Kappadokia (Cappadocia) on loistava vaelluskohde. Mandala Travelin vaellusmatkalla ei tyydytä katselemaan maisemia bussin ikkunasta, vaan vedetään vaelluskengät jalkaan. Samalla opitaan Kappadokian historiasta ja kulttuurista sekä herkutellaan turkkilaisella perinneruualla.
Teksti ja kuvat Ville Palonen
Ensimmäinen päivä: Kappadokian vaellus alkaa
Aasian puoleisen Turkin eli Anatolian keskellä sijaitseva Kappadokia on kuuluisa mielikuvituksellisista kivimuodostelmistaan. Niihin louhituissa luolissa asuttiin vuosisatojen ajan, kunnes alue julistettiin Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 1985.
Kappadokian keskus on miljoonan asukkaan Kayseri. Sen lentokentältä on tunnin automatka Göremen ja Ürgüpin pieniin turistikaupunkeihin.
Bussin ikkunasta vilahtelee ohi pikkukyliä, joissa olevien moskeijoiden minareetit sojottavat taivasta kohti kuin avaruusraketit. Aurinko on paahtanut tuhannen metrin korkeudella merenpinnasta olevat kukkulat okran väriseksi. Vulkaaninen maaperä on ravinteikasta, ja alueella viljellään varsinkin aprikooseja ja viinirypäleitä.
Vietyämme matkatavarat hotelliin on lounaan aika. Samalla paikallisoppaamme, nelikymppinen Ozgur Tepe, kertoo seuraavien päivien ohjelmasta.
Suunnitelmana on kävellä pari kolme tuntia aamupäivisin, ja toinen mokoma lounaan jälkeen. Patikointireitit ovat selkeästi merkittyjä ja helppoja. Vuoristoylängön päivät ovat kuumia, joten hellesäällä pitää muistaa juoda tarpeeksi. Vesipullon lisäksi tarpeellisia varusteita ovat tukevat maastolenkkarit tai vaelluskengät, porottavalta auringolta suojaava hattu, sekä aurinkorasva.
Yliopiston käynyt Ozi on asiantunteva ja puhuu erinomaista englantia. Mies lupaa kertoa meille Kappadokian historiasta, taloudesta, kulttuurista ja arkeologiasta. Hän kertoo, että näemme jylhien maisemien lisäksi kallioiden sisälle rakennettuja kirkkoja ja maanalaisen kaupungin.
Lounaan jälkeen lähdemme kävelemään Çavusinin kylästä. Aurinko porottaa, mutta viileä tuuli puhaltaa mukavasti. Polku kiemurtelee kukkulan rinnettä seuraillen. Jyrkimmissä kohdissa kunnolliset vaelluskengät tuntuvat oikealta valinnalta. Kun ryhmämme vanhemmilla rouvilla on vaikeuksia, opas auttaa heitä kädestä pitäen. Rotkojen pohjilla on lukemattomia salaperäisiä kivipilareita, joiden synnystä saamme kuulla seuraavana päivänä.
Toinen päivä: lento Kappadokiassa kuumailmapallon kyydissä
Herätyskello soi jo aamuyöllä, sillä tänään mennään katsomaan auringonnousua kuumailmapallon kyydistä käsin. Lähtöpaikalla odottava pilottimme, Ercüment Sandikcioguj, paljastuu yhdeksi Kappadokian kokeneimmista kuumailmapallokuskeista. Hänen aloittaessaan parikymmentä vuotta sitten palloja oli ainoastaan kahdeksan kappaletta. Nykyään niitä on yli sata. Turisteja lennätetään aina kun sää vain sallii, 300 aamuna vuodessa. Tuuli, sumu ja sade peruuttavat lennot vain kerran tai pari kuussa.
Kymmenet värikkäät pallot nousevat sarastavalle taivaalle lähes yhtä aikaa. Pilotti näyttää, että kuumailmapalloakin voi ohjata: sukellamme rotkoihin ja nousemme kallioharjanteiden yli niin likeltä, että kivipaadet melkein raapivat korin pohjaa. Vaikka aamun lämpötila on vain kuusi astetta, parikymmentä matkustajaa vetävän korin yläpuolella kohiseva kaasuliekki lämmittää mukavasti.
Aamuhämärän väistyessä nousemme 850 metrin korkeuteen. Alapuolella levittäytyy auringon punaiseksi värjäämä maisema, jonka kauneus saa haukkomaan henkeä. Tunnin mittainen lento päättyy laskeutumispaikaksi valitulla pellolla pidettävään shampanjaseremoniaan. Kaikkia hymyilyttää.
