Kairo – pyramidien ja kaaoksen kaupunki

Gizan pyramidit kohoavat aivan Kairon vieressä. Kuva: Mikael Damkier / Shutterstock.com

Kairo on 20 miljoonan asukkaan kaoottinen keidas, yhdistelmä massiivista byrokratiaa ja viidakon lakeja. Kaupunki pysyy pystyssä asukkaidensa nokkeluuden varassa.

Teksti Ilkka Karisto

Älkää tönikö! Eteenpäin ei yksinkertaisesti pääse. Muski-kadun liikenne on jumissa. Lippispäinen pikkupoika tuuppii poppcorn-kärryillä selkään, ja vastavirtaan puskeva kuorma-auto soittaa torvellaan yhtämittaista fanfaaria. Puolimetrinen pino pitaleipiä huojuu uhkaavasti edellä kulkevan miehen pään päällä.

Muski on kilometrin pituinen kauppakatu Egyptin pääkaupungissa Kairossa. Se johtaa Khan al-Khalilin kuuluisalta basaarialueelta Ataba-aukiolle, josta voi laskea modernin eurooppalaisen Kairon alkavan.

Katu kulkee idästä länteen – myös symbolisessa mielessä. Itäpää on satukirjoista tuttua orienttia: innokkaita mauste- ja mattokauppiaita, elävinä myytäviä kanoja, pölyä, voimakkaita tuoksuja, aasien vetämiä kärryjä – ja tungosta.

Muskin toisessa päässä näyteikkunoissa roikkuu rintaliivejä ja halpiskännyköitä.

Mutta sinne on vielä pitkä matka. Tungos pahenee, kun lisää ihmisiä puskee mukaan sivukujilta. Etenemisvauhti on korkeintaan sata metriä kymmenessä minuutissa. Tuntuu, että Kairon kaikki 200 000 katukaupustelijaa ja heidän asiakkaansa kulkevat juuri nyt Muskia pitkin.

Kairon kaduilla näkee egyptiläistä arkea. Kuva: eFesenko / Shutterstock.com

Yhtäkkiä joku viheltää lujaa. Ihmiset perääntyvät hitaasti, askel kerrallaan. Keskelle katua syntyy kapea kulkuväylä. Mitä nyt? Myrkkykäärmettäkö tässä väistetään?

Pian ihmismuurin välistä näkyy syy tilan antamiselle: vanha jalaton mies yrittää päästä risteyksen yli polkupyörällään.

Jalaton mies polkupyörällä? Kyllä, ja millaisella? Polkimet on kiinnitetty ruosteiseen ohjaustankoon, ja ukko pyörittää käsillään pystysuoraan kulkevia ketjuja.

Äsken toisiaan tuuppineet ihmiset antavat rammalle miehelle sopuisasti tilaa (mistä ihmeestä se puristettiin?) – aivan kuin he olisivat harjoitelleet kohtausta koko nuoruutensa kolmesti viikossa ala-asteen voimistelusalissa. Kaaos vaihtuu silmänräpäyksessä järjestelmälliseksi toiminnaksi.

Mutta heti kun jalaton pyöräilijä on autettu mukulakivisin Muskin yli, kaikki palautuu ennalleen: huuto, töniminen ja tungos.

Kairo, Afrikan suurin kaupunki

Kairo ilmasto nähtynä… Kuva: Allan Doyle, Flickr CC
Kairo ilmasto nähtynä… Kuva: Allan Doyle, Flickr CC

Tapaus kuvaa hyvin Kairoa. Kairo on yhdistelmä massiivista byrokratiaa ja viidakon lakeja, joiden seassa asukkaat luovivat eteenpäin röyhkeyden, kekseliäisyyden, yritteliäisyyden ja joustavuuden avulla.

Ensivilkaisulla Kairo näyttää kaaosteorian kaupunkisuunnitelmalliselta sovellutukselta, mutta jotenkin kaupungissa vain eletään ja hymyillään.

Ihmiset puhuvat yhä puhelimessa, vaikka Kairon tuorein puhelinluettelo on vuodelta 1961.

Logiikan lakien mukaan Kairon olisi pitänyt jo sortua omaan mahdottomuuteensa. 1970-luvun alussa kaupungissa asui hieman yli neljä miljoonaa ihmistä. Nyt asukkaita on arviolta 18 miljoonaa. Tai 16, tai 20. Kukaan ei tiedä tarkkaan. Joka tapauksessa kaupunki on Afrikan suurin ja yksi maailman viidestä suurimmasta.

Kairoa ei ole suunniteltu näin suureksi. Sitä ei ole suunniteltu lainkaan.

Kaupunkiin muuttaneet ihmiset ovat asettuneet asumaan sinne, mistä ovat löytäneet tilaa, jopa hautausmaalle. ”Kuolleiden kaupunkina” tunnetut hautausmaat Citadel-linnoituksen liepeillä ovat olleet asuttuja 1300-luvulta lähtien, sittemmin alueelle on perustettu postitoimisto, poliisiasema ja pieniä puoteja.

Näky on hämmästyttävä: Pyykit kuivuvat hautakivillä, muistomerkkien väliin on pystytetty pikkukahviloita ja kanat kaakattavat pihamaalla.

Arviot hautausmaalla asuvien määrästä vaihtelevat 50 000:sta puoleen miljoonaan. Tätäkään lukua ei kukaan tiedä.

Viranomaiset ovat menettäneet otteensa paitsi väestötilastoista myös infrastruktuurin ylläpidosta. Siksi kairolaiset joutuvat käyttämään nokkeluuttaan. Jos sähkölaitos ei saa vedetyksi linjoja jollekin asuinalueelle, ihmiset eivät jää odottamaan, vaan marssivat pihtien ja omien johtojensa kanssa lähimmälle toimivalle sähköpylväälle.

Kunnallinen jätehuolto on pelkkä huono vitsi, mutta siihenkin on keksitty nerokas ratkaisu, joka elättää monia perheitä. Kaupunkiin on muodostunut roskankerääjien ammattikunta, zabalinit. He kuormaavat kaduilla lojuvat roskat aasien vetämiin kärryihin ja myyvät ne sitten eteenpäin: metalli- ja muoviromu menee raaka-aineeksi Kairon tuhansiin pieniin verstaisiin, lumpuista tehdään räsymattoja ja biojätteellä ruokitaan kanoja, ankkoja ja lampaita.

Sekä zabalinit että heidän asiakkaansa lukeutuvat siihen 45 prosenttiin Kairon työvoimasta, joka ei maksa veroja.

Kairon liikenteen seassa

Kairossa liikkuessa pitää varautua liikenneruuhkiin. Kuva: eFesenko / Shutterstock.com

Pian joku kuolee. Ajatus tulee väkisin mieleen, kun katselee ensimmäisen kerran Kairon liikennettä.

Kairo näyttäisi olevan jalankulkijalle suunnilleen yhtä ystävällinen paikka kuin Silverstonen formularata. Jos jää odottamaan, että autoilijat antavat tietä kadun ylittämistä varten, voi yhtä hyvin jäädä odottamaan Jeesuksen toista tulemista. On parempi toimia paikallisten tapaan: edetä rintamana muutama askel kerrallaan seuraavaan välikköön ja seisoa siinä autojen pujottelukeppinä seuraavaa siirtoa kytäten.

Kairon liikennekulttuurin perussääntö kuuluu: täytä tyhjä tila. Tämä pätee sekä jalankulkijoihin että ajoneuvoihin. Miksi ihmeessä skootterilla ei voisi oikaista jalkakäytävän kautta, jos siellä kerran on tyhjää tilaa! Ensimmäiset liikennevalot pystytettiin 1990-luvulla, mutta harva niistä on käytössä vieläkään.

Kaikesta huolimatta onnettomuuksia ei tapahdu sen enempää kuin muissa megakaupungeissa. Pian ensikertalainen ymmärtää: Kairon liikenteessäkin sekavuuden takana piilee jokin logiikka. Pitää olla röyhkeä, muttei putkikatseinen höyrypää.

Kairon kaduilla riittää vilskettä päivälläkin, mutta iltaisin kaupunki herää toden teolla henkiin. Ehkä syynä on ilman viileneminen siedettävämmäksi tai pahimpien liikenneruuhkien purkautuminen, mutta pimeässä kaupunki tuntuu inhimillisemmän kokoiselta, ymmärreävämmältä, normaalimmalta.

Savua tupruttavat popcorn-kärryt parkkeerataan kadunkulmiin. Kahvilat ja ravintolat täyttyvät, ja elokuvateattereiden eteen muodostuu jonoja. Iltakävelylle saapuneet kairolaiset tutkivat vaatekauppojen valikoimia. Nuoret naiset ja miehet kulkevat omissa ryhmissään, vilkkaasti keskustelleen, nauraen ja toisiaan kaulaillen. Jopa konetuliasein varustetut poliisit saattavat kävelleessään pitää toisiaan kädestä.

Kairon rikas historia

Niili virtaa Kairon halki. Kuva: Orhan Cam / Shutterstock.com

Keskustan ostoskatujen pariisilaistyylinen arkkitehtuuri ja muutamat vielä pystyssä olevat konditoriat antavat pienen aavistuksen Kairon siirtomaa-ajan päivistä. Vielä toisen maailmansodan aikoihin Kairo oli länsimaissakin kuuluisa teatteristaan ,yksityisklubeistaan ja vatsatanssijoistaan. Kaupungissa asui paljon ulkomaalaisia, etenkin brittejä, jotka veljeilivät paikallisen eliitin kanssa.

Kaikki muuttui 60 vuotta sitten. 26.1.1952 tunnetaan Egyptissä ”Mustana lauantaina”. Silloin Kairo peittyi savuun. Raivostuneet väkijoukot polttivat kaikki ulkomaalaisten ylläpitämät kaupat, ravintolat ja hotellit.

Syynä mellakointiin oli brittijoukkojen hyökkäys egyptiläiselle poliisiasemalle Ismalyan kaupungissa. Vuosikymmenten patoutumat purkautuivat, ja brittien 80 vuoden aikana jättämät jäljet kaupunkikuvaan pyyhkäistiin pois yhdessä päivässä. 30 ihmistä sai surmansa, satoja loukkaantui.

Puoli vuotta myöhemmin brittien nukkehallitsijana pidetty kuningas Farouk pakeni maasta ja valta siirtyi sotilaille. Heidän napamiehestään, eversti Gamal Abdel Nasserista tuli kansallissankari. Häntä juhlittiin miehenä, joka vihdoin päätti vieraan vallan aikakauden.

Pitkä se oli ollutkin! Vuoron perään Kairoa ja Egyptiä olivat pitäneet hallussaan roomalaiset, babylonialaiset, Irakin abbasidit, shiiauskoiset fatimidit, seljukit, mamlukit, ottomaanit, ranskalaiset, turkkilaiset ja britit.

Edellisen kerran egyptiläiset olivat itse hallinneet maataan faaraoiden aikana.

Nasser pisti tuulemaan sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Egyptissä toteutettiin maareformi ja ulkomaalaisten sekä paikallisen eliitin omaisuus otettiin valtion haltuun – seikka, josta eliittisuvut ovat yhä katkeria.

Egyptistä tuli arabimaailman henkinen ja poliittinen johtaja. Maanpaossa Kairossa asuivat muun muassa Jasser Arafat ja Saddam Hussein.

Nasserin ajan arabisosialismi ja maailmanpoliittinen vaikutusvalta ovat nyt mennyttä, mutta kaupunki on yhä islamilaisen maailman kulttuurielämän keskus. Kairossa oli pitkään Lähi-idän ainoa oopperatalo (nykyisin myös Omanin Muscatissa on oopperatalo) ja tärkeimmät kirjankustantamot.

Kairossa on maailman vanhin yliopisto, Al-Azhar, jonka yhteydessä toimiva moskeija merkitsee sunnimuslimeille samaa kuin Vatikaani katolisille.

Islam näkyy ja kuuluu, mutta suurin osa kairolaisista on uskonnossaan maltillisia ja suvaitsevaisia. Ovathan he eläneet vuosisatojen ajan sovussa koptikristittyjen kanssa, joita on kaupungin asukkaista lähes kymmenen prosenttia. Liäksi Kairossa on merkittävä armenialaisvähemmistö, jonkin verran juutalaisia sekä kymmeniätuhansia länsimaalaisia asukkaita.

Kaupunki on myös portti Eurooppaan Afrikan maista sotaa, sairauksia tai nälkää pakeneville. Suurimmalle osalle Eurooppa jää haaveeksi, joten he jäävät Kairoon. Pelkästään sudanilaisia pakolaisia arvellaan olevan kaupungissa noin 400 000.

Kohti pyramideja

Gizan pyramidit kohoavat aivan Kairon vieressä. Kuva: Prin Adulyatham / Shutterstock.com

Suurkaupungin mittasuhteet ymmärtää kunnolla vasta, kun ajaa paikallisbussilla pyramideille. Bussi ylittää Niilin, kiertelee loputtomalta tuntuvan ajan Gizan kaupunginosassa ja kääntyy sitten Pyramid Roadille. Kadun nimi lupaa, että lähellä ollaan, mutta bussi jurnuttaa kauppojen ja pikaruokaloiden reunustamaa nelikaistaista tietä vielä kymmenen kilometriä.

Kaupunki ei yksinkertaisesti suostu loppumaan. Jalkakäytävät ovat yhtä täynnä ihmisiä kuin keskustassa.

Yhtäkkiä pyramidit törröttävät jylhinä edessä. Kameliretkien kaupustelijat ja aggressiiviset ”oppaat” piirittävät kameroitaan näplääviä turisteja.

Pyramidien takaa alkaa autiomaa. Sekään ei ole estänyt Kairoa laajentumasta. 1970-luvulta lähtien erämaahan on pystytetty satelliittikaupungeiksi kutsuttuja betonilähiöitä. Se, mistä puhumme Kairon kaupunkina, on oikeastaan kolmen kaupungin – Kairon, Gizan ja Qalybiyaan – yhteensulautuma.

Jokaisella on omat hallintoelimensä – juuri minkäänlaista koordinaatiota niiden välillä ei ole. Kun vielä valtiolla ja aluehallinnolla on omat virastonsa, komiteansa ja neuvostonsa, ei ole ihme, ettei lukutaidoton kadunmies tiedä, kenen puoleen tulisi missäkin pulmassa kääntyä. Parempi ratkaista ongelmat itse.

Kafkamainen Kairo

Minareetit hallitsevat Kairon siluettia. Kuva: eFesenko / Shutterstock.com

Egyptin byrokratia on harvinaisen monimutkainen. Koko sekasotku tiivistyy yhteen rakennukseen, Kairon keskustan Tharir-aukion laidalla jököttävään massiiviseen hallintopalatsiin, pahamaineiseen Mugammaan. Mugammassa työskentelee 18 000 virkamiestä, ja siellä käy päivittäin 50 000 ihmistä hoitamassa asioitaan.

Rakennus on kuuluisa loputtomista, hämäristä käytävistään, joista on mahdoton löytää etsimäänsä. Kerrotaan, että moni epätoivoinen egyptiläinen on heittäytynyt alas Mugamman 14-kerroksiseen porraskuiluun, kun on tuskastunut luukulta toiselle juoksuttamiseen, lahjusten vaatimiseen ja kafkamaiseen mielivaltaan.

Turha virkamiehiä on tilanteesta syyttää. He tienaavat keskimäärin kolme kertaa vähemmän kuin epävirallinen katukauppias, joka hänkään ei tienaa paljoa. Siksi byrokraatit ajavat työajallaan taksia tai hoitelevat muita bisneksiä. Yhden tutkimuksen mukaan egyptiläiset virkamiehet käyttävät varsinaisiin työtehtäviinsä keskimäärin seitsemän minuuttia päivässä.

Yksi syy absurdeihin mittasuhteisiin paisuneelle byrokratialle on 1970-luvulla tehty päätös tarjota työpaikka valtionhallinnosta kaikille akateemisen loppututkinnon suorittaneille. Ajatus oli kaunis, mutta se on johtanut siihen, että Egyptissä on 15 miljoonaa opiskelijaa, ja opetusministeriö on maan suurin yksittäinen työllistäjä.

Arvoituksellinen Kairo

Kivenheiton päässä Mugammasta olo on kuin olisi tupsahtanut toiselle mantereelle. Mohammed Mahmoud -kadulle on avattu huippumoderni, amerikkalaistyylinen coffeeshop. Hyllyt notkuvat makusiirappeja ja nurkassa surraa espressokeitin. Tarjolla on jopa kylhäsavulohibaageleita.

Khavila sijaitsee vastapäätä Kairon Amerikkalaista yliopistoa. Se selittää, miksi asiakkaista 80 prosenttia on alle kolmikymppisiä naisia. Kellään heistä ei ole huivia päässään.

Parikymppiset opiskelijatytöt Jasmine ja Engy istuvat pehmustetuilla penkeillä juomassa caffe lattea ja räpläämässä älypuhelimiaan. Jasmine ja Engy ovat Kairon eliittiä. He ovat käyneet pienestä pitäen kalliita yksityiskouluja ja aikovat kansainväliselle bisnesuralle. Vanhemmat maksavat tyttöjen tuhansien eurojen lukukausimaksut.

Heille Mugamma ei ole tulevaisuuden työpaikka, vaan talo, josta hankitaan passi ulkomaanmatkoja varten. He tuskin osaavat ratsastaa kamelilla, eivätkä ole eläissään käyneet Kuolleiden kaupungissa. Lontoon ja Pariisin he kyllä tuntevat.

Teehuoneen tarjoilija kantaa juomia pöytään historiallisella Khan el-Khalili Souq -torialueella. Kairo, Egypti. Kuva: Orhan Cam / Shutterstock.com

Viereisessä talossa on ahwa, perinteinen egyptiläinen teehuone. Vanhat äijät istuvat pienessä, nuhjuisessa huoneessa pelaamassa backgammonia. Vesipiippu kiertää kädestä käteen.

On vaikea kuvitella uurteisten ukkojen ikinä astuvan jalallaan viereiseen latte-maailmaan. Toisaalta mikään ei vedä Jasminea ja Angya ahwaan – tokkopa heillä naisina sinne olisi edes menemistä.

Nämä vastakohtaisuudet ovat Kairoa omimmillaan. Kairon kaduilla näkee enemmän luksus-bemareita kuin Helsingissä. Mutta niiden seassa saattaa kukea myös aaseja ja kameleita. Niilillä purjehtivat vierekkäin gourmet-illallisia tarjoavat siipiratasalukset ja yksinkertaiset egyptiläiset kalastajaveneet, felukat.

Kymmenen päivän tiiviin jalkatyön jälkeen ensikertalaisen olo on hämmentynyt ja ristiriitainen. Ei oikein tiedä, miten Kairoon pitäisi suhtautua: modernina miljoonakaupunkina vai tuhannen minareetin ulkomuseona. Kairo säilyy arvoituksena.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös kesämökin. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi