Varsinaissuomalaiseen Someron kaupunkiin liittyy merkittävä määrä suomalaisen kevyen musiikin historiaa. Kolmen somerolaisen muusikon – Unto Monosen, Mauri Antero Nummisen ja Rauli ”Badding” Somerjoen – elämät sivusivatkin toisiaan.
Muusikoiden elämään johdattavat nykypäivän Somerolla Baddingin kioski, entinen kotitalo ja kaupungin hautausmaa. Suomi-rockin fiiliksiä tarjoilee myös Esakallion tanssilava.
Vaan siivetönnä en voi lentää, vanki olen maan
Kun Karjalankannakselta evakkona lähtenyt Unto Mononen (1930–68) saapui mutkien kautta Somerolle vuonna 1947, perheen uusi kotitalo sai Lahden kartanon muonamiehenmökin mukaan nimen Paratiisi. Vain pari vuotta myöhemmin, 19-vuotiaana, Monosen arvellaan säveltäneen ja sanoittaneen suomalaisen tangon helmen Satumaan.
Seurauksena epäonnistuneesta kitarisaleikkauksesta hän ei pystynyt sitä laulamaan levylle, mutta myöhemmin sen levyttivät niin Henry Theel (1955) kuin Reijo Taipale (1962). Säveltäjänä pitkälti itseoppinut Mononen soitti kitaraa yhtyeessään.
Siirtokarjalaisille jaettiin kyllä maita viljeltäväksi, mutta somerolaisiksi heitä ei oikein koskaan hyväksytty. Tuskin pelkkä pakolaistaustasta johtuva juurettomuus johti suoraan mielenterveysongelmiin, mutta silläkin saattoi olla osansa.
Toisaalta Mononen tunnettiin myös hauskana seuramiehenä. Siitä huolimatta Mononen ampui itsensä Somerolla kesäkuussa 1968. Luultavammin vahingossa, mutta on myös huomioitu itsemurhan mahdollisuus. Asunnoton, korvikeaineitakin käyttävä alkoholisti leikitteli usein mukanaan kantamallaan käsiaseella. Vai uskoiko hän pääsevänsä satumaahan tai paratiisiin?
Sinä sanoit menkäämme maalle meidän landelle
Paratiisi on edelleen osa somerolaista kotiseutuylpeyttä. Se on Rauli Somerjoen (1947–87) säveltämä ja Arja Tiaisen kanssa sanoittama Suomi-rockin klassikko, jonka tunnetuimmassa 1973 julkaistussa levytyksessä kitaravirtuoosi Jukka Tolonen soittaa soolon. Liittyykö kappaleen nimi Monosen kotitaloon? Ei kukaan osaa sanoa.
Paratiisi soi myös Somerjoki-kioskilla, Helsingintien varressa helteisenä kesäkuisena iltapäivänä kun kukat kukki tuoksui niin. Kahvit ja pullat saa ostaa paikallisen nuorison edustajalta. Vajaa kuusikymmentä vuotta sitten myymässä olisi voinut olla Rauli tai hänen sisarensa Mailis.
Alkuperäisen kioskin rakensi 1962 heidän isänsä Gunnar Somerjoki paikallisen timpurin kanssa lisätienestiksi niukasti elävälle perheelleen. Kioski oli nuorison suosittu kokoontumispaikka ja rokki soi transistoriradiossa alusta asti, aina vuoteen 1975.
Uudelleen avattua kioskia on ylläpitänyt vuodesta 1996 Someron Yrittäjät ry, jonka puheenjohtajan Jani Kurvisen tapaammekin siellä, ja saamme lopulta suostuteltua jonkun puhumaan Someron murretta. Moni muukin pysähtyy asioimaan kioskilla.
Kurvisen mukaan viime kesä oli kaikkien aikojen ennätys kesäkuukaudet auki olevalla kioskilla. Asiakkaita on laidasta laitaan. Motoristeja ja joskus turistibussillinen mummoja. Parkkipaikkaa on jouduttu laajentamaan, jotta kaikki mahtuisivat.
Lyhyt metsäpolku vie meidät kioskilta Raulin kotimökille, jonne Somerjoet muuttivat muutaman sadan metrin matkan jalan vuonna 1953. Raulin sisko Mailis Niemelä os. Somerjoki, (s. 1950) muistaa hyvin edellä kävelleet kanat, kuten taapero yleensä havainnoi kaiken olennaisen.
