Mabul sijaitsee maailmankuulun sukelluskohteen, Sipadanin saaren, naapurissa Borneon itärannikolla. Myös Mabulin maine maailmanluoka sukelluskohteena on rautainen: ”muck divingin” eli makrosukeltamisen väitetään syntynyneen nimenomaan täällä. Merenpohjassa mönkii toinen toistaan erikoisempia pikkuotuksia, joita ei tavallisissa sukelluskohteissa tule joka päivä vastaan.
Sipadanilla ei ole ollut hotelleja vuosikausiin. Lähimmät majapaikat sijaitsevat juuri täällä Mabulilla kymmenen kilometrin päässä Sipadanilta.
Pikkusaaren alkuperäiset asukkaat, bajau-merimustalaiset, elävät sukelluskeskusten naapurissa vaatimattomissa hökkelitaloissa. Bajaut ovat merten kiertolaisia, jotka seilaavat veneillään Filippiinien, Sulawesin ja Borneon rannikoilla.
Mabulilla he hankkivat elantonsa myymällä kalansaaliinsa sukelluskeskusten keittiöihin. Jotkut perheet tienaavat lisäansioita valmistamalla kotiloista käsitöitä turisteille.
Mabul ja makrosukellus
Mabulin vedenalainen maailma on ensisilmäyksellä Sipadanin täydellinen vastakohta. Hiekkapohja on tasainen ja matala, eikä ohi ui yhtäkään isoa kalanvonkaletta.
Pohjamutien tonkiminen pikkiriikkisten harvinaisuuksien toivossa sai alkunsa, kun kokeneet sukeltajat kyllästyivät katselemaan värikkäitä koralleja ja ihmisiä ujostelevia haita. He käänsivät katseensa kohti pohjaa.
Mabulin matalissa rantavesissä voikin bongata todellisia superharvinaisuuksia: värikkään mandariinikalan, punakarvaisen orankiravun, pygmimerihevosen tai jopa muita kaloja ilmiömäisesti jäljittelevän matkijatursaan. Se osaa imitoida esimerkiksi siipisimppua, kampelaa ja merikäärmettä.
Matkijatursas kykenee myös vaihtamaan väriään silmänräpäyksessä ja sulautumaan mihin tahansa taustaan.
Makrosukeltaminen ei ole aloittelijoiden laji. Pelkkä pohjan sipaisu räpylällä peittää lähiympäristön mutapilveen, joten nosteenhallinnan on oltava kunnossa. Sukeltajan pitää myös tietää mitä etsii. Muuten aution pohjan skannaaminen muuttuu päämäärättömäksi kiertelyksi.
Mabulin vieressä on vieläkin pienempi saari, Pulau Kapalai, jonka vesissä tehdään myös makrosukelluksia. Sekä Mabulilla että Kapalailla kannattaa myös snorklata.
Hotelli öljynporauslautalla
Mabulilla jopa laiturien vieressä snorklaaminen on hauskaa, mutta eliörikkain alue löytyy vajaan kilometrin päässä rannasta – öljynporauslautan alta.
”Lautta on alunperin panamalainen. Se muutettiin sukelluskeskukseksi vasta täällä Malesiassa”, kertoo Seaventures Dive Resortilla työskentelevä Arthur Jumpita. ”Erään tarinan mukaan omistaja hävisi tarjouskilpailun Mabulin kalleimmasta hotellista. Suutuspäissään hän parkkeerasi lautan tähän, hotellin maisemaa pilaamaan”, Arthur virnistää.
Sukelluskeskukset yrittävät pitää Mabulin rannat puhtaina järjestämällä paikallisten asukkaiden ja turistien kanssa siivoustalkoita. Sipadan Water Village -luksusresortin sukeltajat ovat jo vuosien ajan istuttaneet koralleja Mabulia ympäröiville riutoille. Seaventures taas tekee yhteistyötä paikallisten kalastajien kanssa.
”Olemme sopineet merimustalaisten kanssa, että jos he eivät kalasta lautan lähistöllä, ostamme heiltä kalat ravintolaamme”, sanoo Arthur. ”Tietenkään emme osta kilpikonnia tai haita. Olemme selittäneet, että niiden pyydystäminen on laitonta ja muutenkin haitallista, joten merimustalaiset kalastavat niitä nykyään vähemmän. Mutta eihän sitä voi tietää täysin varmasti, nappaako joku saaliinsa dynamiitin avulla.”
Laittomuuksista löytyy todisteita mantereelta, Sempornan satamakaupungin torilta. Tavallisten ruokakalojen lisäksi myyntipöydillä on kulhoja, jotka ovat kukkurallaan kolhiutuneita pingispalloja. Ne ovat merikilpikonnan munia.
Seaventuresin kolmestakymmenestä työntekijästä noin kolmannes on kotoisin Mabulilta. Paikallisten asukkaiden palkkaaminen kannustaa koko yhteisöä pitämään huolta saaren ympäristöstä.
Mabulin julistamisesta suojelualueeksi on ollut puhetta, mutta haave saattaa vielä kariutua. Arthurin mukaan Sabahin osavaltion poliitikoilla on muita suunnittelmia: saarelle on kaavailtu kymmenien hehtaarien kokoista ”merimaailmaa” satoine bungaloweineen.
Sukellusoperaattorit ovat ymmärrettävästi huolissaan alueen tulevaisuudesta, eikä ajatus rantojen pakkolunastamisesta lämmitä merimustalaistenkaan mieltä. WWF Malaysia vastustaa merimaailmasuunnitelmia. Järjestön mukaan Mabulia ja sitä ympäröiviä merialueita pitäisi jo nyt suojella päättäväisemmin.
Yösukellus
Raskastekoinen tavarahissi laskee meidät öljynporauslautan kannelta merenpintaan. Aurinko on juuri painumassa horisontin taakse. Astumme tummana odottavaan veteen, suoraan satojen barrakudien parven keskelle.
Pinnan alla taskulamppujen valokiilat paljastavat öljynporauslautan alle upotetut metallihäkkyrät ja veneiden hylyt. Näkymä on kuin kaatopaikalla, mutta ihmisten romu on upotettu tänne tarkoituksella. Sen seassa on monen eri lajin koti. Lautan alla leviävän kaupungin kuuluisin asukas on kolmimetrinen mureena, jonka Seaventuresin henkilökunta on ristinyt Elvikseksi.
Elvis ei ole kotikolossaan, joten uimme hitaasti rakennelmien ympäri etsien muita merenpohjan asukkaita. Kyhmypapukaijakala nukkuu maha korallia pullollaan kymmenmetrisen hylyn alla. Liikkumatta makaava metrin mittainen krokotiilikala ja paikalleen jähmettynyt antennikrotti pistemäisine silmineen yrittävät sulautua ruosteisten metallipalkkien sekaan.
Sormi tarttuu terävään vaijeriin, ja tippa vihreältä näyttävää verta sekoittuu meriveteen. Onneksi pimeydestä ei syöksy verenhimoisia haita. Seuraava bongaus on violettina hohtava vapaakiduskotilo.
Kymmensenttinen merietana yrittää minuuttikaupalla kiivetä hylyn päälle, mutta uurastuksen lopuksi virtaus pyyhkäisee sen mukaansa. Etana leijuu veden halki kuin hidastetussa filmissä, kohti uusia seikkailuja.
Mekin jatkamme matkaa. Ehkä Elvis on jo palannut kotikoloonsa.
Lue lisää: Sipadan – Malesian paras sukelluskohde
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
