Tenojoki – lohen valtakunta

tenojoki kalastus
Tenojoella kalastamassa.

Suomen pohjoisimmassa kolkassa virtaa Euroopan paras lohijoki, Teno. Se on kalamiesten – ja kalajuttujen – luvattu maa. Myös maisemat ovat hienot: Karigasniemen ja Utsjoen välillä kulkeva 970 on koko Suomen kaunein tie.

Teksti ja kuvat: Ville Palonen

Näköpiirissä ei ole yhtäkään ihmistä. Ympärillä leviää autio erämaa, jonka puuttomia tuntureita laikuttaa vielä heinäkuun puolivälissäkin muutama valkea lumikinos. Alemmilla rinteillä sinnittelee vaivaiskoivikoita.

Autoretki Suomen perimmäiseen nurkkaan, Tenojoelle, alkaa tunturin laelta. Tämä on aitoa Lappia, jossa hyttysparvien verenhimoinen ininä ajaa epätoivon partaalle ja pitkin yötä paistava aurinko saa ajantajun katoamaan.

Poroja ei löydä vetämästä joulupukin rekeä, vaan utsjokelaisen grillin kebab-annoksesta.

Paikallisten asukkaiden tarinat kasvavat kalajuttujen mittoihin, eikä maisemille löydy vertaa koko maasta.

Teno_Finland_01
Tenojoen maisemat kuuluvat Suomen kauneimpiin.

Laakson pohjalla virtaa tarunhohtoinen Teno. Se saa alkunsa Finnmarkin tuntureilta, kiemurtelee Suomen ja Norjan rajalla 150 kilometrin matkan, ja kääntyy sitten pohjoiseen kohti Jäämerta. Sinne minäkin olen matkalla.

Suomen kaunein tie

Teno_Finland_03
Teno kiemurtelee Suomen ja Norjan rajalla 150 kilometrin matkan.

”Karigasniemen ja Utsjoen välinen tie on koko maan kaunein”, julistaa Juha Lohi. Väite saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta kuusikymppinen tiskijukka tuntee Suomen maisemat. Hän on kiertänyt levylaukkunsa kanssa maakuntien pubeja ja diskoja yli 35 vuoden ajan. ”Kerran merkitsin kaikki keikkapaikkani Suomen kartalle. Piti todeta, että olen käynyt joka puolella.”

Istun verryttelyhousuihin ja t-paitaan pukeutuneen Lohen työhuoneessa Ylä-Tenon Outakoskella. Seinät on tapetoitu lasten piirustuksilla ja kalastuskuvilla, joista yhdessä Lohi poseeraa porsaan kokoinen koukkuleukainen kojamo sylissään. Kuvan viereen teipatussa lehtileikkeessä kerrotaan miehen kolmannesta voitosta paikallisessa kalastuskilpailussa. Muuallakin – esimerkiksi Inarinjärven kovatasoisessa uistelukisassa – on tullut menestystä. Siitä todistaa olohuoneen kirjahyllyssä kiiltelevien pokaalien pitkä rivi.

Oulusta kotoisin olevan Lohen dj-ura alkoi 70-luvulla. Vuonna 1987 hän tuli toiseksi tiskijukkien SM-kisoissa, ja vähän myöhemmin sai nimensä Guinnessin ennätysten kirjaan pyöritettyään levyjä 50 tuntia yhteen soittoon. Tenojoen rannalla sijaitsevaan Karigasniemen kylään hän saapui dj-keikalle ensimmäistä kertaa 90-luvun puolivälissä. Mies rakastui rajaseudun maisemiin ensi silmäyksellä.

Tenolta löytyi myös saamenkielen tutkijana työskentelevä vaimo. Pariskunta on asuu Outakosken kupeessa olevalla Seitalan tilalla, jossa he tarjoavat kesäisin kalastusmatkailijoiden kaipaamia palveluita: majoitusta, saunomista, veneenvuokrausta ja saaliin pakastamista.

Kesäsesongin tienestit riittävät vain jouluun asti, joten talvet Lohi kiertää maakunta-Suomea levyjensä kanssa. Lisäksi hän järjestää kalastusmatkoja eksoottisiin kohteisiin: Keniaan, Egyptiin ja Etelä-Afrikkaan. Talvikalastus kotimaassa ei innosta: ”En pidä pilkkimisestä tippaakaan. Kalastaminen ilman paitaa on paljon hauskempaa”, mies nauraa remakasti.

