Tunnistatko tilanteen: Olet majatalossa hieman syrjäisemmässä paikassa. Majatalo on kerrassaan ihana, mutta siinä on yksi ongelma. Ruoka on pahaa. Tai tylsää. Tai mitäänsanomatonta. Eikä lähistöllä ole vaihtoehtoja.
Ja se on iso ongelma.
Jos joskus nuoruuden reppureissulla pystyikin syömään samantapaista nuudeli- tai riisiannosta päivästä toiseen, siitä kasvaa ulos, ja ruuasta tulee iso osa matkustamisen nautintoa.
Liian monta kertaa itsekin on ollut tilanteessa, jossa ihanan majatalon pilaa huono ravintola. Ei sellaisessa kovin montaa päivää viihdy, eikä sellaiseen varsinkaan helpolla palaa takaisin. ”Olihan ne maisemat ihanat… mutta muistatko, kuinka pitkään sitä ruokaa piti aina odottaa?”
Hyviäkin esimerkkejä on. Muistan vieläkin elävästi Thaimaassa Chiang Maista tunnin verran pohjoiseen Chiang Daossa sijaitsevan The Nest -majatalon. Pikkukylässä on majatalo, jossa on yksinkertaiset mutta siisti bungalowit, uima-allas vuorten keskellä – ja aivan loistava ravintola.
Liitutaululla kerrottiin päivän erikoiset: haudutettua lampaan potkaa violetilla potaattipyreellä ja sen sellaista. Asiakkaat saapuivat Chiang Maista päiväretkelle tai viikonlopuksi The Nestiin varta vasten ravintolan takia.
Sellaisen tunnelman haluaisin myös omaan Surigao Dream -majatalooni, joka valmistuu Filippiineille kesän 2021 mittaan. Viimeistään nyt pitää jo tosissaan miettiä ravintolapuolta.
Kannattaako majatalossa edes pitää ravintolaa?
Lähtökohtaisesti ravintola on majataloille kaksipiippuinen juttu. Sen pyörittämisestä on paljon vaivaa, mutta tuotto voi olla pieni verrattuna varsinaiseen majoitusbisnekseen. Esimerkiksi naapurissamme Siargaolla toimiva suomalaisomisteinen Surfing Carabao on suosiolla päättänyt, ettei pyöritä ravintolaa laisinkaan. Melkein naapurissa kun on kokonainen kyläkatu täynnä toinen toistaan houkuttelevampia ruokapaikkoja.
Meidän tilanteemme on erilainen. Me olemme omassa rauhassamme. Vaihtoehtoja ei ole. Tylsä ravintola pilaisi sen elämyksen, minkä haluamme tarjota. Elämyksen luksusluokan majatalosta, jossa riittää rauhaa mutta myös tekemistä vaikka kahdeksi viikoksi.
Ja jos nyt jo viikonkin asuu yhdessä hotellissa ja syö samassa ravintolassa, kyllä siinä pitää olla aika kekseliäs keittiö.
Onneksi melkein naapurissa asuu eläkkeelle vetäytynyt ranskalainen keittiömestari. Hän on luvannut auttaa ravintolan kanssa: laatia ruokalistat ja kouluttaa henkilökunnan.
Ravintolan merkitystä korostaa entisestään tämä koronatilanne: saattaa kestää pitkäänkin, ennen kuin eurooppalaiset pääsevät taas matkustamaan kaukomaille. Eli paikallisista asiakkaista tulee todella tärkeitä.
Ravintolalla voisi tuoda taloon sen verran kassavirtaa, että saataisiin majatalon ydintyöntekijät palkattua (ja paikan päällä olevalla yhtiökumppanillani Aleksillakin riittäisi ruokaa pöytään).
Ja jotenkin nämä kaksi asiakaskuntaa pitäisi vielä saada molemmat tyytyväiseksi: paikalliset ravintola-asiakkaat ja tulevat majatalovieraat.
Herääkin siis kysymys: millaisen ravintolan haluamme perustaa?
Jos yhdistäisi parhaat palat suosikkiravintoloista?
En juurikaan luota ravintoloihin, joilla on loputtoman pitkä ruokalista. On ihan liikaa valittavaa eikä asiakas tiedä, mitä siellä keittiössä osataan oikeasti kokata. Aivan kaikkeen on mahdotonta erikoistua.
Kun muistelen ravintolasuosikkejani vuosien varrelta, sellaisia, joiden toteuttaminen olisi realistisesti mahdollista, ne ovat yleensä erikoistuneet johonkin.
Itä-Timorilta kaipaan Mike’s Chickeniä, joka grillasi erinomaista piripiri-kanaa. Balilla Ubudissa oli aina hauska käydä Naughty Nuri’sissa juomassa margaritoja ja herkuttelemassa ribseillä.
Vientianessa yksi kestosuosikeistamme on yksikertaisia mutta herkullisia burgereita tarjoava Ray’s Grille. Luang Prabangissa on hauska, syrjäinen pizzeria, Secret Pizza, joka on avoinna vain kahtena iltana viikossa ja silloin aina täynnä.
Thaimaan ravintoloista rakkaimpana mielessä on Koh Koodin Fisherman’s Hut, jonka kalat hohtivat hopeisina ja uskomattoman tuoreita, sillä ravintolan omistaja oli itse kalastanut ne samana päivänä.
Olenkin alkanut haaveilla, että jos voisi tuoda palasen niiden kaikkien tunnelmaa Surigaolle. Jos voisi vaihdella ravintolan menua päivän ja teeman mukaan, se voisi innostaa paikallisia asiakkaita tulemaan ympäri viikkoa. Elämys olisi aina vähän erilainen.
Maanantaina grillattaisiin edullisesti piripiri-kanaa. Tiistaina tarjottaisiin burgereita. Keskiviikkona herkuteltaisiin pizzalla ja torstaina otettaisiin varaslähtö viikonloppuun Naughty Nuris’in hengessä.
Perjantaina ja lauantaina tarjoiltaisiin tuoretta kalaa ja vähän fiinimpiä eurooppalaisia annoksia romanttisessa hengessä. Sunnuntaina asiakkaita vetäisi kaupungin paras brunssi.
Tässä välissä täytyy muuten todeta, että sadantuhannen asukkaan Surigao on sen verran käpykylä, ettei kaupungin parhaan brunssin tittelin kaappaaminen olisi vaikeaa. Surigao Dreamin brunssi olisi kaiketi myös kaupungin ensimmäinen brunssi.
Ja tätä konseptia ehdittäisiin testata ennen kuin ulkomaiset matkailijat alkavat saapua. Ehdittäisiin katsoa, mikä toimii ja mikä ei. Nähdä, millainen tunnelma syntyy, eli voiko ravintolaa pyörittää sekä ulkopuolisille asiakkaille että varsinaisille hotellivieraille.
Nyt pitää vielä kysyä Aleksilta, mitä mieltä hän on ideasta.
Vaan sitäkin ennen sinulla, rakas lukija on nyt mahdollisuus kertoa, millaisen ravintolan sinä haluaisit nähdä majatalossamme? Tai millaisen perustaisit omaan unelmiesi majataloon?
Parhaat ideat pyritään toteuttamaan :)
Seuraa majataloa Facebookissa: Surigao Dream Beach Resort
Instagram: @surigaodream
Matkablogi Paratiisireportteri ilmestyy kerran viikossa, yleensä sunnuntaisin.
