Jo puolentoista vuoden ajan lykkäytyneen James Bond -leffan odotuksen aikana on selvinnyt, että Daniel Craig ei enää palaa 007 rooliin. Sekä ohjaajan vaihdos että koronavirus ovat viivästyttäneet elokuvan ensi-iltaa niin, että edellisestä on jo kuusi vuotta.
Järjestyksessä 25. virallinen James Bond-leffa on varmasti juonenkäänteiltään yllättävin. Bond itsekin hämmästyy, kun tajuaa ettei hänen 007 -statusta olekaan jäädytetty hänen lopetettuaan aktiivipalveluksen. Muutenkin Britannian ulkoisen tiedustelun MI6:n luottomiehelle on annettu tavallista enemmän inhimillisiä piirteitä. Mukana on jopa lapsirooli.
Täällä Kerran elämässä -sivustolla meitä tietysti kiinnostaa, missä päin maailmaa James Bond milloinkin seikkailee. Craigin esittämänä 007 on toimintakohtauksissa tasoitellut parkkipaikaksi kulttuurihistoriallisia rakennuksia ainakin Venetsian Pyhän Markuksen torilla ja Méxicon Zócalolla. Nyt jo johdanto-osan takaa-ajossa raiskataan Etelä-Italian Materaa ja sinne läheisestä Gravina di Pugliasta lainattua siltaa.
Noin puolentunnin kohdalla päästään alkuteksteihin, joiden aikana Billie Ellish esittää elokuvan tunnuskappaleen. Sitten palataan sinne, mistä kaikki alkoi elokuvassa Dr No (1962) eli Jamaikalle, jossa Bond nyt viettää ansaittuja eläkepäiviään, kunnes amerikkalaiskollega Felix Leiter pyytää apua.
Bond joutuu taas pelastamaan brittiläisen imperiumin, vapaan- ja siinä sivussa lopunkin maailman mielipuolen haltuunsa saamalta biologiselta aseelta. Käy väkisinkin mielessä, näkevätkö brexiteerit itsensä jonkinlaisina imperiumin suuruutta palauttavina jamesbondeina?
Itseäni James Bond -leffoissa on matkailunähtävyyksien romuttamisen lisäksi kiinnostanut vedenalaiset kohtaukset. Valitettavasti tässä viimeisessä ne ovat jääneet lähes kokonaan pois, vaikka näyttääkin siltä, että Bond on sukellellut kalasaaliinsa perässä Jamaikalla. Lieneekö syynä Graigin loukkaantuminen kuvauksissa samoilla hoodeilla.
Jamaikalta onkin lyhyt purjehdusmatka Santiagoon. Amerikkalaisohjaajan vuoksi kuvausryhmällä ei ollut asiaa Kuubaan, joten kohtaukset purkitettiin Jamaikalla ja Pinewoodsin studioilla. Pohjoismaita kuvassa edustavat Norja ja Färsaaret sekä kuvassa vilahtava, nyt jo vanhentunut Nokian luuri.
Luonnollisesti skeneen kuuluu myös Lontoo, sekä vakio-osassaan karuja paikkoja esittävä Skotlanti. Siis sellaisia kuin loppuhuipentuman saari Venäjän Kaukoidässä. Mitään varsinaista kylmää sotaa elokuvassa ei kuitenkaan herätellä henkiin, vaikka nykyisen maailmanpolitiikan puitteessa se olisikin mahdollista.
Elokuvan visuaalinen ote on vaikuttava. Räiskintäpelimäinen toiminta ja suvantovaiheet on rytmitetty taitavasti. Vanhaa on kierrätetty maltilla ja mukana oli näkyvä lainaus 30 vuoden takaisesta kassamagneetista. Viides ja viimeinen Daniel Craigin tähdittämä 007-leffa on saagan parhaasta päästä.
Myönnettäköön, että jossain määrin tulee kyllä ikävä. Kun intersektionaalinen feminismi on astunut M16 riveihin, James Bond ymmärtää, että valkoisen heteromiehen aika on ohi. Saa nähdä… Niin saa nähdä mitä seuraa.
Lopputeksteissä kuitenkin lukee edelleen: James Bond will return.
No Time to Die
Ohjaaja: Cary Joji Fukunaga
Ensi-ilta: 30.9.2021
Parhaat James Bond -kohteet – seikkaile kuin salainen agentti!