Mielitauti-rock! Rock! Rock!
Matti Torkkomäki on vuonna 1611 perustetun Hovilan kartanon kartanonherra. Hän oli Raulin puolitoista vuotta vanhemman veljen Karin (1946–89) – tulevan YLEn musiikkitoimittajan – luokkatoveri, mutta Rauliin häntä yhdisti rakkaus luontoon. Paikallisen luonnon kuvaaminen ja suojeleminen on ollut aina Torkkomäelle sydämen asia.
Somerjokien vanha kotitalo jyrättiin tien alta ja vuosikymmeniä myöhemmin samaa tietä oltiin oikaisemassa. Se näytti uhkaavan tienvarren jyhkeiden mäntyjen rivistöä, poikien lapsuudenaikaista leikkipaikkaa. Torkkomäki vaati, että isovihan nähneet puut pitää säilyttää, kuten lopulta kävikin.
Torkkomäki muistaa kuinka Rauli järjesti näkinkenkien kilpa-ajoja vesistön rannassa. Somerjoen koko perheellä oli muutoinkin poikkeuksellisen läheinen suhde luontoon ja kotia ympäröiviin lähimetsiin. Viisi lasta sai kasvaa vapaasti.
Vaikka Raulin koulutie jäi keskikouluun, ei häntä kioskin lisäksi juuri patisteltu töihin, toisin kuin paremmin toimeen tulevien Torkkomäkien jälkikasvua. Rauli sai rauhassa vaellella metsissä ja viritellä siellä lauluääntään, joka tosin katkesi heti, jos joku tuli vastaan. Rauli oli syrjäänvetäytyvä. Ei vastannut aina edes tervehdykseen, kertoo Torkkomäki.
Mutta hänellä oli myös iloinen puoli. Mailis muistelee Rauli-enon hassutelleen lapsiensakin kanssa. Sitten oli se pimeä, itsetuhoinen puoli, kuten idolillaan Unto Monosella. Mitään diagnooseja ei kuitenkaan tuohon aikaan noin vain jaeltu. Ristiriita Raulin esiintymishalun ja esiintymispelon välillä oli ilmeinen, mutta hänen syvä ja samalla hauras äänensä kosketti jotain monien meidän suomalaisten sielussa.
Raulin kaima ja luokkatoveri Rauli ”Rafe” Tanskanen keksi hintelälle koulukiusatulle kaverilleen vetävämmän nimen ”Badding”, joka antoi jo viitettä rock-tähteyteen.
Ensimmäinen julkinen esiintyminen Ämyrin lavalla 1965. Esiintyessään siellä ja Esakallion tanssilavalla Somerjoen poikien bändi The Five Yes esitti rockin lisäksi myös perinteistä tanssimusiikkia. Alkuun Kari lauloi ja Rauli paukutti rumpuja, mutta pian veljekset vaihtoivat paikkoja. Keikkoja kävi katsomassa myös muuan M. A. Numminen, johon Raulin esiintyminen teki vaikutuksen.
”Sitten se alkoi pyöriä niissä Nummisen Underground -porukoissa”, muistelee Mailis puhelimessa kesäisenä päivänä Mäntän rannalla.
Julkisella paikalla emme tietenkään menneet liian pitkälle
Muutaman vuoden Somerjoen veljeksiä vanhempi niin ikään somerolainen Mauri Antero Numminen (s.1940) oli tuurannut Unto Monosen tanssiorkesterin rumpalia. Myöhemmin M.A. levytti Unto Monosen säveltämän Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa. Tarinan mukaan Mononen oli luvannut säveltää Nummiselle vaikka puhelinluettelon.
Baddingin ensimmäinen kohua aiheuttanut esiintyminen Jyväskylän kulttuuripäivillä 1966 oli tulkinta oppikirjatekstistä Jenkka ulkosynnyttimistä. Numminen sai kaipaamansa huomion ja on sittemmin esittänyt jenkkaa itsekin.
