Unkarin villi ja vapaa pusta

Unkarin villi ja vapaa pusta

kirjoittaja -

Loputon ruohotasanko, pusta, on unkarilaisille sama kuin järvet ja metsät suomalaisille. Sen valtiaita ovat ylpeät keikaripaimenet.

Teksti Antti Helin
Kuvat Markus, Flickr CC

Kuiva maa pöllyää, kun viiden hevosen valjakko jyrisee eteenpäin. Kolme hevosta on edessä, ja ratsastaja seisoo jalat haralla kahden taimmaisen selässä. Valkoiseen tunikaan, mustaan liiviin ja sulkahattuun pukeutunut ratsastaja on pustan paimen.

Ollaan unkarilaisuuden ytimessä.

Suuri tasanko, Alföld, kattaa yli puolet Unkarin pinta-alasta. Pusta, puszta, tarkoittaa unkariksi paljasta ja autiota. Sitä se onkin: kuumassa ilmassa väreilevä ruohotasanko tuntuu jatkuvan taivaaseen asti satunnaisten hiekkadyynien täplittämänä.

Paimenet näyttävät yleisölle temppujaan; paikallisen sanonnan mukaan he ovat syntyneet hevosen selässä.

Hevoset tottelevat isäntiään kuin koulutetut koirat. Jykevät hevoset istuvat käskystä kiltisti maahan ja kierähtävät makaamaan. Paimenet pyörittävät hevosten päiden yläpuolella pitkää ruoskaa, joka läiskähtää joka pyöräytyksellä voimakkaasti ilmaa vasten, mutta hevoset eivät värähdäkään.

Temput ovat peräisin ajalta, jolloin hevosmiehet paimensivat päivisin karjaa ja kisailivat iltaisin keskenään. Kerran vuodessa pustalla järjestettiin hevosenkäsittelykilpailut, joiden voittaja sai kannettavakseen oranssin nauhan. Hän sai syödä ja juoda ilmaiseksi alueen tavernoissa.

Pustan paimenet ovat opettaneet hevosilleen temppuja kuten istumisen.
Pustan paimenet ovat opettaneet hevosilleen temppuja kuten istumisen.

Pustan paimenten keikarimainen perintö

Nykyisin pustan perinteet elävät turisteille järjestettävissä näytöksissä. Näytöskentän lähellä on pieni, puinen museo, jossa pääsee kurkistamaan paimenten elämään.

Paimenet eivät olleet köyhiä resupekkoja, vaan ylpeitä veikkoja, jotka pukeutuivat huopaliiveihin, nahkaviittoihin ja sulkahattuihin. Suuhun sopi pitkä, komea piippu.

Museon hauskimpia esineitä on taskumatinkokoinen korea, suljettava viiksipeili. Kunnon keikarin viiksien piti olla kunnossa sekä kaupunkivisiitillä että leirinuotiolla.

Keikarin viiksien piti olla kunnossa sekä kaupunkivisiitillä että leirinuotiolla.

Naisia paimenet vikittelivät huiluilla, kantelemaisilla zither-soittimilla ja säkkipilleillä, jotka oli koristeltu hevosenpääkaiverruksin.

Aikamoinen sankari pitikin ollakin, jos aikoi pärjätä pustan kovissa olosuhteissa. Kesäisin Unkarin preeria oon polttavan kuuma, talvisin viiltävän kylmä. Sudet uhkasivat alati.

Pedoilta miehet suojautuivat jykevillä metallipäisillä paimensauvoilla, kylmyydeltä muhkeilla lammasturkeilla.

Keskiajalta 1800-luvulle asti paimenet veivät pitkillä vaelluksilla karjalaumansa Pariisin, Milanon ja Hampurin teurastamoihin. Kun karjan paimentaminen ei enää riitä elannoksi, paimenet elävät nykyisin turismilla ja hevosten hoidolla.

Pustan pitkäsarvisia lehmiä.
Pustan pitkäsarvisia lehmiä.

Ratsastus Pustalla

Pusta on ehkä rauhoittunut, mutta se on edelleen romanttinen. Ruohotasangolla vaeltavat pitkäsarvisten lehmien laumat. Hevoset juoksevat vapaina. Maata tonkimassa voi nähdä karvaisia mangalica-sikoja, jotka näyttävät lampaan ja possun risteytykseltä.

Heinäsirkat sirittävät. Haukka kaartelee matalalla.

Mikä parasta: maatiloilta voi vuokrata hevosen ratsastusta varten.

Paimen lähtee mukaan oppaaksi. Kuiva ruoho tuoksuu, satulanahka narisee. Kärpäset yrittävät turhaan saada vauhdista kiinni.

Hevosen kimmoisat kyljet sädehtivät kultaisina, kun se laukkaa tuulispäänä lihakset höyryten. Aivan kuin sudet olisivat kintereille.

Matka Pustalle!

Viihtyisä Kecskemét (85 kilometriä Budapestista) on hyvä kaupunki pustavierailun tukikohdaksi. Sieltä pääsee kätevästi Bugacin kylään, jossa voi seurata Karikas Csárda -tilan järjestämää paimenten ratsastusnäytöstä.

Maatilat järjestävät myös ratsastusta.

Lue lisää Unkarista.

Save