Aamiaisen jälkeen bussi vie meidät Kyyhkyslaaksoon, josta patikoimme Uçhisarin linnavuorelle. Matkalla pysähdymme maistelemaan omenateetä ja kuulemme oppaan luennon Kappadokian historiasta.
Ennen ajanlaskun alkua maakuntaa hallitsivat heetit, persialaiset ja roomalaiset. Kreikkalaiset ja armenialaiset varhaiskristityt louhivat kivipilareihin ja kallioihin luolia asunnoiksi ja kirkoiksi, ja 500-800 -luvuilla alue oli kristinuskon tärkeimpiä keskuksia. Kappadokian kristillinen historia päättyi vasta vuonna 1924 Turkin ja Kreikan suureen väestönvaihtoon.
Puuskutettuamme linnavuoren päälle pidämme lounastaukoa kokonaiset kaksi tuntia. Sen jälkeen jatkamme alas kohti Rakkauden Laaksoa. Romanttisen nimen todellinen – ja kaksimielinen – syy selviää, kun edessämme sojottaa terhakasti kymmenien penistä muistuttavien kivipilarien metsä.
Opas kertoo, että erikoisia kivimuodotelmia kutsutaan ”keijukaisten savupiipuiksi”. Lempinimi juontaa juurensa entisaikoihin, jolloin ihmiset kuvittelivat henkiolentojen asuvan pilareiden sisällä. Oikeasti muodostelmat ovat syntyneet, kun eroosio on kuluttanut tulivuorenpurkausten jälkeen syntynyttä pehmeää tuffikiveä.
Illallisen nautimme ystävällisen perheen pyörittämällä Cemal Ranch -luomutilalla. Kun palaamme hotelliin, kirkas tähtitaivas lupaa kaunista vaellussäätä seuraavalle päivälle.
Kolmas päivä: Gomedan kallioihin louhitut rakennukset
Gomedan laaksossa minulle lopulta valkenee, miksi Kappadokiassa patikoiminen tuntuu niin miellyttävältä: ympärillä ei surraa yhtäkään hyönteistä! Kävelemme laakson varjoisalla pohjalla, ylitämme pari puroa, ja pysähdymme maistamaan mehukkaita luumuja suoraan polun varrella kasvavasta puusta.
Laakson reunalla kohoaa korkea kallio, joka on täynnä koloja kuin reikäjuusto. Rakennelmat ovat kyyhkyslakkoja. Ne olivat aikoinaan tärkeä elinkeino, sillä linnuista saatiin ravinteikasta lantaa viljelyksille. Munia käytettiin kirkkojen seinämaalauksiin, ja kovina aikoina lintuja myös syötiin.
Kyyhkyset olivat kotieläimiä, jotka tuotiin alunperin muualta. Viitisenkymmentä vuotta sitten alkanut kaupungistuminen näivetti elinkeinon, ja nykyään melkein kaikki kyyhkyslakat ovat tyhjillään.
Ryömimme oppaan perässä pienen oviaukon läpi. Kallion sisällä aukeaa valtava huone, jonka seinillä on kyyhkysten pesäkoloja. Paikka on aavemaisen tyhjä.
Matkalla lounaalle ehdimme pysähtyä Mustafapaşan pikkukaupunkiin. Osa ryhmästä tutustuu madrassaan eli koraanikouluun, toiset ostavat moskeijan vieressä olevista käsityöpuodeista tuliaisia.
Syömme lounaan Punaisessa Laaksossa. Piilotellessamme keskipäivän auringolta terassikatoksen alla ravintolan omistaja kiikuttaa pöytään nuhjaantuneen valokuva-albumin. Mies näyttää keskitalvella otettuja kuvia, joissa sama maisema on lumen peitossa. Talvisin pakkanen paukkuu täälläkin.
Punaisen Laakson kallioseinämät hohtavat värikkäinä. Syynä ovat mineraalit: punertava väri tulee raudasta, kellertävä rikistä, ja vihertävä kuparista.
Opas johdattaa meidät suuren kalliolohkareen sisään. Ulkopuolelta katsottuna se näyttää miltä tahansa kiveltä, mutta sisällä avautuu kaksi avaraa holvia. Kirkko on yksinkertaisen tyylikäs, ja päivänvalo siivilöityy ikkuna-aukoista jumalaisen kauniisti.
