Borneon heimojen tatuointiperinne sinnittelee yhä hengissä Borneo Headhunters Tattoo Studiolla.
Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuvat Ville Palonen
Ibanit tunnetaan Borneon rankimmin tatuoituna heimona. Menneinä vuosisatoina tyylitellyt lohikäärmeet ja skorpionit antoivat sotureille yliluonnollisen suojan taisteluissa ja pitkillä matkoilla viidakkojen halki. Tatuointeja myös otettiin matkamuistoiksi. Ihoon hakatut kuvat kertoivat kantajansa seikkailuista vieraiden heimojen parissa, aivan kuin leimat passin sivuilla.
Borneon heimot muistetaan parhaiten pääkallonmetsästyksestä, vihollisten päiden keräämisestä taikakaluiksi. Julma tapa loppui siirtomaavallan aikana yli sata vuotta sitten, mutta tatuointiperinne sinnittelee yhä hengissä. Siitä pitää huolen Ernesto Kalum, joka pyörittää Kuchingin kaupungissa sijaitsevaa Borneo Headhunter Tattoo Studiota.
Ernesto Kalum on heimotatuointien puolustaja
”Ensimmäinen tatuointini oli Teräsmiehen logo. Kun otin sen, en vielä ollut kiinnostunut omasta kulttuuristani”, nelikymppinen Ernesto virnistää. Nyt miehellä on parikymmentä tatuointia, lähes kaikki perinteisiä iban-kuvioita.
”Ensimmäinen tatuointini oli Teräsmiehen logo. Kun otin sen, en vielä ollut kiinnostunut omasta kulttuuristani.”
Erneston tie tatuointitaiteilijaksi on vertaansa vailla. Mies opiskeli lakia Englannissa 1990-luvulla, aikana jolloin tribaalitatuointien suosio länsimaissa kasvoi räjähdysmäisesti. Kun Ernesto ymmärsi oman heimokulttuurinsa arvon, hän päätti unohtaa uran liituraitapuvussa. Mies palasi kotiin Borneoon ja alkoi opetella tatuoimista ja siihen liittyviä perinteitä.
”Opin valtavasti shamaani-isoisältäni ja kylänvanhimmilta, mutta se oli vain teoriaa. Perinteisen tatuointitekniikan sain opetella itsekseni”, Ernesto kertoo. ”Kiersin jokien varrella olevissa kylissä keräämässä perinteisiä iban-kuvioita, mutta kukaan ei enää osannut opettaa, miten tatuointi hakataan käsin. Entisaikoina jokainen mies osasi käytellä tatuointikeppejä kuin nykyään partahöylää, mutta siirtomaavalta oli tuhonnut vuosisatojen perinteet.
Nyt Ernesto pitää esi-isiensä tatuointikulttuuria hengissä. ”Mutta enhän minä yksin kykene kokonaista kulttuuria pelastamaan.”
Yrityksen puutteesta miestä ei voi syyttää. Hän järjesti Kuchingissa tatuointimessut vuonna 2002, ja tapahtuma toi rutkasti kansainvälistä huomiota pääkallonmetsästäjien ainutlaatuisille tatuoinneille. Tuhansien vieraiden lisäksi paikalle saapui muutama maailman arvostetuimmista tatuointitaiteilijoista. Vuonna 2007 järjestetty toinen Borneo International Tattoo Convention oli vieläkin suurempi menestys.
Erneston pieneen studioon saapuu heimotatuoinnista haaveilevia ulkomaalaisia ympäri maailmaa, mutta paikallisia ibaneita kiinnostavat edelleen länsimaiset kuva-aiheet. Ernesto on alkanut tehdä perinteisiä tatuointeja ibaneille ilmaiseksi. Hän on päättänyt, että ikivanhat kuviot ja niiden takana oleva kulttuuri eivät saa kadota lopullisesti.
Länsimaalaistuminen on yllättäen myös helpottanut Erneston saarnatyötä. ”Tatuoitujen rokkitähtien ansiosta nuorten kiinnostus heimotatuointeihin on kasvanut. Tietysti monille on tärkeintä se, miltä tribaalikuva näyttää ja kenellä rokkarilla on samanlainen. Mutta jostainhan sitä on aloitettava, vaikka sitten muodista.”
Ernesto on optimistinen. ”Ajan kuluessa nuoret kyllä kiinnostuvat myös tatuointiensa takana olevista merkityksistä. Siihen voi kulua vuosia, mutta tatuoinnithan kestävät koko elämän.”
Borneon tatuoinnit hakataan perinteisellä tyylillä
Tatuoidessaan Ernesto suosii perinteisiä tatuointikeppejä. Kepin päähän kiinnitetyt kertakäyttöneulat kastetaan musteeseen, ja väri nakutetaan toisella kepillä ihon sisään. Puuha näyttää – ja voimme vakuuttaa, myös tuntuu – kivuliaalta, mutta Ernesto lupaa käsin hakkaamisen sattuvan vähemmän kuin koneella tatuoiminen. Hakkaaminen myös vahingoittaa ihoa vähemmän, joten tatuointi paranee viikossa. Se on puolet koneella tehdyn kuvan paranemisajasta.
Vaikka käsin hakkaaminen on hitaampaa ja hankalampaa kuin koneella työskentely, Ernesto pitää siitä enemmän. ”Olen taiteilija, joten laatu on minulle tärkeämpää kuin määrä. Käsin hakatessa laitan tatuointiin osan sieluani.”
Käsin tatuointi vaatii harjoittelua, jotta ääriviivat pysyvät terävinä. Lisäksi tarvitaan hyvä assitentti, joka venyttää ihon kireäksi. Kolmikymppisellä Robin Gaongilla on kokemusta paitsi studiossa työskentelystä, myös tatuointien ottamisesta.
”Ensimmäisen tatuointini, vatsaani koristava sarvilintu, muutti elämäni. Se sai minut tuntemaan itseni vapaaksi. Aikaisemmin suhteeni iban-kulttuuriin ei ollut vahva, mutta nyt tuntuu kuin olisin palannut kotiin”, Robin vakuuttaa. ”Minulla on vasta seitsemän tatuointia, mutta haluan ihoni on peittyvän kuviin.”
Ihmisen pitää pysyä tasapainossa. Jos toisessa käsivarressa on tatuointi, myös toiselle puolelle täytyy lyödä samanlainen.
Ibanien tatuoinnit ovat loputtomia variaatioita muutamasta perusaiheesta, kuten lohikäärmeestä ja skorpionista. Ernesto räätälöi kuvia tarpeen vaatiessa, mutta yrittää pitää lopputuloksen lähellä alkuperäistä
Iban-tatuointien erikoispiirre on symmetrisyys. Ihmisen pitää pysyä tasapainossa: jos toisessa käsivarressa on kuva, myös toiselle puolelle täytyy lyödä samanlainen.
Suosituin iban-tatuointi on bunga terong, joka länsimaissa tunnetaan ”Borneon ruusuna”. Molempiin olkapäihin iskettävä kuvio on tyylitelty munakoison kukkanen, joka symboloi uutta elämää. Entisaikoina jokainen nuori iban-mies sai onnea tuottavan tatuoinnin lähtiessään bejalaille, kuukausia tai jopa vuosia kestävällä matkalle maata kiertämään. Tatuoinnin tarkoitus oli suojella seikkailijaa pahoilta hengiltä.
Ernesto uskoo, etteivät tatuointien taikavoimat ole kadonneet mihinkään. ”Moni saa kuvista lisää itseluottamusta. En tiedä johtuuko se ihmismielestä vai mistä, mutta tatuointi vahvistaa kantajaansa.”
Lue lisää:
Pääkallonmetsästäjien vieraana Kelabitin ylängöllä
