Mitäpä olisi saariparatiisi ilman omaa taiteilijayhteisöä? Sellainen kokoontuikin Maarianhaminan kupeessa Önningebyssä 1800-luvun lopulla.
Kaikki sai alkunsa, kun turkulainen taidemaalari Victor Westerholm oli käymässä Ahvenanmaalla. Hän joutui hevosvaunuonnettomuuteen lähellä Lemströmin kanavaa ja jäi Ahvenanmaalle aiottua pidemmäksi aikaa toipumaan.
Hän ihastui kanavanalueeseen ja osti sieltä asunnon, Tomtebon. Westerholmin alkoi houkutella Ahvenanmaalle muitakin taiteilijoita käymään ja ulkosalle maalaamaan. Suurin osa heistä päätyi asumaan kanavan lähelle Önningebyn kylään.
Ahvenanmaa oli kaukainen, syrjäinen – ja eksoottinen. Taiteilijoilla riittää ihasteltavaa ja ihmeteltävää. Retkiä tehtiin myös ulkosaaristoon, ja osa taiteilijoista viihtyi Ahvenanmaalla myös talvella.
Taiteilijoita Suomesta, Ruotsista ja Virosta
Suomen lisäksi Önningebyssä vieraili taitelijoita Ruotsista ja Virosta. He maalasivat toisiaan ja saariston maisemia sekä realismin että impressionismin hengessä.
Esikuvana oli Tanskassa samoihin aikoihin vaikuttanut Skagenin taiteilijayhteisö. Vastaavaa ei ole ollut Suomessa toista, ellei sellaiseksi lasketa Tuusulan taiteilijayhteisöä. Tunnelma oli välillä kuin taiteilijoiden rakastamassa Pariisissa tai Bretagnessa. Oli juhlia, naamiaisia ja retkiä saaristoon.
Tietysti romanssejakin koettiin. Önningebyssä tapasivat ruotsalainen taiteilija J. A. G. Acke ja Zacharias Topeliuksen tytär, taiteilija Eva Maria Topelius. He menivät naimisiin.
Acke kävi Önningebyssä useiden vuosien ajan ja maalasi siellä monet parhaista töistään. Acken kannalta Önningeby sai lopulta katkeran sävyn, kun hänen Ahvenanmaalla suurella hartaudella maalaamaansa monumentaalinen talvimaalaus, Snöljus (Lumivalo), hylättiin Pariisin näyttelystä.
Maailmansota päätti taiteilijasiirtokunnan
Kaikkiaan Önningebyssä vaikuttaneita taiteilijoita oli kolmisenkymmentä. Varsin monet olivat naisia. Suomalaisista kuuluisin oli Elin Danielsson, joka lukeutuu Suomen taiteen kultakauden merkkihenkilöihin.
Önningebyn taiteilijasiirtokunta toimi sangen pitkään, vuodesta 1886 vuoteen 1914. Kulta-aikaa olivat tosin ensimmäiset vuodet, jolloin Danielssonkin oli siirtokunnan vakiojäseniä.
Lopullinen kuolinisku taiteilijayhteisölle oli ensimmäinen maailmansota. Koko mielenkiintoinen episodi Suomen taiteen historiassa melkein unohdettiinkin, ja vasta viime vuosina Önningeby on alkanut saada jälleen huomiota.
Vierailijoita on edelleen vähän.
Vierailu Önningebyssä
Önningebyssä on pieni museo vanhassa kivinavetassa, jossa kannattaa käydä katsomassa Önningebyssä kokoontuneiden taiteilijoiden töitä. J. A. G. Acke on hyvin edustettuna toisin kuin Danielson. Kohokohtana on Acken surullisen kuuluisa talvimaalaus. Hieno se on.
Museovirailun aluksi näytetään kiinnostava dokumenttielokuva taiteilijayhteisöstä.
Kylä on säilyttänyt hyvin vanhan asunsa. Tuulimyllytkin ovat yhä paikallaan. Risuaidat ovat sentään kadonneet. Saisikohan ne takaisin, jos Önningebyn suosio alkaisi kasvaa nähtävyytenä?
Taiteilijayhteisöä voisi varmasti käyttää enemmänkin hyväksi Ahvenanmaan matkailussa. Miten olisi maalausretriitti samoissa maisemissa?
Önningebyhyn polkee Maarianhaminasta puolessa tunnissa.
Lemströmin kanava
Önningebystä on vain lyhyt matka Lemströmin kanavalle. Sitäkin kannattaa käydä ihailemassa. Kanavan molemmin puolin on vanhoja taloja. Jää arvoitukseksi, mikä niistä on Tomteby. Vaan tuskin sillä on merkitystäkään. Tunnelmaan pääsee. Aurinko helmeilee vedessä.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