Teno on paitsi lohien, myös niitä jahtaavien miesten virta. Matkan jatkuessa näen itikoita viliseville rantatörmille pystytettyjä telttaleirejä, joiden asukkailla on jalassa kahluuhousut ja päässä kalastusvälinevalmistajan mainoslippalakki. Vyöllä roikkuu puukko ja poskilla rehottaa viikon parransänki. Näiden miesten kanssa keskustelu alkaa aina samalla tavalla: onko tullut kalaa?

Lohensoutamisen lyhyt oppimäärä

Teno_Finland_04
Lohensoutaja Tenolla.

Kämmenet hikoilevat ja sydän hakkaa kuin Singerin neula, sillä siiman päässä rimpuilee villi lohi. ”Se on 5-7 -kiloinen. Ota vaan rennosti, älä hätäile”, rauhoittelee kapeaa venettä ohjaava Mauri Kaitsalo, 55-vuotias kalastusopas. Hän on luvannut näyttää minulle, kuinka Tenolla kalastetaan.

Olen viettänyt koko edellisen yön Yläkönkään uistinkalastusalueella. Rannalta virvelöidessä tärppejä ei tullut ensimmäistäkään, hyttysenpistoja sitäkin enemmän. Mutta ammattimiehen kanssa nokka ei kauaa tuhise: ensimmäinen kala on iskenyt veneen perässä uittamaamme parisenttiseen perhoon vain puolen tunnin soutamisen jälkeen. ”Tämä on ollut hyvä viikko, kaloja on tullut jo kolmetoista”, myhäilee Kaitsalo. Puristan vapaa rystyset valkeina ja rukoilen, että tästä tulisi numero 14.

Lohenkalastus on paitsi yksi Tenojoen asukkaiden pääelinkeinoista, myös alueen tärkein matkailuvaltti. Ensimmäiset ulkomaalaiset virkistyskalastajat, brittiläiset herrasmiehet, löysivät Tenon jo 1800-luvun puolivälissä. Silloin pelkkä menomatka Englannista tiettömien taipaleiden takana odottavalle joelle oli huima seikkailu, joka saattoi kestää jopa kuukauden. Syrjäisellä joella odottivat valtavat kalansaalit. Englantilaisessa The Fishing Gazette -lehdessä nimimerkki Vick kertoo saaneensa elokuussa 1867 lähes 200 kiloa lohta – yhden päivän aikana!

Nykyään moisia kalajuttuja on vaikea uskoa todeksi, vaikka Tenoa kehutaan koko Euroopan parhaaksi lohijoeksi. Suosittu se ainakin on.

Suomalaiset urheilukalastajat alkoivat käydä Tenolla toisen maailmansodan jälkeen, kun suurin osa maan muista lohijoista oli padottu. Nykyään pelkästään Suomen puoleisella jokialueella vierailee joka kesä noin 10 000 kalastajaa. Kalastusmatkailijat saavat karkeasti ottaen puolet vuotuisesta lohisaaliista. Lopun pyytävät paikalliset vavoilla, lohipadoilla, verkoilla ja ajoverkoilla.

Jokeen nousevista kaloista pyydetään vuosittain yli puolet. Osa vesistön noin kolmestakymmenestä lohikannasta onkin uhattuna ylikalastuksen takia. Vaarassa ovat etenkin latva-alueilla lisääntyvät lohet, jotka yleensä nousevat jokeen jo alkukesästä. Lohduttava uutinen on sentään se, että kesän 2012 saalismäärä – joka heijastelee nousulohien kokonaismäärää – kasvoi 40% muutamaan edellisvuoteen verrattuna.

Teno_Finland_09
Maukka Kaitsalo on yksi Tenon kovimmista lohensoutajista.

Varmin tapa saada saalista on palkata paikallinen opas. Siksi minäkin istun nyt vapa mutkalla Kaitsalon veneessä. Mies tuntee Ala-Tenolla sijaitsevan Piltamon soutualueen montut, kivet ja peilit kuin omat taskunsa. Pudasjärveltä kotoisin oleva Kaitsalo kertoo käyneensä Tenolla kalassa joka kesä pari kolme kertaa 12 vuoden ajan. 1990-luvun puolivälissä hän päätti tehdä harrastuksestaan ammatin ja muutti Lappiin. Nyt kesät kuluvat kalaoppaana työskennellen, talvisin mies järjestää pilkki- ja metsästysreissuja sekä leikkaa poronlihaa. Kaitsalo myös sitoo perhoja, vuolee vaappuja, ja on tehnyt yli 30 perinteistä tenolaisvenettä.

