Sodan ja rauhan keskus Muisti, Mikkelin uusi vetonaula, alkaa lupaavasti. Se yllättää heti aulatilan vessassa. Yksi vessoista on koristeltu veistosmaisilla, vanhoilla hylsyillä. Toista elävöittävät sodanaikaiset kaasunaamarit. Vaikuttavaa ja hieman leikkisääkin.
Varsinainen näyttelykin alkaa hurmaavasti. Valittavana on kaksi videodokumenttia, jotka johdattavat museon teemaan. Molemmat ovat hyvin tehtyjä. Yksi kertoo hieman tavallisemman tarinan rintamalta, mutta toinen on aivan fantastinen.
Tositarinan kertoo tietokirjailija Ira Vihreälehto, kuinka hän alkaa selvittää isoisänsä arvoitusta. Paljastuu, että tuntematon isoisä oli venäläinen sotavanki, johon hänen isoäitinsä rakastui.
Viimeistään siinä vaiheessa tulee kyynel silmään, kun Iran isä dokumentin lopulla toteaa: ”75-vuotiaana vietän ensimmäiset isänpäivän, kun vihdoin tiedän, kuka oli isäni.”
Dokumentin katsottuaan museovieras on jo aivan haltioissaan. Sota ja kielletty rakkaus, mikä olisikaan parempi aloitus Sodan ja rauhan keskukselle.
Tuntuu, että tämä museo voi tarjota mitä vaan. Odotukset nousevat huippuunsa, ja kohta ollaankin jo virtuaalilasit päällä keskellä Summan taisteluita. Museo katoaa ympäriltä ja vaihtuu joulukuuhun 1939. Ollaan betonibunkkerin vieressä taisteluhaudassa ja neuvostojoukkojen kiivas tulitus säksättää ympärillä. Pommit räjähtelevät. Vihollinen vyöryy kohti.
Huoneesta astuu ulos hengästyneenä.
Millainen kokemus Muisti on?
Vaan sitten museoelämys lässähtää. Elämyksellisyys on ladattu museon alkuun, ja jälkipuoli jättää hailakan tunnelman. Vahvan alun jälkeen elämys latistuu mukamas interaktiivisten opastetaulujen näpyttelyyn.
Valjuutta korosti omalla museovierailullani lisää se, että museon tekniikka takkuili ja museon viimeisen osuuden, Rauhan, videopömpelit toimivat vain satunnaisesti. Onneksi sentään jotenkuten. Mieleen syöpyy koskettava lause: ”Miesten mielet ovat jääneet rintamalle. Emme me heitä ymmärrä.”
Pettymystä korostaa ehkä museon nimi. Se on harhaanjohtava. Sodan ja rauhan keskus antaa olettaa, että museossa kerrottaisiin näistä kahdesta teemasta yleisemmin ja laajemminkin. Vaan ei. Museo kuitenkin kertoo toisesta maailmansodasta Suomen näkökulmasta. Miten sotaan jouduttiin, millaista sodassa oli ja miltä tuntui palata rauhanaikaan.
Sellaisena Muisti olisikin varsin mallikas museo, mutta itse odotin nimen – ja ennakkomainonnan – takia enemmän, jonkinlaista sotamuseoiden Guggenheimia, jota saavuttaisiin katsomaan ulkomaita myöten.
Nykyisellään museon nimi voisi yhtä hyvin olla Muisti – Suomi toisessa maailmansodassa.
Entinen Päämajamuseo
Museo sijaitsee komeassa vanhassa koulussa, jossa toimi toisen maailmansodan aikaan Suomen armeijan päämaja. Sodan jälkeen osa rakennuksesta muutettiin Päämajamuseoksi. Nyt se on osa Muistia.
Entisen Päämajamuseon vetonaula, Mannerheimin työhuone, on tallella, samoin muutama muu sodanaikaisessa asussaan säilytetty huone.
Päämajamuseon osuus tuo Muistiin tärkeätä läsnäoloa, konkreettisuutta. Kun kaikki muu perustuu multimediaan, nämä huoneet ovat oikeata, käsinkosketeltavaa historiaa.
Juuri tässä huoneessa Mannerheim teki vaikeita ja ratkaisevia päätöksiä.
Tai jätti tekemättä. Historioitsija Juhani Suomen mukaan Mannerheim oli itse asiassa huono tekemään päätöksiä ja antoi avustajiensa johdatella itseään. ”Tärkeää ei ole se, millainen kansakunnan johtaja on, vaan se, millaiseksi hänet kuvitellaan”, Suomi on kirjoittanut Kanava-lehdessä.
Mutta kun Mannerheim jotain päätti, päätös piti. Kukaan ei lähtenyt sitä kyseenalaistamaan. Syntyi ilmaisu: Päämaja päätti.
Valitettavasti huone jää etäiseksi. Siitä kerrotaan hyvin vähän mitään, ja katsoja jää ulkopuoliseksi. Miten Mannerheim käyttäytyi huoneessa? Ottiko hän siellä nokosia? Söi välipalaa? Huusi alaisilleen?
Huone on hiljaa.
Pöydällä olevat esineet kuten silmälasit ovat Mannerheimin. Samoin kassakaappi ja henkilääkärin määräämä nojatuoli. Mannerheim oli jo pitkälti yli seitsemänkymmenen. Häntä vaivasivat kihti, reumatismi, ihottuma ja tulehtunut hammasjuuri. Useammankin kerran sotatalvina Mannerheim oli kuumetaudissa kuoleman kielissä.
Muu osa kalustuksesta on jäänyt siltä ajalta, kun huone toimi koulun opettajainhuoneena. Mannerheim ei lähtenyt huonetta kummemmin muuttamaan ja kalustamaan.
Olisi ollut mielenkiintoista, jos huoneeseen olisi yhdistetty hieman myös digitaalisuutta, se kun on muutenkin läsnä museossa. Ainakin itse jäin miettimään, mitä kaikkea jännää augmented realityn avulla huoneeseen olisi voinut saada aikaiseksi?
Mannerheimin työhuoneen osalta Muistilla olisi ollut mahdollisuus tehdä jotain todella mielenkiintoista, yhdistää perinteisen museon konkreettisuus ja uudentyylisen museon multimedia. Väittäisin, että silloin Sodan ja rauhan keskus Muisti olisi todella lunastanut lupauksensa.
Toivotaan, että tällainen lisä museoon vielä jossain vaiheessa tulee.
Kannattaako Muistissa käydä?
Oikeita esineitä olisi saanut olla Muistissa enemmänkin. Multimedia jättää kokemuksen lopulta etäiseksi.
Vertailukohtana mieleen tulee Parolan panssarimuseossa Hämeenlinnassa. Siellä oli esillä koivuhalko. Sellaisilla suomalaiset pysäyttivät venäläisiä panssarivaunuja. Oikean koivuhalon näkeminen silmien edessä on edelleenkin pysäyttävämpi elämys kuin olisi kuva koivuhalosta.
Koivuhalkoon konkretisoitui ainakin minulle sodan todellisuus.
Koska museosta puuttuu Päämajahuoneita lukuun ottamatta konkreettisuus, multimedian olisi toivonut kantavan loppuun asti. Kaikkea olisi saanut olla lisää. Enemmän. Isommin.
Näin siksikin, että Muisti on museoksi varsin kallis. Pääsymaksu on 18 euroa ja eläkeläisiltäkin 16 euroa. Onneksi Museokortti käy.
Kannattaako Muistissa siis käydä? Toki. Vaikka tässä arvostelu saattaakin tuntua valitukselta, älä anna sen hämätä. Muistissa kannattaa käydä jo ihan sen upean alkupään ansiosta. Ja hauskojen vessojen.
Isot pisteet myös siitä, että Mikkelissä on tehty matkailuun näin iso, uusi panostus. Tästä on hyvä parantaa.
Lue lisää, mitä muuta nähtävää on Mikkelissä?
Muisti – kokemuksia sodan ja rauhan keskuksesta
Kerroin tällä sivulla omia kokemuksiani Sodan ja rauhan keskus Muistista. Voit kertoa alta löytyvässä kommenttiosuudessa myös omista kokemuksistasi. Mitä itse tykkäsit? Vastasiko museo odotuksiin?
Jos pidit artikkelista, arvostamme kovasti, jos jaat sen sosiaalisessa mediassa.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
Hei Antti, paljon kiitoksia tarkkaavaisesta analyysista. Tällä hetkellä Muisti tosiaan keskittyy toisen maailmansodan aikaan ja erityisesti suomalaisten kokemuksiin. Tämä teema tulee laajentumaan yhtä enemmän myös kansainväliseen näkökulmaan.
Korona toi yllättäviä haasteita näyttelytuotantoon ja moni sisältö on jäänyt vielä toteuttamatta. Esineitä on tulossa lisää myös Muistin puolelle.
Olet havainnut saman kuin jotkut muutkin asiakkaat: alussa luotu tunnelma ei kannat loppuun asti. Pyrimme nyt talven aikana tarkastelemaan näyttelyn toteutusta kriittisesti ja haemme ratkaisuja siihen kuinka tunnelmaa saataisiin ylläpidettyä ja nostettua näyttelyn loppupuolella.
Mikkelin kaupungin museot työstää parhaillaan Päämajamuseon näyttelyitä. Tavoitteena on että uusia näyttelyosioita saataisiin auki seuraavaan sesonkiin mennessä. Jatkossa Päämajamuseo keskittyy yleisen sotahistorian sijasta sodan johtamisen historiaan, Mannerheimiin ylipäällikkönä ja Päämajakaupunki Mikkeliin. Mannerheimin työhuoneeseen olemme itseasiassa tuottaneet jo pari vuotta sitten AR-sovelluksen, mutta syystä tai toisesta museo ei ole sitä ottanut vielä käyttöön. Täytyykin ottaa jälleen puheeksi.
Niin ja vielä… tulevaisuudessa tulemme käsittelemään sotaa varmasti useista eri näkökulmista ja rauha nousee itsessään myös yhdeksi käsiteltäväksi teemaksi. Suunnitelmia on tehty suhteellisen pitkälle, mutta aika ja raha ovat valitettavasti tiukilla.
Sodan Guggenheim kuulostaa kiehtovalta vertauskuvalta. Pyrimme kohti kansainvälistä tunnettavuutta, mutta mittakaava on hyvä muistaa vertailuissa. Meidän budjettimme on ehkä prosentin luokkaa verrattuna kansainvälisiin vetonauloihin (Imperial War Museum, Gdanskin toisen maailmansodan museo jne.).
Tervetuloa pistäytymään uudelleen ensi vuonna taikka parin vuoden kuluttua.
Ystävällisin terveisin
Olli-Pekka Leskinen / Muisti
Kiitos vastauksesta Olli-Pekka, se todella ilahdutti. Muistin suunnitelmat kuulostavat hyvältä. Teillä on erinomainen pohja, josta jatkaa ja kehittää, sekä oikea asenne eli avoimuus parannusehdotuksilla. Eli varmasti tulen taas jossain vaiheessa käymään!