Potosin vuoristokaupungin vieressä kohoaa Cerro Rico, ”Rikas vuori”. Sen uumenista löytyy eräs Bolivian hurjimmista turistikierroksista.
Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuva Ville Palonen
Tunnelin mutkan takaa kaikuva jyrähdys salpaa hengen. Ilma on sakeana pölystä, ja kerta toisensa jälkeen seiniä huojuttavat räjähdykset ropistavat matalasta katosta pikkukiviä niskaan.
Freddy Silverin ilmekään ei värähdä. Oppaana toimiva entinen kaivostyöläinen laskee rauhassa jyrähdyksiä, sillä näissä Cerro Ricon vuorta puhkovissa kaivoksissa dynamiittilatauksia räjäytetään aina kaksitoista kappaletta kerrallaan.
Cerro Ricon, ”Rikkaan vuoren”, sisältä kaivetut hopea-aarteet tekivät Potosin kaupungista Espanjan siirtomaa-aikojen kruununjalokiven. Nykyään Potosin kaivoksista löytyy lähinnä sinkkiä ja tinaa – sekä yksi Bolivian (ja kenties koko maailman) mieleenpainuvimmista turistikierroksista.
Ahtaan paikan kammoa
Suljettu tila alkaa ahdistaa toden teolla, kun laskeudumme kiikkeriä puutikkaita pitkin neljännelle maanalaiselle kerrokselle. Kapeissa tunneleissa seisova ilma on tunkkaista, eikä edes poskessa pullottava kitkerän makuinen kokamälli tunnu parantavan oloa. Mutkan takana ujeltaa paineilmapora, joka pakottaa kallioon reikää dynamiitille.
Kirkkaanpunaiseksi maalatun ja serpentiinillä kruunatun patsaan erektio sojottaa meitä kohti kuin valtikka.
Ojennamme kuran peittämälle poraajalle tuliaisiksi ostamamme dynamiittipötköt ja pienen pullon pirtua. Freddy selittää, että vain kokeneimmista kaivosmiehistä tulee hyväpalkkaisia poramestareita, joilla on jopa sairausvakuutus. ”Tämä kaivos on itse asiassa aika hyvässä kunnossa. Mutta on Cerro Ricossa vaarallisiakin kaivoksia. Niiden työolot ovat kuin siirtomaa-aikoina.”
Riskeistä huolimatta kaivostyö on suosittu ammatti, ja joidenkin perheiden pojista kasvaa kaivosmiehiä sukupolvi toisensa jälkeen. Monen kaivoksissa raatavan miehen mielessä kimaltelee unelma hopeasuoneen iskemisestä.
Paholaisen valtakunta
Cerro Ricon uumenissa rikastumisesta – ja elämästä ja kuolemasta – päättää paholaismainen El Tio, ”Setä”. Hahmo on maanalaisten aarteiden herra. Jokaisessa kaivoksessa, jossain suuaukon lähistöllä, on El Tioa esittävä patsas. Sille uhrataan savukkeita, kokalehtiä ja pirtua.
Sarvipäisen El Tion erektio sojottaa meitä kohti kuin valtikka. Kirkkaanpunaiseksi maalatun ja serpentiinillä kruunatun patsaan ympärillä istuu puolen tusinaa kaivosmiestä. He ovat niin likaisia, että heidän voisi kuvitella syntyneen maan alla.
Poskissa pullottavat kokamällit vääristävät väsyneet hymyt yhtä pirullisiksi kuin El Tiolla. Kaivoksissa ei ikinä syödä, sillä se toisi huonoa onnea. Kokan jauhaminen auttaa miehiä jaksamaan raskaassa työssään. Pirtua toki juodaan, varsinkin El Tion seurassa. Puhdas alkoholi kun symboloi puhdasta hopeaa.
Nostamme muiden mukana maljan El Tiolle. Alkoholin polttaessa kurkkua on sopiva hetki tunnelmoida, kuinka Cerro Rico muistuttaa koko Boliviaa. Se on eksoottinen, jännittävä, ja välillä vähän pelottavakin paikka. Sen seikkailuihin kannattaa kuitenkin syöksyä kuin hopeasuonen kimppuun.
Lennot Boliviaan
Boliviaan ei ole Suomesta suoria lentoja. Menopaluu La Paziin maksaa lentoyhtiöstä, välilaskujen lukumäärästä ja sesongista riippuen edullisimmillaan 800-1200 euroa. Katso eri lentoyhtiöiden tarjoukset Peruun.
Lue lisää:
