Pitkäänhän se kesti, mutta lopulta myös Jean Sibelius alkoi saada tarpeekseen Helsingin humalanhuuruisesta taiteilijaelämästä. Tuttuja taiteilijoita oli jo asettunut asumaan Tuusulanjärven rannalle, ja 1900-luvun vaihteessa Sibelius päätti muuttaa perässä.
Vuonna 1904 Sibeliukselle valmistui jugendtyylin mestarin, Lars Sonckin, suunnittelema Ainola, jossa säveltäjä asui loppuelämänsä, yli 50 vuoden ajan. Ainolasta Sibelius löysi kaipaamansa työrauhan, ja komeassa huvilassa syntyivät monet hänen hienoimmista sävellyksistään.
Sibelius tapasi sanoa, että Ainolassa hiljaisuuskin puhuu.
Sibelius ei antanut kytkeä taloaan edes vesijohtoverkkoon, sillä hän pelkäsi juoksevan veden aiheuttavan turhaa meteliä.
Vierailu Ainolassa
Ainolan sisustuksena on Sibeliuksen hankkimaa esineistöä ja lahjaksi saatua. Seiniä koristavat taiteilijaystävien lahjoittamat teokset Suomen taiteen kultakaudelta. Nähtävänä ovat Sibeliuksen borsalino-hattu, kävelykeppi ja Steinway-flyygeli, jota Sibelius ei tosin säveltämisessä käyttänyt. Hän kuuli musiikin mielessään.
Kodissa pääsee niin lähelle Sibeliuksen elämää kuin nykypäivänä on mahdollista.
Silti kokemus jää aavistuksen etäiseksi: yleisölle on avoinna vain huvilan alakerta. Yläkerta ei ole koskaan ollut avoinna vierailijoille, ja juuri siellä sijaitsee työhuone, jossa Sibelius sävelsi monet mestariteoksistaan kuten viisi myöhempää sinfoniaansa ja viimeisen sinfonisen suurteoksensa, Tapiolan.
On kuin puolet Sibeliuksen elämästä olisi suljettu pois. Ainolassa ollaan kuin vieraita, jotka päästetään näkemään talon paraatisivu muttei kurkistamaan mestarin elämään kulissien taakse.
Ja siltikin kyseessä on Suomen kansainvälisesti merkittävin kotimuseo. Sibelius on Suomen kansainvälisesti tunnetuin taiteilija, ja Alvar Aallon kanssa ainoita todellisia supertähtiä, joiden perintöä tullaan kauempaakin ihailemaan.
Ainola onkin myös Tuusulanjärven kotimuseoista selvästi vilkkain, mikä näkyy museovierailussa. Väkeä voi olla paljon ja alakerta tulee kierrettyä nopeasti läpi virran mukana. Esittelytekstejäkin on yllättävän vähän. Lopuksi tulee olo: tässäkö tämä oli?
Ei ollut. Palaa vielä hetkeksi katomaan Ainolan kirjaston sikarinurkkaa, ihaile sitä kaikessa rauhassa ja anna ajatustesi kulkea Sibeliuksen aikaan.
Ainolassa pääsee sisälle Sibeliuksen elämään
Juuri siinä edessä olevassa tuolissa Sibelius on tosiaan istunut, sikariaan polttanut. Karistanut tuhkaa juuri näille tuhkakupeille. Mitä on Sibelius miettinyt? Katseliko hän kaihoisasti kirjaston takaseinällä olevaa Gallen-Kallelan Sibeliuksesta maalaamaa nuoruuden muotokuvaa? Vai oliko Sibelius sinut vanhenemisensa kanssa?
75-vuotiaana Sibelius muutti yläkerrasta alakertaan, kun ei enää jaksanut nousta portaita. Alakerran työ- ja makuuhuoneessakin vierähti vielä 16 vuotta. Nähtävänä on jyhkeä työpöytä, jonka ääressä Sibelius jatkoi säveltämistä, vaikkei hän julkaissutkaan enää mitään vuoden 1929 jälkeen.
Sibeliuksen hauta
Sibelius kuoli Ainolassa 91-vuotiaana vuonna 1957. Aino seurasi perässä 12 vuotta myöhemmin. Heidät molemmat on haudattu Ainolan puutarhaan.
Hienoa on se, että Ainola on täysin autenttinen – kaikki on juuri siinä kunnossa, johon Sibeliuksen vaimo Aino talon kuollessaan jätti.
Ainolan ohella Tuusulanjärvellä kannattaa käydä ainakin Aleksis Kiven kuolinmökissä ja taidemaalari Pekka Halosen kodissa Halosenniemessä.
Lue lisää Tuusulanjärvestä.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
