Suomenlinna on aikamatka maamme historiaan ja merituulen tuoksuinen pakopaikka aivan Helsingin edustalla. Se on Helsingin ainoa Unescon maailmanperintökohde ja kokonainen saaristokaupunginosa, jossa historia elää rinnakkain nykyhetken kanssa. Kokemuksen kruunaa viehättävä uimaranta.
1700-luvulta peräisin oleva merilinnoitus rakennettiin alun perin Ruotsin puolustukseksi. Tuolloin linnoitus tunnettiin nimellä Sveaborg, ja se suunniteltiin suojaamaan valtakunnan itärajaa kasvavalta Venäjän uhalta.
Suomenlinna on elänyt läpi koko Suomen historian. Se siirtyi Venäjän hallintaan 1808, jolloin Suomesta tuli osa Venäjän keisarikuntaa. Tänä aikana linnoitusta laajennettiin merkittävästi, ja siitä tuli tärkeä osa Pietarin puolustusketjua.
Suomen itsenäistyttyä linnoitus sai uuden nimen: Suomenlinna.
Suomenlinnan viehätys ei synny vain sen vaikuttavista linnoituksista, vaan siitä, että se on yhä asuttu. Saarella elää parisataa helsinkiläistä – lapsiperheitä, taiteilijoita, opiskelijoita ja merimiehiä. Vanhat kasarmit toimivat asuntoina ja päiväkoti sijaitsee kivimuurien suojassa.
Linnoitus on kuin pieni kylä keskellä merta, jonka mukulakivikaduilla kohtaavat historia, turistit ja paikallinen arki. Linnoituksen tunnelmallisinta osaa ovat muurit, joiden sisällä kulkevissa synkissä käytävissä voi kuljeskella.
Suomenlinnan lautta lähtee Kauppatorilta. Lipuksi riittää tavallinen kaupunkiliikenteen lippu.
Onko Suomenlinnassa taisteltu?
Ruotsi aloitti linnoituksen rakentamisen vuonna 1748 suojellakseen valtakuntaa erityisesti Venäjän kasvavalta uhalta. Linnoitustyöt kestivät vuosikymmeniä ja etenivät vaiheittain eri saarille. Työtä johti ruotsalainen Augustin Ehrensvärd, joka suunnitteli Suomenlinnan modernin linnoitusarkkitehtuurin hengessä – tarkoituksena oli rakentaa sekä merilinnoitus että merisatama Ruotsin laivastolle.
Kun Suomen sota syttyi vuonna 1808, ja Venäjä hyökkäsi Suomeen, osa rakenteista oli vielä keskeneräisiä tai huonokuntoisia, erityisesti uusien aseiden ja sotataktiikoiden valossa.
Lisäksi linnoituksen miehistö oli sekavaa sakkia ja riittämättömästi varusteltua: saarella oli sotilaiden ohella paljon siviilejä, merimiehiä ja jopa vanhuksia. Moraalia heikensi myös epäselvä johtajuus ja epävarmuus tilanteesta.
Huhtikuussa 1808 Suomenlinna antautui Venäjälle ilman suurempaa taistelua. Tämä oli valtava isku Ruotsille, ja sitä onkin myöhemmin pidetty kiistanalaisena tai jopa häpeällisenä ratkaisuna. Komendantti Carl Olof Cronsted perusteli antautumista muun muassa siviilien turvallisuudella ja huonolla tilanteella puolustuksessa, mutta päätöstä on arvosteltu vuosisatojen ajan.
Nähtävää ja koettavaa Suomenlinnassa
Suomenlinnassa riittää tutkittavaa. Suomenlinnan nähtävyydet esitellään siinä järjestyksessä, missä ne tulevat vastaan lauttarannasta kävellessä.
Suomenlinnan kirkko
Suomenlinnan kirkko on historialtaan ja toiminnaltaan yksi Helsingin erikoisimmista. Kirkko valmistui Venäjän vallan alla vuonna 1854 ortodoksiseksi sotilaskatedraaliksi. Arkkitehtuuri oli bysanttilaista aikakauden tyyliin. Kirkossa oli viisi sipulikupolia ja sen sisätilat olivat täynnä ikonostaaseja ja ortodoksista symboliikkaa.
Suomen itsenäistyttyä kirkko muutettiin luterilaiseksi ja siitä poistettiin sipulikupolit ja muut ortodoksisuuden merkit. Siitä tehtiin pelkistetyn luterilainen. Muutos oli symbolinen: venäläinen ortodoksisuus väistyi suomalaisen yksinkertaisuuden ja protestanttisen arkkitehtuurin tieltä.
Suomenlinnan kirkko on ainoa kirkko Suomessa, jonka torni toimii myös majakkana. Sen lyhty vilkkuu valoa yhä tänäkin päivänä ja ohjaa merenkulkijoita Helsingin edustalla.
Sotamuseo Maneesi
Museon nimi, Maneesi, juontaa juurensa rakennuksen alkuperäisestä käyttötarkoituksesta: se toimi alun perin sotilaallisena harjoitushallina eli ratsastusmaneesina, jossa upseerit harjoittelivat ratsastusta ja komennuksia. Nyt siellä ratsujen sijaan laukkaavat aikakaudet.
Maneesin näyttelyt kertovat Suomen itsenäisyyden ajan sodista: sisällissodasta, talvisodasta, jatkosodasta ja Lapin sodasta. Näyttely ei ole pelkkä rivi vitriinejä, vaan elävä ja monipuolinen kokonaisuus, joka yhdistää esineitä, valokuvia, elokuvakatkelmia ja henkilökohtaisia tarinoita.
Esillä on aseiden ja univormujen lisäksi kenttävarusteita ja sotilaan arkea kuvaavia esineitä, sekä propagandajulisteita, karttoja ja viestivälineitä.
Maneesissa on nähtävillä myös kenttäkappeli, joka on rakennettu sodan aikaisen mallin mukaan. Se kertoo koskettavasti siitä, miten sotilaat hakivat lohtua ja toivoa epäinhimillisissä oloissa.
Sotamuseo Maneesi ei glorifioi sotaa, vaan antaa kasvot niille, jotka sen kokivat. Museossa korostuu tavallisen sotilaan näkökulma: millaista oli nukkua pakkasessa, kirjoittaa kotiin juoksuhaudasta tai huolehtia aseveljestä kenttäsairaalassa.
Museo tekee näkyväksi myös naisten ja siviilien roolin sodassa – lottien, sairaanhoitajien ja kotirintaman panos saa ansaitsemansa tilan.
Erillinen osasto Lauri Törnille ja hänen saamilleen mitaleille. Törnin monipuolisesta ja ristiriitaiseistakin urasta kertoo se, että hän sai niin Mannerheimristin, Saksan Rautaristin kuin Yhdysvaltainkin ansiomitaleja.
Suomenlinna-museo
Suomenlinnan museo tarjoaa tiiviin mutta kattavan katsauksen linnoituksen vaiherikkaaseen historiaan Ruotsin, Venäjän ja Suomen vallan ajalta.
Ehrensvärdin hauta
Sotilasarkkitehti Augustin Ehrensvärdin hautamuistomerkkiä koristaa komea, kreikkalainen sotilaskypärä. Ehrensvärd kuoli Tukholmassa vuonna 1772, mutta hänen toiveestaan hänet haudattiin linnoitukseen, jonka rakentamiseen hän oli uhrannut elämänsä.
Hautamuistomerkin luonnosteli itse kuningas Kustaa III, ja siinä yhdistyvät sekä sotilaallinen symboliikka että Ehrensvärdin inhimillinen perintö.
Augustin Ehrensvärd oli ruotsalainen kreivi, sotilas, linnoitusinsinööri ja valtiomies – mutta myös piirtäjä, esteetikko ja jopa humoristi. Hänen päiväkirjoihinsa ja kirjeisiinsä sisältyy nokkelia karikatyyrejä ja teräviä huomioita niin aliupseereista kuin Tukholman hovista. Hän oli valistuksen ajan miehiä – yhtä lailla järjen kuin esteettisyydenkin kannattaja.
Kun 37-vuotias eversti Ehrensvärd sai tehtäväkseen linnoituksen suunnittelun ja rakentamisen, hän valitsi paikan itse: Helsingin edustalla oleva saariketju tarjosi suojaisan sataman ja hyvän strategisen sijainnin.
Hänen visiossaan Sveaborg oli kuin kaupungin ja linnoituksen yhdistelmä: siellä oli satama, telakka, varastoja, kasarmeja, asuintaloja ja virkistysalueita. Kaikki suunniteltiin geometrisen tarkasti, mutta inhimillisellä otteella. Se oli uutta aikakaudella, jolloin linnoitukset olivat usein synkkiä ja epäinhimillisiä kivibunkkereita.
Lopputulos on yhdistelmä sotilaallista tehokkuutta ja klassista kauneutta.
Suomenlinnan telakka
Viaporin telakka on Suomen vanhin edelleen toimiva kuivatelakka ja yksi Euroopan vanhimmista laatuaan. Se rakennettiin 1750-luvulla osaksi Ruotsin saaristolaivaston tukikohtaa, ja sitä käytettiin alun perin kaleerien ja sotalaivojen rakentamiseen. Telakka oli tekninen mestariteos ajalleen: vettä pumpattiin pois altaasta tuulimyllyvoimalla. Myöhemmin alueella rakennettiin myös lentokoneita ja huollettiin sukellusveneitä.
Nykyään telakka on elävä kulttuuriperintökohde, jossa Viaporin Telakka ry ylläpitää perinteistä laivanrakennusta ja kunnostaa historiallisia puualuksia vanhoja menetelmiä vaalien. Käynti telakalla tarjoaa kiehtovan näkymän merenkulun historiaan ja käsityöperinteen jatkumoon Suomenlinnan historiallisessa ympäristössä.
Sukellusvene Vesikko
Sukellusvene Vesikko ainoa säilynyt suomalainen toisen maailmansodan aikainen sukellusvene. Vuonna 1933 valmistunut Vesikko oli yksi viidestä suomalaisesta sukellusveneestä, jotka palvelivat talvi- ja jatkosodassa.
Osuvan nimensä se sai pienikokoiselta mutta ketterältä näätäeläimeltä.
Elämä Vesikolla ei ollut heikkohermoisille. Miehistö joutui viettämään pitkiä aikoja sukellusveneen kapeissa ja ahtaissa sisätiloissa, usein kosteassa ja kylmässä. Hiljaisuus ja tarkkuus olivat elintärkeitä – virhe saattoi paljastaa koko veneen viholliselle.
Vierailija pääsee kulkemaan alkuperäisessä sisätilassa, jossa koneet, torpedot ja punkat ovat yhä paikoillaan. Kokemus on vaikuttava ja klaustrofobinen ja saa miettimään, miltä tuntui olla keskellä Itämeren syvyyksiä, hiljaa käskyä odottamassa?
Vesikko osallistui partiointiin ja merivalvontaan erityisesti Suomenlahdella ja Itämerellä. Vaikka se ei koskaan upottanut vihollisalusta, sen merkitys oli strateginen ja psykologinen: sukellusveneiden pelko sai viholliset varovaisiksi, ja Suomen oma laivasto sai niistä voimaa ja uskottavuutta.
Sodan jälkeen, vuonna 1947, Suomen oli luovuttava sukellusveneistä Pariisin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti. Muut alukset romutettiin, mutta Vesikko säilytettiin museotarkoituksiin.
Suomenlinnan uimaranta
Suomenlinnan uimaranta on pieni ja viehättävä hiekkaranta komeiden kallioiden suojissa.
Kuninkaanportti
Kuninkaanportti on Suomenlinnan seremoniallinen pääsisäänkäynti, jylhä kivirakennelma, joka rakennettiin kuningas Adolf Fredrikin vierailua varten – hänen oli tarkoitus nousta maihin juuri tätä kautta. Portti rakennettiin näyttäväksi ja ylvääksi: se toimi symbolina Ruotsin vallasta ja sotilaallisesta voimasta.
Kuningas ei kuitenkaan koskaan saapunut. Portti siis odotti majesteettiaan turhaan – mikä tekee siitä kuin tyhjyyteen rakennetun näyttämön, jolle varta vasten kirjoitettua näytelmää ei koskaan esitetty.
Portin yläosassa on vieläkin nähtävissä kivitaulu, jossa lukee latinaksi:
”Ne quod male geri possit intrando relinquas” – vapaasti suomennettuna: ”Älä tuo linnoitukseen mitään, mikä voisi vahingoittaa sitä.”
Nykyään portti on enemmän symbolinen kuin toiminnallinen sillä se sijaitsee linnoituksen reunalla. Se onkin erinomainen kohde kävelylle Suomenlinnan halki pitkin linnoituksen valleja ja kiviteitä. Portilta avautuu komea näkymä merelle. Kaikkein hienoin näkymä Kuninkaanportille avautuu tosin naapurista Vallisaarelta.
Kustaanmiekan linnake
Kuninkaanportin vieressä on jykevä Kustaanmiekan linnake. Täällä, aivan Suomenlinnan eteläkärjessä, linnoitussaari on dramaattisimmillaan. Meri ja historia kohtaavat. Aallot hakkaavat kallioita kuin vieläkin piiritystä odottaen.
Kustaanmiekan linnake rakennettiin linnoituksen vahvimmaksi osaksi: juuri tätä kautta vihollinen saattoi saapua suoraan mereltä käsin. Siksi Kustaanmiekka varustettiin raskaalla tykistöllä, paksuilla valleilla ja tiukalla arkkitehtuurilla.
Jos saapuu oikeaan aikaan päivästä, Ruotsinlaivat kulkevat aivan vierestä Suomenlinnan ja Vallisaaren väliin jäävästä kapeasta Kustaanmiekan salmesta.
Suomenlinna talvella
Talvella Suomenlinnan tunnelma muuttuu. Luminen linnoitus saa satumaisen, jopa aavemaisen tunnelman. Joulun alla Suomenlinnassa on usein ollut hauska tonttupolku.
Vinkit Suomenlinnan vierailuun
Suomenlinnan lautta kulkee vuoden ympäri Kauppatorilta. Lautalla pääsee kulkemaan tavallisella HSL:n kaupunkilipulla. Kesäisin saarelle pääsee myös JT-Linen vesibussilla, joka kulkee erilaista reittiä ja vie eri laituriin. Siihen pitää ostaa erillinen lippunsa.
Ota mukaa hyvät kävelykengät. Saarella on paljon mukulakiveä, portaita ja kallioita.
Matkaeväät voi ostaa sataman vieressä olevasta kahvilasta. Ota mukaan viltti – Suomenlinna on täynnä viehättäviä piknik-paikkoja. Myös useita ravintoloita löytyy.
Suomenlinnan majoitus
Mikä olisikaan parempi tapa tutustua Suomenlinnaan kuin siellä yöpyminen? Hostel Suomenlinna sijaitsee Suomenlinnan Iso-Mustasaaressa, lauttalaiturin lähellä. Kauppatorille ja Helsingin keskustastaan on vain vartin lauttamatka. Hostellin vieressä on K-kauppa, Suomenlinnan Panimo ja ravintola Bastion Bistro.
Hostel Suomenlinnassa on 39 petipaikkaa yhteismajoitushuoneissa eli dormeissa sekä 8 yksityishuonetta (2, 3 ja 4 hengen huoneita). Hostellin kahdesta kerroksesta löytyy myös kaksi oleskelutilaa ja kevyeen kokkailuun sopiva asiakaskeittiö. Buffetaamiaisen voi tilata etukäteen.
Katso tarjoukset Hostel Suomenlinnaan.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
