

Jos Aleksilla onkin rakennustaustaa, ei meillä kummallakaan ole kokemusta hotellitoiminnasta. Onneksi meillä on ystäviä, joilla on.

Todella paljon uskoa ja kokemusta projektiin ovat tuoneet Sukellusasiaan blogin Niko ja Teija, jotka työskentelivät usean vuoden ajan Filippiineillä sukellushotellissa. Sydämellisempiä ihmisiä saa etsiä! Ja vinkkinä: heidän kotonaan saa Tampereen parhaan aamiaisen.

Siargaolla käydessämme tutustuimme suomalaiseen Leehin ja Kaisaan, jotka pyörittävät saarella menestyksekkäästi Surfing Carabao -majataloa. Myös heiltä olemme jo saaneet korvaamatonta apua majatalon perustamisen paikallisiin kiemuroihin.

Ja juuri tämä on se kaikkein tärkein opetus majatalon perustamisessa ja elämässä ylipäätään: Yksin on vaikea onnistua missään. Mutta ystävien tuella mikä tahansa on mahdollista!

PÄIVITYS 2022

Majatalo on vihdoin valmis! Voit lukea sen nykykuulumisista sivulta Filippiinien suomalainen majatalo.

Seuraa majataloa Facebookissa: Surigao Dream Beach Resort

Instagram: @surigaodream

2 KOMMENTIT

  1. Palaute suosittelemastasi Tampereen parhaasta aamupalasta:

    Ruoka 6/5 tähteä
    Palvelu 6/5 tähteä
    Seura 6/5 tähteä
    Sijainti 6/5 tähteä

    Heti alkuun kehut siitä, että varauksen sai bookattua nopealla aikataululla.

    Heti aamulla silmät avattuani iski into – vihdoin, tänään saan kokea kuuluisan Tampereen parhaan aamupalan!

    Ei muuta kun bussiin ja menoksi. Sijainti oli helppo saavuttaa julkisen liikenteen matkaajalle, Nysse vei ihan viereen. Sain lisäksi hyvät saapumisohjeet viestillä.

    Astuessani sisään asuntoon, välittyi lämmin ja välitön tunnelma kahvin ja pekonin tuoksun lisäksi jo eteiseen. Innostus oli mieletön kenkiä pois ottaessa, kun ei aivan nähnyt keittiön pöydän antimia.

    Saapuessani keittiöön aamun tarjoilu paljastui:
    Ihan mielettömän kattava valikoima – tuoreita croissanteja, parhaita kaurasydämiä suoraan lähikaupasta, laaja valikoima täytteitä leivälle (kaikkea pekonista suolakurkkuun!) ja törkeen hyvää, vasta tippunutta suodatinkahvia. Oli unlimited kahvi, join ainakin kolme kuppia samalla kun mätin tarjottavia kaksin käsin…

    Ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilin hilloa jogurtin kanssa – ei huono, suosittelen kokeilemaan. Kaiken huipuksi jääkaapista löyty jälkkäriksi suussa sulava kakku, jonka koristeena mitäpä muutakaan kun omia lemppareita – macaronseja! Kaiken huipuksi pistaasi löyty makuvalikoimasta. Otin kaks palaa, vaikka jo ennen jälkkäriä tuntukin jo siltä että mennään äärirajoilla. Tässä kohtaa napsahti ekstratähti palveluun, nimittäin jostain kaivettiin esiin jo pois heitetty macaronspaketti, jotta pystyttiin kattomaan mikä väri edustaa mitäkin makua. Mahtavaa!

    Suuri kiitos suosituksesta! Suosittelen lämpimästi itekkii ja aion ehottomasti käydä vielä uudelleen.

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi