Kalamaraton – lajikalastuksen lyhyt oppimäärä

Kalamaraton on Suomen haastavin kalastuskilpailu. Saaliin koolla ei ole väliä, vaan tarkoitus on napata mahdollisimman monta eri kalalajia vuorokauden aikana.

Teksti ja kuvat Ville Palonen

Hopeanhohtoinen sintti sätkii Fredrik Kankareen kourassa. Viisisenttinen saalis näyttää mitättömältä, mutta Kalamaratonissa pikkuruinen allikkosalakka on yhtä arvokas kuin monikiloinen taimen.

Olemme Koillis-Helsingissä, mitättömän kokoisen Viikinlammen rannalla. ”Tämä on Helsingin ainoa paikka, josta voi saada allikkosalakan”, Kankare paljastaa.

Kalamaraton 2014
Kalamaraton käynnissä Viikinlammella.

Kalapuikot

Kalamaraton 2014
Kalapuikoilla on käsivarsissaan joukkuetatuoinnit.

Fredrik Kankare on Kalapuikot-joukkueen kapteeni. Kolmihenkisen tiimin muut jäsenet ovat Kankareen veli Kristian ja isä Seppo. Kaikki ovat innokkaita kalamiehiä, ja osallistuneet Kalamaratoniin siitä asti kun kilpailu järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2001. Kalapuikkojen paras sijoitus on vuodelta 2013, kun he saivat kisassa hopeaa 29 eri lajilla. Voittajajoukkue sai ainoastaan yhden lajin enemmän.

Kankareet ottavat kilpailemisen vakavasti: miehillä on jopa samanlaiset onkikoukkutatuoinnit käsivarsissaan. Joukkue on valmistautunut vuoden 2014 kilpailuun huolellisesti, Kristiankin ottanut töistä vapaata koko viikoksi. Salaisilla onkipaikoilla on harjoiteltu yötä päivää.

Salaisilla onkipaikoilla on harjoiteltu yötä päivää.

Pikkukalat löytää helpoimmin paikasta, josta ne ovat tottuneet saamaan ravintoa. Siksi Kankareet ovat kuluneen viikon aikana heittäneet mäskiä – johon on sekoitettu myös kaurahiutaleita ja parmesaanijuustoa – paikkoihin, joissa he aikovat käydä kilpailun aikana.

Puolen tunnin onkimisen jälkeen pienessä haavissa räpistelee toinenkin Viikinlammelta tavoiteltu kala, hopearuutana. Kankareen perhe pakkaa teleskooppivavat kasaan, kiiruhtaa autolle, ja kaahaa kohti seuraavaa onkipaikkaa.

Tässä kilpailussa aika on rahaa: tasapelin sattuessa kohdalle voiton vie joukkue, joka on ensimmäisenä saanut kymmenen eri lajia.

Jokainen laji on yhtä arvokas

Kalamaratonia kutsutaan Suomen haastavimmaksi kalastuskilpailuksi. Joukkueet kilpailevat siitä, kuka saa vuorokauden aikana mahdollisimman monta eri lajia. Kisan säännöt ovat yksinkertaiset.

Saaliin koolla ei ole merkitystä. Jokaisesta saa yhden pisteen: viiden sentin mittainen allikkosalakka on aivan yhtä arvokas kuin kahdeksankiloinen hauki. Sellainen vonkale tarttui uistimeen Töölönlahdella vuoden 2007 kilpailussa.

Kalat on saatava siimalla ja koukulla – haavia saa käyttää ainoastaan ​​kalan nostamiseen vedestä, ei sen pyydystämiseen. Kolmihenkisen joukkueen on pysyttävä sadan metrin säteellä toisistaan.

Kalamaraton 2014
Kymmenpiikin nappaamiseen tarvitaan todella pieni koukku.

Kalamaraton järjestetään toukokuussa, jolloin mahdollisuus etenkin monien särkilkalojen narraamiseen on parhaimmillaan niiden kutuajan takia. Helsingin lisäksi Kalamaratonissa kisataan Turussa, Kotkassa ja Joensuussa. ”Olemme suunnitelleet kilpailun viemistä myös Tukholmaan ja Tallinnaan”, paljastaa Jukka Halonen, yksi Kalamaratonin järjestäjistä.

Kalamaratoniin osallistuu vuosittain yli 60 joukkuetta.

Kalamaratoniin osallistuu vuosittain yli 60 joukkuetta. Lajikalastuksesta on tulossa entistä suositumpaa etenkin nuorten kalastajien joukossa, ja Halosella on teoria, miksi. ”Lajikalastus on kuin tietokonepelin pelaamista. Kun saat uuden lajin, siirryt seuraavalle tasolle: eri tavoite, eri paikka ja erilainen tekniikka.”

Kalamaraton 2014
Helsingin vesillä esiintyy kymmeniä eri kalalajeja.

Helsingin vesillä esiintyy huimat 42 eri kalalajia. Varsinkin särkikalojen – esimerkiksi suutari, ruutana, pasuri ja sorva – erottaminen toisistaan on joskus hankalaa kokeneellekin kilpailijalle. Kalamaratonissa lajien lopullisen tunnistamisen hoitavat asiantuntevat tuomarit, jotka ovat RKTL:n tutkijoita.

Lajien lopullisen tunnistamisen hoitavat asiantuntevat tuomarit.

Samalla tutkijat saavat hyödyllistä tietoa kalalajien esiintymisestä. Erityisen mielenkiinnon kohde on mustatäplätokko, joka on uusi tulokas Suomen vesissä. Se valtaa alkuperäislaji mustatokon elinympäristöä kiihtyvällä vauhdilla.

”Mustatäplätokko siirtyy satamasta toiseen laivojen painolastiveden mukana. Satamasta se levittäytyy ympäröivälle alueelle”, selittää kalabiologi Jussi Pennanen, toinen päätuomareista. ”Suoraan sanottuna olemme melkoisen avuttomia mustatäplätokon leviämisen suhteen.”

Kalamaraton 2014
Mustatäplätokko on haitallinen vieraslaji.

Fongaaminen on kalojen bongaamista

Vanhankaupunginkosken suvanto on Helsingin paras onkipaikka”, toteaa Juha Salonen. ”Keväällä saaliiksi voi saada hauen tai meritaimenen, kesällä kuhaa ja toutainta, ja syksyllä siikaa tai jopa lohen.”

Salosen joukkue, SKES Taimentiimi, on yksi Kalamaratonin ennakkosuosikeista. Tänään he eivät ole Vanhankaupunginkoskella yksin. Ympärillä ainakin kaksi tusinaa pitkää onkivapaa sojottaa kohti taivasta. Pitää olla varovainen, ettei tallaa maahan asetettujen varavapojen päälle.

Fongauksessa yritetään narrata mahdollisimman monta eri kalalajia vapavälineillä.

Lajikalastus eli fongaus rantautui Suomeen vuosituhannen alussa. Fongauksessa yritetään narrata mahdollisimman monta eri kalalajia vapavälineillä – haavia käytetään ainoastaan koukkuun tarttuneen kalan nostamiseen. Alamittaiset kalat tietenkin vapautetaan viipymättä.

Fongaajan pitää tuntea kymmenien eri kalalajien elintavat. Kun kohteena on vaikkapa pikkuriikkinen kymmenpiikki, on tiedettävä missä se esiintyy, mitä se syö, ja mihin aikaan vuorokaudesta se on aktiivinen.

Tärkein varuste on tarpeeksi pieni koukku. Kun kohdekala on vain muutaman sentin mittainen, huoltoasemalta ostetun tavallisen mato-ongen koukku ei yksinkertaisesti mahdu sen suuhun. Parin millin kokoisissa koukuissa käytetään syöttinä erivärisiä kärpäsentoukkia ja maissinpaloja. Tavallista virveliä tarvitaan muutamiin kookkaampiin lajeihin, kuten haukeen, kuhaan ja toutaimeen.

Kalamaraton 2014
Juha Salonen ja kiiski.

Vanhankaupunginkosken suvannon rannalla alkaa tapahtua. Ensin Salonen nostaa vedestä kymmensenttisen kiisken, ja sitten hänen joukkuekaverinsa koho katoaa pinnan alle. Kala on juuri se, jota Taimentiimi on kaivannut: vimpa. Salonen huutaa ”nyt mentiin!” ennen kuin kala on haavissa, ja samassa Taimentiimi jo sulloo onkivehkeitä autoonsa.

Kalapuikot katselevat kilpailijoidensa perään happamin naamoin. He eivät ole nähneet vilaustakaan tämän kalapaikan kahdesta tärkeimmästä lajista, vimpasta ja toutaimesta.

Lirkkimistä öisessä kaislikossa

Aurinko on laskenut ajat sitten. Kalapuikot ovat saaneet pikkuruisen kymmenpiikin salaisesta paikasta, jota tässä artikkelissa ei saa paljastaa. Sen sijaan kuhan löytäminen on osoittautunut vaikeaksi.

Helsingin vesissä ui runsaasti alamittaisia pikkukuhia, mutta mittakalan nappaaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Varsinkin, kun kisakello tikittää armottomasti. Tunnin virvelöinnin jälkeen Kristian saa tärpin, mutta kuha pääsee irti jigikoukusta.

Monet pienemmät lajit kuten tokot ja mutut ovat aktiivisia yöaikaan. Vain muutaman sentin kokoisen kalan nappaaminen vaatii erikoisen menetelmän, jota kutsutaan lirkkimiseksi.

Kalamaraton 2014
Fredrik Kankare lirkkii rantakaislikossa.

Otsalampun pyöreä valokeila pyyhkii öistä kaislikkoa, kun kahluuhousuihin sonnustautunut Fredrik hiipii rantavedessä muovinen pilkkionki kädessään. Kun valo paljastaa kivien välistä muutaman sentin mittaisen sintin, mies kumartuu varovasti ja tarjoaa pienellä kärpäsentoukan palasella varustetun koukun kalan nenän eteen.

Aikaa on kulunut jo kaksitoista tuntia, mutta kasassa on ainoastaan 20 lajia.

Öisessä kaislikossa hääräävän joukkueen kisa ei suju suunnitelmien mukaan. Aikaa on kulunut jo kaksitoista tuntia, mutta kasassa on ainoastaan 20 lajia. Palkintosijoille tarvittaisiin kolmisenkymmentä.

Vedestä nousee ainoastaan yksi uusi laji, hietatokko. Sinnikkäästä yrityksestä huolimatta kuha ei suostu tarraamaan jigiin, eikä rantakivien välistä löydy edes mutua.

Kello tikittää armottomasti, ja etukäteen laaditusta aikataulusta on pidettävä kiinni. Ennen aamun sarastusta Kalapuikkojen pitää ehtiä vielä moneen muuhunkin paikkaan, ennen kuin niiden asukkaat lopettavat yösyönnin.

Kalamaraton 2014
Kalamaratonissa kalastetaan kellon ympäri.

Mikroskooppisia kaloja

Seuraavana aamuna Kalapuikot ovat Itä-Helsingin Aurinkolahdessa. Miesten kasvoilta paistaa väsymys: he eivät ole nukkuneet silmäystäkään, aurinko on polttanut naaman, ja kädet ovat mäskin likaamat. Silti miehet jaksavat hymyillä jutellessaan kotona odottavasta saunasta ja puhtaista lakanoista. Kilpailun päättymiseen on enää kaksi tuntia.

Kalabiologi tunnistaa sintin mikroskoopin avulla.

Kun 24 tuntia on kulunut, joukkueet kokoontuvat  saaliidensa kanssa Honkasaaressa sijaitsevaan kilpailukeskukseen. Tuomarit tunnistavat yksitellen jokaisen pienen otuksen – sorva, törö, kiiski, ja niin edelleen – kunnes minigrip-pussiin pakattu sintti aiheuttaa epävarmuutta. Se kiikutetaan biologi Jussi Pennaselle, joka tunnistaa kalan mikroskoopin avulla: 38 millin mittainen otus on liejutokko.

Kalamaraton 2014
Liejutokko tunnistetaan mikroskoopin avulla.

Jo ennen palkintojenjakoa on varmaa, että voittaja on Juha Salosen joukkue, SKES Taimentiimi. He ovat tehneet Kalamaratonin uuden ennätyksen, 32 eri lajia. Hopeamitali irtoaa 30 pisteellä, mutta taistelu kolmannesta sijasta on tiukka.

Kaksi joukkuetta on tasoissa 28 pisteellä. Lopulta pronssi menee Kalapuikoille, jotka ovat saaneet ensimmäiset 10 lajia kasaan nopeammin kuin kilpailijansa. Kankareen perhettä hymyilyttää väsymyksestä huolimatta.

Kalamaratonin osallistujat suuntaavat kohti kotona odottavia saunoja ja sänkyjä – mutta mitä tapahtuu kisasaaliille? Kaloja ei heitetä hukkaan: ne viedään Korkeasaareen karhujen ja saukkojen ruuaksi.

Tämä reportaasi tehtiin vuoden 2014 kisan yhteydessä.

Lue lisää:

Kalamaratonin viralliset sivut

Kaikki kalastus-artikkelit