Kun Led Zeppelinillä oli Stairway to Heaven, Juicella oli Bluesia Pieksämäen asemalla. Paitsi että Juicen kappale on tuplasti pitempi ja parempi.
”Ei oo nakkikioskia, ei kahvilaa / ei ravintolaa, vain asemaa / Mikä toivottomuus / Näin soi Pieksämäen asemalla blues.”
Tylsistynyt Juice alkaa kuvitella mielessään soittajia ja kappaleeseen liittyy mukaan yhä uusia instrumentteja: ”Hetkinen! Sitten tarvitsen pianon, / sen kuvittelen: se tässä pian on.”
Kohta jo Matti Pellonpääkin on riekkumassa sekalaista siansaksaa ja Dave Lindholm vetää hienon kitarasoolon.
Vuonna 1983 ilmestyneellä kappaleella on pituutta huikeat 16 minuuttia. Juice Leskinen sanoitti sen aidolla tapahtumapaikalla, Pieksämäen asemalla, junaa odotellessaan.
Vaan eipä asemalla ole edes muistolaattaa, vaikka Juicen kappale on varmasti monelle suurin syy kiinnostukseen Pieksämäkeä kohtaan.
Kuuluisaa asemaansa lukuun ottamatta laatikkotalojen Pieksämäellä ei paljon muuta nähtävää olekaan. Täällä viihtyäkseen matkailija todella tarvitsee Juice Leskisen mielikuvitusta. Vaiko sittenkään?
Niin kuin monessa muussa matkailijoilta unholaan jääneessä suomalaisessa kaupungissa, myös Pieksämäellä kauneus on pientä. Ja siten entistäkin arvokkaampaa. Sitä löytää, kun etsii.
Pieksämäki ja Suomen rumimmat kaupungit
Siinä missä vaikkapa toinen parjattu kaupunki, Kouvola, on niin ruma, että se on jo kiinnostavaa, Pieksämäen yleisilme on vain tylsä. Kouvolassa voi sentään kuvitella olevansa Itä-Saksassa, Pieksämäki näyttää Suomen pikkukaupunkien karikatyyrilta.
Tai ajatellaan vaikka Varkautta, joka ei sekään hurmaa rakennuskannallaan. Siellä voi sentään hämmästellä mahtavan kokoista paperitehdasta aivan keskustassa ja käydä kummallisessa Meksaanisen musiikin museossa.
Pieksämäellä ei ole mitään muuta syytä vierailla kuin nimikkokappale, jossa siinäkin kaupunkia mollataan.
Mutta juuri se tekee Pieksämäestä virkistävän matkakohteen. Oikeastaan, kun asiaa sopivasta kulmasta katselee, alkaa Pieksämäki tosissaan houkutella viettämään ainakin yhden illan verran, varsinkin kun keskustassa on persoonallinen majatalo, Wanha neuvola.
Siis Wanha neuvola! Kuka voisi vastustaa sen nimistä majataloa?
Pieksämäellä pääsee tosissaan irti matkailun arjesta ja suorittamisesta, siitä, että pitäisi väkisin kiertää nähtävyyksiä. Pieksämäellä voi vain olla. Ja istua vaikka koko päivän kaupungin parhaassa baarissa bluesia kunnellen.
Ravintola Hilpeä Hospodar – Pieksämäki on Uusi Perliini
Pieksämäellä on pidetty osuvasti nimettyä Uusi Perliini -klubia mainiossa Ravintola Hilpeä Hospodarissa. Berliinikään ei ole ensisilmäyksellä kaunis kaupunki.
Hilpeä Hospodar sijaitsee söpössä vanhassa talossa aivan kulttuurikeskus Poleenin ja Pieksämäen entisen kaupungintalon välissä. Molempia rakennuksia kannattaa käydä kurkkaamassa, vaikkapa oluiden välissä jalotellessa.
Kulttuurikeskus Poleeni ja Pieksämäen kaupungintalo
Suureellinen Kulttuurikeskus Poleeni valmistui vuonna 1989, suomalaisten kuntien kultakaudella. Pian sen jälkeen iskikin jo 1990-luvun lama, leikkaukset ja kuntien ikuinen rahapula.
Pieksämäen kaupungintalo näyttää… suomalaiselta kaupungintalolta. Se on pitkulainen laatikko, jonka mittasuhteissa ja ikkunoiden asettelussa on melkein havaittavissa jonkinlaista uusklassismin ihannointia. Talo on kuin 1970-luvun versio Engelin empiretyylistä. Arkkitehtina oli maineikas Arto Sipinen, joskin kyseessä on yksi hänen varhaistöistään (Sipinen pääsi todella vauhtiin vasta 1980-luvulla).
Tyypillistä on ulkoasun ohella sekin, että talo kärsii kosteusvaurioista, kuten moni muukin saman aikakauden rakennus, ja se on purku-uhan alla. Mikä tekee vierailusta tietysti entistäkin kiehtovamman, tämä aikansa lapsi saattaa pian kadota!
Surullisinta Pieksämäen kaupungintalon katoamisessa olisi se, että sitä jäisi tuskin kukaan suuremmin suremaan. Kuinka synkkää!
Hotelli Savonsolmu seisoo betonijaloilla
Kaupungintalon takanan, järven rannalla, on vielä yksi Pieksämäen arkkitehtoninen maamerkki. Vuonna 1976 avattu Hotelli Savonsolmu seisoo uskaliaasti betonijalkojen varassa. Tässä kaupungissahan ovat arkkitehdit päässeet iloittelemaan!
Aikoinaan hotelli oli kaupungin sosiaalisen elämän keskus, jossa tanssiorkesteri soitti viikon jokaisena päivänä.
Suuruudenajat ovat enää krapulainen muisto. Viime vuodet hotelli on ollut suljettuna, joskin sen avaamista uudelleen on suunniteltu. Valitettavasti hotellin alkuperäinen sisustus myytiin hiljan huutokaupassa.
Keskuskatua pitkin Aila Meriluodon kotitalolle
Pieksämäen pääkatu on Keskuskatu, jonka Museovirasto on julistanut valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen joukkoon. Keskuskatua pidetään hyvänä esimerkkinä ”arkkitehtonisesti yhtenäisestä katulinjasta”.
Maallikko ei kyllä huomaa Keskuskadussa mitään ”merkittävää” eikä ”yhtenäistä”, jos ei erikseen sillä silmällä katso. Joukkoon mahtuu monenlaista rakennusta, sekä laatikkoa että kauniimpaa funkkislaatikkoa.
Tutkimattomat ovat Museoviraston tiet.
Jos kävelee Keskuskatua tarpeeksi pitkälle, Huvilakadun kulmalla voi ihastella kirjailija Aila Meriluodon kotitaloa, kaunista puuhuvilaa. Meriluoto kirjoitti ylioppilaaksi Pieksämäeltä ja julkaisi muutama vuosi sen jälkeen valtavaksi menestykseksi nousseen esikoisrunokokoelmansa Lasimaalaus.
Aivan piikkisuoran Keskuskadun päässä pilkistää Suomen merkittävimpiin sodanjälkeisiin arkkitehteihin kuuluneen Aarne Ervin suunnittelema Pieksämäen vesitorni. Sama mies on suunnitellut myös Tapiolan keskustan Espooseen. Tornin huipulla on näköalatasanne, mutta se ei ole enää auki.
Pieksämäen asema ja Savon radan museo
Entäpä itse Pieksämäen asema? Sen takiahan täällä ollaan. Pieksämäen asema on juuri niin ankea kuin Juicen kappale antaa ymmärtää.
Vain paria vuotta aiemmin Pieksämäen kaunis vanha puinen asemarakennus oli hylätty ja tilalle rakennettu uusi ja ilmeetön. Juicen kappaleen voi nähdä kritiikkinä uuden aseman – ja ehkä koko kaupungin – arkkitehtuuria kohtaan.
Pieksämäen vanhaa asemaa ei onneksi sentään purettu. Siinä toimii Savon radan museo. Museon sijainti on osuva: Pieksämäki on yksi Suomen tärkeimmistä asemakaupungeista, ratojen solmukohta. Täällä risteää peräti kolme rataosuutta.
Pieksämäelle kuuluukin saapua nimenomaan junalla.
JR Fast Food – grilli Elvis-teemalla
Rautatieaseman vieressä on grilli, JR Fast Food, jonka vessassa on maailman (kaiketi) pienin Elvis-museo. Grillin jo edesmennyt perustaja oli kova Elvis-fani. Tosin ehkä vessaan olisi sopinut paremmin pikkuruinen Juice-museo.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
