Ateneum ei ole pelkkä taidemuseo – se on sukellus maamme historiaan, kulttuuriin ja identiteettiin. Ateneum on Suomen merkittävin taidemuseo ja suomalaisen taiteen henkinen koti. Vuonna 1888 avattu taidemuseo toimii täydellisenä johdatuksena suomalaisen taiteen maailmaan.
Kansainvälistä taidetta Ateneumissa on vähän (poikkeuksena korkeatasoiset vaihtuvat näyttelyt), mutta yksi poikkeus ansaitsee maininnan: aito van Gogh. Ateneum oli itse asiassa yksi maailman ensimmäisistä museoista, joka hankki van Goghin maalauksen kokoelmiinsa.
Ai miten se onnistui? Kyse ei ollut suuresta visiosta vaan sopivasta sattumasta. Vincent van Gogh ei ollut vielä taidemaailman tähti vaan vasta hiljattain kuollut väärinymmärretty nero. Katu Auvers-sur-Oisessa ostettiin Ateneumiin, koska sen sai alennuksella. Siinäpä hyvin suomalainen tapa tehdä taidehistoriaa.
Alla esitellään muutama Ateneumin peruskokoelman kiintotähti.
Albert Edelfelt – Suomen ensimmäinen taidejulkkis
Albert Edelfelt oli Suomen ensimmäinen kansainvälisesti arvostettu taiteilija. Edelfelt oli aito kosmopoliitti, joka loi uransa Pariisissa, mutta palasi aina kuvaamaan suomalaista valoa.
Edelfeltin säteilevät muotokuvat (Kuningatar Blanka) ja kepeät maisemat (Pojat rannalla) yhdistävät ranskalaisen eleganssin ja pohjoismaisen melankolian. Hän oli ensimmäinen, joka näytti, että suomalainen taide voi seistä omilla jaloillaan myös kansainvälisesti.
Vinkki: Edelfeltin jalanjäljissä kannattaa tehdä päiväretki hänen kotikaupunkiinsa Porvooseen, jossa voi ihailla hänen ateljeetaan Haikon kartanon lähellä.
Helene Schjerfbeck – modernisti ennen modernismia
Helene Schjerfbeck oli hiljainen elämässään, radikaali maalauksissaan. Schjerfbeckin kuuluisat omakuvat – erityisesti pysäyttävä Mustataustainen omakuva – näyttävät, miten taiteilija kuori kerros kerrokselta identiteettiään kankaalle, kunnes jäljellä oli enää puhdas ydin. Schjerfbeck on nykyisin Suomen kansainvälisesti arvostetuin taiteilija – ainakin taulujen myyntihinnan perusteella.
Omakuvat muodostavat visuaalisen omaelämäkerran, joka muuttuu yhä pysäyttävämmäksi kankaalta toiselle. Alussa katse on arka ja varautunut. Vuosien myötä sivellin jälki vapautuu, piirteet hälvenevät ja lopulta et katso enää kasvoja, vaan ihmisen syvintä olemusta katoamisen reunalla. Esillä ei ole turhamaisuus tai ego, vaan kuolevaisuus, rehellisyys ja kaiken teennäisen pois riisuminen.
Varhaisemmissa realistisissa teoksissaan – kuten Toipilas – Schjerfbeck osoittaa teknisen taituruutensa ja tarinankerronnan kykynsä. Jo niissä on aavistus siitä tiiviydestä ja kirkkaudesta, joka leimaisi hänen modernimpaa tyyliään.
Mikä tekee hänen taiteestaan niin koskettavaa, on se, miten se on samalla syvästi henkilökohtaista ja täysin universaalia. Schjerfbeck ei maalannut vain kasvoja – hän maalasi ajan hitaasti syövyttämässä minän kuorta.
Vinkki: Schjerfbeck asui pitkään Tammisaaressa, jonka museossa on esillä Schjerfbeckille kuulunutta esineistöä.
Akseli Gallen-Kallela – Kalevalan kuvittaja
Gallen-Kallela oli kuin Tolkien pensselin varressa; hän antoi kasvot kansalliseepoksellemme Kalevalalle. Hänen teoksensa tihkuvat draamaa, symboliikkaa ja levottomia taivaita. Gallen-Kallelan teoksissa yhdistyvät kansanperinne, kansallisylpeys ja jugend-tyylin eleganssi.
Vaikka Sammon puolustus ei ole Ateneumissa (sitä varten on matkattava Turkuun), museosta löytyy monia hänen merkittävimpiä teoksiaan – kuten Lemminkäisen äiti, jossa myytti, suru ja äidinrakkaus kietoutuvat yhteen unohtumattomaksi kuvaksi.
Taideteoksessa Kalevalan keikarisankari Lemminkäinen on surmattu ja heitetty Tuonelan jokeen. Hänen äitinsä kokoaa hajonneet palaset ja odottaa mehiläistä tuomaan jumalten hunajaa, joka palauttaa pojan eloon. Katolisia pietà-veistoksia muistuttava maalaus on suomalaisen mytologian, surun ja toivon symboli.
Vinkki: Helsingin kupeessa Espoossa sijaitsee Gallen-Kallelan kotimuseo. Hänen upeat Kalevala-freskonsa löytyvät puolestaan Kansallismuseon aulasta.
Hugo Simberg – kummallisen kaunista
Simbergin maalaukset ovat kuin kankaan kokoisia satuja – hiljaisia ja omintakeisia. Hänen maailmassaan enkelit ovat siipirikkoja, luurangot hoitavat sielujen puutarhaa. Ateneumissa hänen työnsä ovat kuin hiljaisia unia, jotka jäävät mieleen.
Simbergin tunnetuin teos Haavoittunut enkeli on Suomen rakastetuimpia – ja arvoituksellisimpia – maalauksia. Kaksi poikaa kantaa sideharsolla peitettyä enkeliä keväisessä, harmaassa maisemassa. Tunnelma on hiljainen ja merkitys jää avoimeksi. Mitä enkelille on tapahtunut? Maalaus ei anna vastauksia – ja juuri siksi se puhuttelee.
Simbergin taika piilee siinä, että yliluonnollinen ei ole hänen teoksissaan spektaakkelia, vaan arkista ja lempeää. Edes Kuolema ei ole pelottava hahmo, vaan hiljainen puutarhuri. Pirut ovat enemmän kömpelöitä ja surullisia kuin uhkaavia.
Symboliikassaan Simberg on lempeä. Jokaisen oudon kuvan takana on herkkä totuus elämästä, menetyksestä tai kasvamisesta.
Eero Järnefelt – työn ja maiseman runoilija
Teos Raatajat rahanalaiset (Kaski) on kansallisaarre: savuisen vaikuttava kuva peltotyöläisistä polttamassa kaskimaata. Teoksen äärellä voi melkein haistaa tuhkan ja tuntea perisuomalaisen hiljaisen puurtamisen.
Järnefelt tunnetaan myös Koli-aiheisista maisemistaan, jotka ovat määrittäneet käsityksemme kansallismaisemasta.
Käytännön tietoa
Ateneum sijaitsee aivan Helsingin keskustassa, vastapäätä rautatieasemaa – helpompaa sijaintia ei voisi olla.
Museon yhteydessä on viihtyisä kahvila ja laadukas museokauppa, josta saa taidekirjoja ja kauniita lahjaideoita.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