Pari vuotta myöhemmin Numminen perusti turkulaisten Jarkko Laineen ja Markku Innon kanssa rock-peformanssiryhmän Suomen talvisota 1939–40, joka levytti ainoan albuminsa Underground-rock. 1970. Solistina toimi yleensä Rauli. Samana vuonna sai ensi-iltansa Risto Jarvan ohjaama ralliautoilun maailmaan sijoittuva elokuva Bensaa suonissa, jonka humpahtavan tunnussävelmän hän sävelsi ja esitti.
Tuolloin muodin vastavirtaan uiva vanhan liiton rock ’n’ roll teki vasta uutta tuloaan. Sitten ilmestyi Baddingin ensimmäinen sooloalbumi, Synnyin rokkaamaan (1971) miltä löytyi hänen Elvis Presleytä ajatellen säveltämä tunnelmapala Valot/Lights.
Koko jengi huusi: kerää jätkä luusi, jollei täällä rokki soi…
Koko kansan tietoisuuteen Badding rokkasi itsensä vuonna 1973 Chuck Berryn tuhmalla kappaleella Reelin’ and Rockin’, suomeksi Fiilaten ja höyläten. Singlen kääntöpuolelta löytyy 1950-lukua tihkuva herkkä Mikset nuku sisko pieni. Tämän Rauli oli säveltänyt Mailiksen mukaan perheen iltatähdelle Raijalle (s.1959).
Silloin Mailis oli jo perustanut perheen ja muuttanut pois Somerolta. Hän ei ollut enää juurikaan tekemisissä Raulin kanssa, eikä sen vuoksi pysty sanomaan, miten äkillinen menestys vaikutti veljeen. Väkevät olivat kuitenkin alkaneet jo maistua. Seuraavan kerran Badding sai kansan kauhistumaan kotisohvillaan esittämällä Syksyn sävel -kisassa Matti ja Teppo Ruokosen tekemän Ja rokki soi.
Uransa huipulla Rauli ilmoitti haluavansa tehdä tangolevyn. Olihan hän aina ihaillut Unto Monosta, vaikka ei tätä Mailiksen mukaan tuntenutkaan. Tango ei kuitenkaan käynyt levy-yhtiölle, joka oli lanseeraanut Baddingin rokkarina. Pian tämän jälkeen mediasirkus Rauli Somerjoen kohdalla rauhoittui, ja hän joutui tekemään erilaisia hanttihommia elättääkseen itsensä. Varmimmin hänet tavoitti Kallion kaljakuppiloista.
Uuden tulemisen Badding teki uusrautalankayhtye Agentsin solistina 1980-luvun alussa. Kitaristi Esa Pulliainen muistelee yhteistyötä Raulin kanssa Ylen juhannusohjelmassa (2021) hedelmällisenä, mutta ei tietenkään helppona. Pulliaiselle tämä oli kertonut kuunnelleensa nuorena mm. Dallapéa rockin lisäksi. Pari vuotta sitten Agentsilta ilmestyi albumillinen Baddingin kappaleita, joissa solistina toimi Ville Valo (Ville Valo & Agents, Vallila Music House).
Tehdessään comebackia Badding esiintyi myös muun muassa Mika Kaurismäen elokuvassa Arvottomat (1982), ja hänen musiikillaan on postuumisti tärkeä osuus myös Aki Kaurismäen elokuvassa Kauas pilvet karkaavat (1996).
Bussi Somerolle ei voi ajaa ojaa, koska kotiin siinä tulossa mä oon
Totta puhuen Raulilla ei ollut bensaa suonissa, vaan hän oli loppuun asti julkisen liikenteen käyttäjä. Ehkä siksikin Someron keskustasta löytyy myös Badding-pysäkiksi kutsuttu muistomerkki, jonka varjossa vanhat rouvat istuvat varjossa helteisenä päivänä.
Raul Reimanin Rauli Somerjoen tarkkojen ohjeiden mukaan sanoittamalla ”kotiseutuhumpalla” Bussi Somerolle Rauli palaa lapsuutensa maisemiin, kuten usein silloin, kun ”kivi-Helsinki” oli alkanut ahdistaa. Tutut paikat vilahtavat ohi ja maininnan saa myös ”paras kuski Yhdysliikenteen”, eli Heikki Leppänen, joka otti Raulin kyytiin, vaikka rahaa ei olisi ollutkaan, kertoo Matti Torkkomäki.
Kun hän ja Rauli Somerjoki tapasivat viimeisen kerran joitain vuosia ennen Raulin kuolemaa, he puhuivat pitkään paikallisesta luonnosta. Raulin tyttöystävä odotti hienotunteisesti vähän matkan päässä.
”Siitä keskustelusta jäi hyvin kaunis muisto. Meillä oli runsaasti yhteisiä polkuja, vaikka aikuisiällä melko harvoin tapasimme”, kertoo Torkkomäki.
Tähdet, tähdet, enkö jo tulla mä saa, ikuisuuksiin ajan taa
”Opettelin laulamaan humppaa, jotta voisin laulaa rokkia kuin Elvis”, kertoi Rauli Somerjoki radiohaastattelussa vuonna 1985. Hän oli tavallaan palannut siihen mistä oli lähtenytkin, suomalaisen tanssimusiikin esittäjäksi.
Unto Monosen kappaleista hän on tulkinnut Illan varjoon himmeään ja Yön hiljaisuudessa. Raulin oma sävellys ja sanoitus Tähdet, tähdet, vuodelta 1983 sisältää samanlaista määrittelemätöntä kaipausta kuin Monosen Satumaa.
Molempien traaginen elämä päättyi jo alle nelikymppisenä, epäsuorasti tai suoraan alkoholista johtuen. Molempien lopullinen sijoituspaikka löytyy Someron hautausmaalta.
Somerjokien vaatimattomassa sukuhaudassa veljensä Karin vieressä lepäävää Raulia käyvät muistamassa nekin, jotka eivät olleet vielä syntyneet hänen elinaikanaan. Mitään päivittäistä pyhiinvaellusta kuten Pariisin Père–Lachaisen hautausmaalla sijaitsevalle Jim Morrisonin hautapaikalle ei ole kuitenkaan syntynyt. Ainoastaan Raulin varhaisissa kappaleissa esiintyneen enkelin figuuri erottaa hautakiven muista.
Someron hautusmaalla (Kirkkotie 1) on vanhan kellotapulin lähellä infotaulu, josta näkyvät Monosen ja Somerjoen hautojen sijainnit.
Esakallion kesäteatteri – Herra Satumaa ja Laulava taksikuski
Esakallion kesäteatterissa esitetään kesällä 2021 Unto Monosen elämästä kertova Heikki Metsämäen käsikirjoittama ja ohjaama musiikkinäytelmä, Herra Satumaa ja laulava taksikuski, jonka pääosissa esiintyvät Simo Frangén ja Arttu Kapulainen. Täältä voit lukea näytelmän arvostelun.
Teatteri järjestetään Esakallion tanssilavalla, joka on perustettu jo vuonna 1965.
Back to the 50’s
Musiikin lisäksi Somerolla pääsee lähes autenttisiin 1950-luvun tunnelmiin Pistäytymällä Helsingintien varressa Hovilan kartanon navettaan tai käymällä kaupungin keskustassa muotiputiikki Helmessä.
Someron oppaiden puheenjohtaja Arja Torkkomäen ja hänen miehensä Matin isännöimän Hovilan kartanon 1000 neliöisille ylisille on rakennettu Vintage maailman Tomppa Kekäläisen suunnittelema kylänraitti, joka aukeaa taas 2.7. 2021. Näyttelyssä Muistojen kultaa, nuoruuden hurmaa 1950–70 on esillä monenlaista esineistöä: Unionin huoltamo kuplavolkkareineen, kekkosenaikainen kesämökki-idylli ja melkein aito kyläkino.
Anita Hallapellon perustama muotiputiikki Helmi taas vaatettaa kellohame-mimmit uustuotannolla sillä aikaa, kun pärinäpojat rentoutuvat aidon flipperin ääressä äijäparkissa.
Myös kesäterassi Böndeltä löytyy Badding-nurkkaus.
Matka Somerolle
Aikoinaan, 800-luvulta asti, Someron läpi kulki Hämeen härkätie. Se yhdisti Suomenniemen tärkeät kauppapaikat, joille myöhemmin rakennettiin Turun ja Hämeen linnat. Tänään Somero ei sijaitse minkään valtaväylän varrella, ja bussikin kulkee sinne harvakseen. Kätevimmin Helsingin, Tampereen ja Turun muodostamassa kolmiossa sijaitsevalle Somerolle suuntaa nykyisin yksityisautolla.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