Teno_Finland_10
Maukka Kaitsalo ja kuusikiloinen Tenon lohi.

Taitavaksi lohensoutajaksi harjaantuu vain vuosien tuoman kokemuksen avulla, mutta touhun periaate on yksinkertainen. Ensin ajetaan pari kilometriä ylävirtaan, sitten nostetaan moottori ja viritetään kolme vapaa pyyntiin. Perhot saavat keikkua aivan pinnan alla ja vain kymmenen metrin päässä veneestä. Ne ohjaillaan lohien levähdyspaikkoihin virrassa keikkuvaa venettä soutamalla.

Yksi Kaitsalon valitsemista perhoista on osoittautunut ylivoimaisen houkuttavaksi – tai ärsyttäväksi – lohelle, joka nyt riuhtoo siimaa ulos hyrräkelan puolalta. Kymmenen minuutin taistelun ja parin rajun syöksyn jälkeen kala alkaa väsyä, ja Kaitsalo kääntää veneen kohti rantaa. Siellä otus rauhoittuu kuin ihmeen kaupalla sen verran, että Kaitsalo onnistuu iskemään nostokoukun sen leuan alle.

Lohi painaa tasan kuusi kiloa. Se on suurin koskaan saamani kala.

Tenon kuningas

Ennätysloheni kalpenee seuraavana päivänä, kun Alakönkään mökkikylän pihaan raahataan yli 17-kiloinen vonkale. Kala on saatu Utsjoen vuosittaisessa Lohiriehassa, ja se on riittänyt kisan voittoon kirkkaasti. Saamamies on lomakylän isäntä, melkein kahdeksankymppinen Antti Niiles Länsman, yhdessä teini-ikäisen pojanpoikansa kanssa. ”Vapaa pidellyt Jere luuli kalaa ensin pieneksi, mutta sitten se hyppäsi suoraan ilmaan veneen vieressä”, mies naureskelee.

Lohiriehan nelinkertaisen voittajan onkin helppo hymyillä: ”Tämän lohikuninkuuden lisäksi minun kasvattamani poro voitti Inarin porokuninkuusajot. Joten kaipa minua nyt sopii tituleerata kuninkaaksi”, lupsakka mies vitsailee.

Länsmanit ovat yksi Lapin saamelaissuvuista, jotka ovat vuosisatojen ajan eläneet poronhoidosta. Antti Niiles Länsmanin isä muutti tokkansa kanssa Inarista Tenolle 15-vuotiaana. Länsman itse joutui lopettamaan koulunkäynnin 8-luokalla, kun poroja piti suojella niitä vainonneelta susilaumalta. Karhuja ja susia mies kiroaa yhä, mutta nykyään ahma ja ilves ovat pahimpia kiusankappaleita. ”Ne tappavat vuosittain parikymmentä poroa tämän paliskunnan alueella. Sen päälle tulevat kaikki ne eläimet, joiden raatoja ei tunturista löydetä.”

Eläkkeellä oleva Länsman pyörittää vaimonsa Ainon kanssa kymmenen mökin lomakylää. Kolmesta pojasta kaksi on poromiehiä. ”Nykyään siellä istutaan helikopterissa ja huudellaan radiopuhelimella ohjeita mönkijämiehille”, Länsman hymähtää. ”Toista se oli ennen. Kun olin nuori, piti reppuun pakata kuukauden eväät, kun lähdettiin poroja kokoamaan. Kerrankin kävelin toistasataa kilometriä poroerotuksesta kotiin, ja menin vielä saman tien soutamaan lohta. Silloin olin rautaisessa kunnossa.”

Teno_Finland_12
Antti Niiles Länsman virittää vaappua.

Myöhemmin istun Länsmanin kotona kahvikuppi kädessäni ja katselen, kuinka mies vaihtaa nokkalevyjä kuopuksensa Vesan vaappuihin. Takkahuoneen seinällä roikkuu kalastuskisoista saatuja palkintoja, ja ikkunalla olevasta radiosta raikuu uutisia Tenon lohitilanteesta.

”Vaikka joki olisi mustanaan lohta, ei niille mikä tahansa kelpaa”, Länsman selittää vaappuja viritellessään. Vieheen väriä tärkeämpää on sen uinti, ja siksi upouudetkin uistimet on saatava sätkimään oikealla tavalla. Kutemaan nouseva lohi kun ei syö mitään, vaan iskee vieheeseen – vaappuun tai perhoon – ärsytyksen voimasta.

”1950-60 -luvun vaihteessa pääsin soutamaan lohta Kekkoselle”, Länsman aloittaa yhden monista tarinoistaan. Kekkonen muistetaan kovana kalamiehenä ja rautaisena eränkävijänä.

”Oli tuulinen keli, ja veneessä Kekkonen hörppäsi puolet kolmen vartin konjakkipullosta. Ei siitä huomannut että olisi humalassa ollut, mitä nyt kalju alkoi punottamaan vähän enemmän. Sain soudettua presidentille kiinni ison lohen, se oli varmasti 15-kiloinen. Kun kala saatiin veneen viereen, se oli jo niin väsynyt että vatsa näkyi.”

Mutta vonkale jaksoi taistella vastaan vielä viimeisen kerran. Kun se pyörähti veneen ympäri, suurista kalansaaliistaan tunnettu presidentti teki kohtalokkaan virheen. Hätäpäissään hän jarrutti kelaa, eikä antanut kalan viedä siimaa kuten olisi pitänyt.

”Nostokoukun varren ei olisi tarvinut olla kuin 30 senttiä pidempi”, Länsman muistelee. ”Mutta se lohi pääsi karkuun.”

Telttailua Tanavuonossa

Teno_Finland_14
Jäämeren rannalta Finnmarkista löytyy roppakaupalla rauhallisia telttailupaikkoja.

Meheviä kalajuttuja kuuntelisi mielellään vaikka päiväkaupalla, mutta on aika jatkaa matkaa. Nuorgamissa, Suomen pohjoisimmassa kylässä, Teno virtaa takaisin Norjaan. Siellä se jatkaa matkaansa vielä 50 kilometriä Jäämeren rannalle Tanavuonoon.

Rajalla sijaitseva Nuorgam on oikeastaan vain rypäs taloja maantien varressa. Ohi vilahtaa kylän kokoon nähden suhteettoman suuri K-market, jonka parkkipaikka on täynnä ostoksille saapuneiden norjalaisten autoja. Niille näyttää kelpaavan myös Suomen kallein polttoaine.

Rajanylityspaikalla autoa ei tarvitse edes pysäyttää.

Tana Brussa on yksi harvoista Tenon – tai norjaksi Tanan – ylittävistä silloista. Joen länsirannalla kiemurteleva kuoppainen tie jatkuu vielä viitisenkymmentä kilometriä, kunnes ollaan perillä. Matkani päätepiste on Grønnesetin niemellä, sillä tänne loppuu myös Tenojoki.

Pystytän teltan ja paistan nuotiolla muutaman makkaran. Loppuilta kuluu rantakalliolla, vuonossa leikkiviä pyöriäisiä katsellen.

Aamulla leiriini marssii kolmikymppinen suomalaismies. Timo Kupiainen kertoo tulleensa Tanavuonoon kalastamaan meritaimenia, joten lyöttäydyn miehen seuraan. Aamiaisen jälkeen vedämme kahluuhousut jalkaan ja patikoimme kilometrin päähän kukkulan toiselle puolelle.

Rannalta löytyy paikka, johon Tenojoki loppuu virallisesti ainakin kalastuksen suhteen. Liikennemerkkiä muistuttavan kyltin pohjoispuolella saa kalastaa ilman minkäänlaisia lupia. Eteläpuolella voi saada satojen eurojen sakot, ellei ole hankkinut Norjan valtion kalastuskorttia, Tanan kalastuslupaa ja todistusta välineiden desinfioimisesta.

Teno_Finland_15
Timo Kupiainen on kalamiesten aatelia.

Evästauolla Kupiainen kertoo, että hänen kuukauden mittainen kalareissunsa on nyt puolivälissä. Ensimmäiset kymmenen päivää kuluivat Jiesjärven erämaamaisemissa Finnmarkissa. Mies selittää halunneensa koetella selviytymistaitojaan, joten hän lähti tunturiin yksin – ja ilman ruokaa. ”Otin mukaan vain mausteita ja yhden pussikeiton pahan päivän varalle. Mutta toin senkin avaamattomana takaisin”, Kupiainen hymyilee.

Jiesjärveltä tuli kalaa mainiosti, mutta ottipaikkojen löytäminen oli työn takana. Matkaa lähimpään asfalttitiehen kertyi viitisenkymmentä kilometriä, eikä maastoautollakaan päässyt kuin puoleen väliin. ”Ensimmäisenä päivänä kävelin rinkka selässä 25 kilometriä. Sen jälkeen olin niin väsynyt, että söin pyydystämäni taimenen raakana, soijan ja wasabin kanssa.” Muut saamansa kalat – taimenet, raudut ja harjukset – mies sentään malttoi paistaa.

Parin tunnin virvelöinnin jälkeen Kupiainen nostaa rannalle puolitoistakiloisen meritaimenen. Se perataan ja huuhdellaan kirkkaassa pikkupurossa. Juhlava illallinen – savustettu kala ja tilkka 15-vuotiasta viskiä – todistaa, että asiansa osaava kalamies ei näe nälkää edes Jäämeren karuissa vuonomaisemissa.

Kuinka Tenojoelle matkustetaan?

Rovaniemeltä ja Ivalosta pääsee linja-autolla Utsjoelle ja Nuorgamiin. Helpointa on tietysti matkustaa omalla autolla. Matka Helsingistä Utsjoelle kestää 15 tuntia, joten ajovuoroja kannattaa vaihdella tai pysähtyä suosiolla yöksi matkan varrelle (vaikkapa Saariselän tienoille).

Katso tarjoukset Saariselän hotelleihin.

Majoitus Tenojoella

Tenojokea seurailevan Seututie 970:n varrella on useita mökkikyliä, joissa voi majoittua myös oman teltan kanssa. Utsjoen ja Nuorgamin välisen tieosuuden varrelta (varsinkin Ylä- ja Alakönkäältä) löytyy myös hyviä telttapaikkoja, joihin voi pysähtyä muutamaksi yöksi ilmaiseksi. Kannattaa kuitenkin varmistaa, ettei leiriydy häiritsevän lähelle taloja tai lomamökkejä.

Suositeltavia majapaikkoja Karigasniemellä ovat Seitala ja Kalastajan Majatalo. Nuorgamissa voi majoittua Alakönkään lomamökeillä (Nuorgamintie 3712) tai Nuorgamin Lomakeskuksessa.

Katso tarjoukset Utsjoen hotelleihin.

Katso tarjoukset Nuorgamin hotelleihin.

Norjassa upeita telttailupaikkoja riittää, ja Tanavuonon länsirannalta löytyy myös leirintäalue.

Patikoimisesta kiinnostuneen kannattaa tutustua Kevon luonnonpuiston ja Kaldoaivin erämaa-alueen vaellusreitteihin.

Kalastus Tenolla

Lohenkalastuskausi Tenojoella on 10.6.-10.8. Huippusesonki alkaa juhannuksena ja jatkuu heinäkuun puoliväliin. Viikkorauhoitus on sunnuntai-illasta klo 19 maanantai-iltaan klo 19.

Teno_Finland_06
Pehokalastaja verestää tittiä Seitalan rannassa Karigasniemellä.

Valtakunnallisen kalastonhoitomaksun (45€ / vuosi) lisäksi on hankittava erillinen kalastuslupa (rannalta kalastaminen 50€ ja ranta+soutulupa 60-80€ / vrk), jonka saa mm. useista alueen mökkikylistä. Niissä on mahdollista myös vuokrata vene, palkata kalastusopas ja pakastaa saalis. Uistinkalastus rannalta on sallittu vain Yläkönkään ja Alakönkään alueilla. Perholla saa kalastaa koko joella.

Veneen vuokraus maksaa noin 30€ / vrk. Ensikertalaisen on syytä lähteä ainakin aluksi ammattitaitoisen kalastusoppaan soudettavaksi (40-50€ / h, sis. vene ja välineet).

Tenolla ei tavata gyrodactylus salaris -lohiloista, joka on tuhonnut kymmenien Norjan jokien lohikannat. Jokaisen kalastajan onkin huolehdittava, että Tenojoki säästyy lohiloiselta myös tulevaisuudessa: ennen kalastamista välineet pitää desinfioida tai kuivata kunnolla. Vastuuntuntoinen kalastaja myös harjoittaa pyydä ja päästä -kalastusta ainakin suurten naaraslohien kohdalla.

Jokaisen lohenkalastajan pakollista lukemista on Antti Tuurin kirjoittama Tenoa soutamassa.

Lue lisää kalastustarinoita.

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi