5 x matka kannibaalien maahan

Entisaikaan kaukomatkaajat pelkäsivät joutuvansa kannibaalien pataan. Nykyään ihmissyöjien luokse tehdään elämysmatkoja.

Teksti Antti Helin

Papua-Uusi-Guinea – noidat pataan

Papua-Uusi-Guinea
Papuan heimot tykkäävät koristautua. Kyseinen herra ei liity (tietääksemme) kannibalismiin.

Oi niitä aikoja: Papua-Uudessa-Guineassa on monen heimon ruokalistalle kuulunut ihmislihaa. Kuuluisimpia ovat korkeissa puumajoissa asuvat korowait, joille kannibalismi on osa heidän oikeusjärjestelmäänsä.

Padan pohjalle: Korowaiden uskomuksen mukaan tappavia sairauksia aiheuttavat noidat. Kuoleva näkee yleensä näyssä noitujansa, joka on usein oman kylän poikia. Kostoksi noita syödään.

Kaikilla mausteilla: Liha kääritään banaaninlehtiin ja höyrytetään kuumennetuilla jokikivillä. Korowait pitävät makua erinomaisena: lihassa sekoittuvat possun ja paikallisen strutsinkaltaisen linnun, kasuaarin, aromit.

Vieläkö paistuu? Korowaiden väitetään syövän edelleen ihmisiä, tosin australialaisantropologi Chris Ballardin mukaan heimolaiset vain kertovat lämpimikseen juttuja ihmissyönnistä varakkaita seikkailuturisteja viihdyttääkseen.

Fidži – ihmisfiestalla ennätysten kirjaan

Fidzin paratiisirannoilla maistui ja paistui aikoinaan ihmisliha.
Fidzin paratiisirannoilla maistui ja paistui aikoinaan ihmisliha.

Oi niitä aikoja: Ihmislihaa on arvostettu lukuisilla Etelämeren saarilla, mutta innokkaimpia kannibaaleja olivat fidžiläiset. Päällikkö Ratu Udre Udre on päässyt Guinnessin ennätystenkirjaankin syömällä 1800-luvulla satoja ihmisiä.

Pataan joutuivat: Fidžiläiset söivät pääasiassa vihollisiaan, mutta pataan saatettiin äänestää myös epäsuosittu naapuri. Eurooppalaisista kyseenalaisen kunnian sai lähetyssaarnaaja Thomas Baker, joka tapettiin ja keitettiin 1867.

Kaikilla mausteilla: Uhrit syötiin sodanjumalan kunniaksi. Uhrin veri juotiin tuoreeltaan ja lihat paistettiin rosvopaistina yön yli maakuopassa. Suurinta herkkua olivat sydän, sisäreidet ja käsivarret.

Vieläkö paistuu? Fidžiläiset luopuivat kannibalismista 1800-luvun jälkipuolella kristinuskoon käännyttyään. Paikallisessa museossa on esillä pastori Bakerista jäljelle jäänyt saapikas.

Lue lisää Fidzin-matkailusta.

Intia – kannibalismilla kohti kuolemattomuutta

Sadhu_intia_03
Intian aghori-sadhuille maistuu niin viina kuin ihmislihakin.

Oi niitä aikoja: Aghorit ovat hindujen pyhistä miehistä, sadhuista, salaperäisimpiä ja oudoimpia. Aghorien kulttiin kuuluvat sadhut syövät kuolleita Varanasissa, hindujen pyhässä kaupungissa. Vielä 1800-luvun lopulla aghoreita oli Varanasissa satoja, nykyisin heitä on joitakin kymmeniä.

Pataan joutuivat: Aghorit naaraavat ruumiita pyhästä Ganges-joesta ja etsivät niitä kremaatiopaikoilta. Kuolleita syömällä aghorit tavoittelevat yliluonnollisia voimia, kuten kuolemattomuutta.

Kaikilla mausteilla: Ruumiit, usein jo hyvän tovin mädäntyneet, syödään raakoina tai hautarovioiden hiilloksessa paistuneina. Ateriointi aloitetaan rukouksella ja makupalan tarjoamisella jumalille. Jotkut aghorit käyttävät juomamukeinaan ihmiskalloja.

Vieläkö paistuu? Pyhien hindukannibaalien joukkoon on liittynyt myös yksi länsimaalainen. Houstonilainen Gary Stevenson, entinen hippi, on esitelmöinyt useammallekin reppureissaajalle ruokailutavoistaan.

Meksiko – atsteekkien velanmaksua jumalille

Teotihuacan
Atsteekkien päätemppeli Teochtitlan on tuhoutunut, mutta myös mahtavassa Teotihuacanissa uhrattiin ihmisiä.

Oi niitä aikoja: Ennen eurooppalaisten saapumista ihmisuhrit olivat yleisiä Mesoamerikan intiaanikulttuureissa, mutta mikään muu kulttuuri ei harrastanut yhtä verisiä uhrimenoja kuin atsteekit: atsteekit uhrasivat vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. Uhrijonot ulottuivat kilometrien päähän temppeleistä, joiden huipulla uhrit surmattiin. Uhrattuja ihmisiä lihotettiin ennen uhraamista ja heidän lihaansa syötiin.

Pataan joutuivat: Uhreja hankittiin varta vasten sotimalla, itse asiassa ihmisuhrien hankkiminen oli suurimpia syitä atsteekkien sotaisuuteen. Atsteekit tarvitsivat ihmislihaa ravinnokseen, sillä juuri muuta lihaa ei ollut Mesoamerikassa saatavilla: suuria kotieläimiä ei ollut ja riista oli metsästetty loppuun. Uhrattavat maalattiin sinisellä kalkilla, ja heistä arvokkaimmat koristeltiin kukkasin. Sotavankien lisäksi uhrattiin myös orjia – jos nämä olivat syyllistyneet laiskotteluun.

Kaikilla mausteilla: Atsteekkiperinteen mukaan jumalat olivat uhranneet itsensä ihmisten hyväksi, ja ihmisuhreilla velkaa maksettiin takaisin. Pyramiditemppelin ylimmällä tasanteella ylipappi leikkasi uhrin sydämen irti kivialttarilla, ja ruumis viskattiin alas jyrkkiä rappuja. Onneton paloiteltiin ja lihat annettiin uhrin vanginneelle soturille. Käsistä ja reisistä valmistettiin chilillä maustettua lihapataa.

Vieläkö paistuu? Atsteekit uhrasivat vankejaan etenkin mahtavan pääkaupunkinsa Teochtitlanin keskeltä nousevan pyramidin huipulla. Hernan Cortesin johdolla konkistadorit tuhosivat atsteekkien mahtavan pääkaupungin maan tasalle ja rakennuttivat tilalle uuden kaupungin, Mexicon, ja Teochtitlanin päätemppelin paikalle Mexicon keskusaukiolle nousi Amerikkojen suurin katedraali. Samalla katoliset konkistadorit vaihtoivat atsteekkien ihmisuhrit Kristuksen lihaan ja vereen. Atsteekkien koristeellisia uhrialttareita näkee Mexicon Arkeologisessa museossa.

Brasilia – herkulliset hautajaiset

Oi niitä aikoja: Amazonin sademetsän sotaisa Wari-heimo pisti poskeen vihollisheimolaisia ja eurooppalaisia uudisasukkaita. Warit eivät tehneet eroa ihmisen ja eläimen välillä, joten vihollisen syöminen sujui kuin luonnostaan.

Pataan joutuivat: Poikkeuksellista warien kannibalismissa oli se, että he eivät popsineet ainoastaan vihollisiaan. Warit söivät myös suruunsa. Kuolleita sukulaisiaan syömällä he koettivat päästä eroon kaipauksestaan.

Kaikilla mausteilla: Vihollisten liha nautittiin tuoreeltaan, mutta sukulaisten annettiin mädäntyä kolme päivää. Edesmenneestä anopista jäi siten niin paha maku suuhun, ettei häntä enää tehnyt mieli muistella.

Vieläkö paistuu? Lähetyssaarnaajat saivat warit luopumaan kannibalismista 1950-luvulla. Alkuun wareista tuntui pöyristyttävältä haudata rakkaimpansa märkään, törkyiseen ja yksinäiseen kuoppaan.

 

Varaa tarjousmatka yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös majoituksen. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!