Neljäs päivä: Kaymaklin maanalainen kaupunki
Aamupäivällä kiipeämme Bozdag-kukkulalle. Korkeuseroa on lähtöpaikan ja huipun välillä vain 350 metriä, joten hitaimmatkin selviävät urakasta tunnin puuskuttamisella.
1350 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava huippu on tasainen. Kävelemme jyrkänteen reunaa pitkin ja katselemme maisemia. Vuorelta näkyy jokainen rotko, laakso ja harjanne, joilla olemme vaeltaneet viime päivinä. Nekin ryhmäläiset, jotka eivät osallistuneet kuumailmapallolennolle, saavat nähdä Kappadokian lintuperspektiivistä.
Lounaaksi syömme piden, pitkulaisen veneen muotoisen pitsan. Kaikki muutkin ateriamme ovat olleet paikallista – ja suussasulavan herkullista – ruokaa. Joka aterian aluksi pöytään on kiikutettu linssikeittoa (mercimek çorbası) ja alkupalalautasia eli mezejä. Niistä tyypillisimpiä ovat viininlehtikääryle (dolma), sormenpaksuinen pitkulainen juustopiiras (sigara börek), ja leivän kanssa syötävät kurkku-jugurttikastike (tsatsiki) ja kikherneistä tehty hummus. Olemme maistaneet mantia eli turkkilaista raviolia tomaatti- ja jugurttikastikeella, saviruukussa haudutettua testi kebapia, ja güvec-ruukkuruokaa. Jälkiruuaksi on yleensä ollut baklava-leivoksia.
Iltapäivällä vierailemme keijusavupiipussa, jossa asuttiin ennen alueen julistamista Unescon maailmanperintökohteeksi. Sitten suuntaamme Kaymaklin maanalaiseen kaupunkiin.
Varhaiskristityt käyttivät Kaymaklia pakopaikkana vihollisten hyökätessä. Ahtaissa tunneleissa kömpiessä tuntuu uskomattomalta, että maan alla saatettiin piilotella kuukausikaupalla yhteen menoon. Välillä kuljemme kumarassa, mutta holvihuoneet ovat sen verran tilavia ettei ahtaan paikan kammo pääse iskemään. Kaymakli on suosittu turistikohde, joten ruuhkan välttämiseksi kaikki vierailijat kiertävät merkityn reitin samaan suuntaan. Syvimmillään käymme 42 metriä maanpinnan alapuolella.
Viides päivä: Punainen laakso ja Ruusulaakso
Viimeisenä patikointipäivänä kävelemme Punaista Laaksoa alas ja Ruusulaaksoa ylös. Matkalla pysähdymme kallion sisään nakerrettuun Haçlin kirkkoon. Sen seiniin on maalattu Jeesuksen lisäksi apostoleja, enkeleitä ja muita taruolentoja. Kuvat ovat säilyneet kuivassa ja viileässä luolassa kuin taidemuseon varastossa.
Kirkon vieressä on kahvila, jonne pysähdymme hörppäämään lasilliset granaattiomenamehua. Sitten matka jatkuu laakson pohjalle, jossa reitti kulkee isojen luolien läpi. Opas ravistaa polun varressa kasvavaa puuta, josta putoaa limetin kokoisia vihreitä pallukoita. Seuraa yllätys: saamme maistaa elämämme tuoreimpia saksanpähkinöitä.
Lounasajan koittaessa Kappadokian polut on tältä erää kuljettu. Aterian jälkeen tutustumme keramiikkatehtaaseen jossa opimme, kuinka heettiläinen renkaan muotoinen viiniruukku valetaan neljästä palasta.
Reissun lopuksi rentoudumme turkkilaisessa saunassa. Kun selänpesijä on kuurannut patikointipolkujen pölyn ja hien pois hammamin höyryissä, olo on autuas.
Kappadokian hotellit
Kappadokiaan saavutaan yleensä miljoonan asukkaan Kayserin kautta. Sen lentokentältä on tunnin automatka Göremen ja Ürgüpin pieniin turistikaupunkeihin.
Katso tarjoukset Kappadokian hotelleihin.
Lennot Kappadokiaan
Vertaa eri lentoyhtiöiden hintoja.
Vertaa vuokra-autojen hintoja Kayserissa.
Vaellusmatka Kappadokiaan
Suomalainen Mandala Travel -matkatoimisto järjestää Kappadokiaan opastettuja aktiivimatkoja, joilla tehdään kävelyretkiä nautiskellen ulkoilusta, Kappadokian upeista maisemista sekä paikallisesta ruoasta, majoittuen mukavasti hotellissa.
Lue lisää:
Matkavinkit vuoristovaellukselle
