Peru, perunoiden alkukoti

Perussa on perunoiden alkukoti. Korkealla Andien vuoristossa alkuperäisiä perunoita on viljelty jo 8000 vuoden ajan – ja lajikkeita on käytössä tuhansia. Nykyisin pikkukylien perunanviljelijät pitävät ikivanhoja lajikkeita hengissä tiedemiesten ja turistien avulla.

Teksti Yaroslava Troynich
Kuvat Ville Palonen

”Peruna on tärkein osa ruokavaliotamme ja koko elämäämme”, kertoo vuorenrinteelle kuokitun pellon reunalla seisova Francisco Villaka Callicia. ”Minä opin peltotyöt jo pikkupoikana, sillä isoisäni mielestä perunanviljely on elämän tärkein taito.”

28-vuotias Francisco on papero, perunanviljelijä. Hänen kotikylänsä, pikkuruinen Pampallaqta, on piilossa pilvien keskellä Pyhää laaksoa ympäröivässä vuoristossa.

Peru_perunat_4
Pampallaqtan kylän perunaviljelmät sijaitsevat neljän ja puolen kilometrin korkeudella merenpinnasta.

Kyläläisten perunapellot ovat yli 4500 metrin korkeudella. Näin ylhäällä henkeä joutuu haukkomaan paitsi ohuen ilman takia, myös komeiden vuoristomaisemien vuoksi. Kukapa olisi uskonut, että niinkin arkipäiväinen asia kuin perunapelto voisi näyttää näin kauniilta.

Pampallaqtassa yhdellä pellolla saattaa kasvaa jopa 400 eri perunalajiketta.

Värikkääseen ponchoon sonnustautunut Francisco kertoo, että hän osaa perunanlehtiä vilkaisemalla tunnistaa, mikä lajike on kyseessä. Taito on tarpeen, sillä Pampallaqtassa yhdellä pellolla saattaa kasvaa jopa 400 eri perunalajiketta. Hurjaan lukuun on yksinkertainen selitys: alue on osa Parque de la Papa -perunapuistoa, jossa suojellaan alkuperäisiä perunalajikkeita viljelemällä niitä.

Perunapuisto Cuzcon lähellä

Noin 10 000 hehtaarin kokoinen Perunapuisto on yksi Kansainvälisen perunakeskuksen (El Centro Internacional de la Papa, CIP) suojeluprojekteista. Perun pääkaupungissa Limassa toimivan järjestön päämääränä on säilyttää mahdollisimman moni maailman alkuperäisistä perunalajikkeista.

Ja perunoitahan riittää: yksistään Perunapuistossa viljellään reilusti yli tuhatta lajiketta. CIP:lla on varastoissaan nelisentuhatta perunalajiketta. Noin 1500 perunalajia on ”talletettu” Huippuvuorilla sijaitsevaan kansainväliseen Siemenholviin (Global Seed Vault).

Peru_perunat_5
Mariano Suta Apukusi esittelee siemenperunoita.

Mariano Suta Apukusi, Pampallaqtan kylän 36-vuotias nokkamies, kertoo CIP:n tehneen yli kymmenen vuoden ajan yhteistyötä Pampallaqtan ja sen naapurikylien kanssa. Järjestö toimittaa asukkaille muutaman vuoden välein 400 uutta lajiketta, ja niitä myös vaihdetaan toisten perulaisten viljelijäyhteisöjen kanssa.

Peru_perunat_01
Laama Pampallaqtan kylän laitumella.

Aina kokeilut eivät suju kuten pitäisi. Kaikki perunat eivät menesty vuoristossa, ja toisaalta peltoja on siirrettävä ilmaston lämpenemisen vuoksi yhä korkeammalle. Uusin uhka on Perun viranomaisten suunnitelma tuoda ulkomailta geenimuunneltuja perunoita. Mariano pelkää, että tämä turmelisi paikalliset lajikkeet: ”Tällä hetkellä yritämme järjestäytyä muiden yhteisöjen kanssa, jotta pystyisimme vastustamaan geenimuunneltua perunaa. Sitä paitsi geenimuunneltujen perunoiden viljelemiseen tarvittaisiin paljon kemiallisia lannoitteita, eikä meillä olisi niihin varaa.”

Perunapuistossa kaikki työt tehdään käsin tai härkien avulla. Pellot lannoitetaan guanolla eli kuivuneella linnunulosteella, joten kaikki alueen perunat ovat luomua. Palstoja, jotka sijaitsevat 3000–4500 metrin korkeudessa, viljellään seitsemän vuoden ajan. Sen jälkeen ne saavat olla kesannolla toiset seitsemän vuotta.

Perunapuistossa turistikin pääsee muutaman päivän vuoristovaellukselle, jonka varrella yövytään pikkukylien kotimajoituksissa.

Perunapuistossa paikallisilla maanviljelijöillä on mahdollisuus osallistua tärkeään suojeluprojektiin tekemällä sukupolvia vanhaa työtä – viljelemällä perunoita. Pieniin lisäansioihinkin on mahdollisuus, sillä alueella tarjotaan turisteille muutaman päivän vuoristovaelluksia pikkukylien välillä. Kotimajoituksissa vieraat saavat kokea paikallisen kulttuurin ja arkipäivän. Viidenkymmenen kilometrin päässä Cuscon turistikaupungista sijaitseva Perunapuisto onkin harvinainen esimerkki siitä, kuinka turismi voi hyödyttää paikallisia asukkaita heidän elintapaansa kunnioittaen.

Perun perinteiset perunaruoat

Vuorenrinteellä olevat pellot kierrettyämme palaamme Pampallaqtan kylään. Keittiöön päästyään Francisco tekee tulen ja alkaa valmistaa lounaaksi chuñoa, kylmäkuivattua perunaa.

Peru_perunat_02
Francisco Villaka Callicia kokkaa perunoita keittiössään.

Mukuloiden jäädyttäminen vuoristopurossa ja kuivaaminen auringossa on korkeiden vuoristoalueiden ikivanha tapa säilöä perunaa. Aluetta viisisataa vuotta sitten hallinneilla inkoillakin oli varastoissaan kuivattuja pottuja katovuoden varalle.

Peru_perunat_6
Kylmäkuivatut perunat ovat viljelijöiden arkiruokaa.

Perunapuistossa vierailevat turistit voivat maistella paikallisia herkkuja Chawaytiren kylän Papamanka -ravintolassa, jossa kylän naiset kokkaavat laamapihvejä erilaisten perunalisukkeiden kanssa. Jälkiruoaksi tarjoillaan mintulla maustettua perunavanukasta.

Viljelijöiden omat ateriat ovat tietysti yksinkertaisempia. Francisco kertoo syövänsä joka aamu muutaman keitetyn perunan ja teetä, ja lounaaksi ja illalliseksi on yleensä perunakeittoa. Hän kuitenkin väittää, ettei ole vielä kyllästynyt pottujen syömiseen. Perunalastujen maistaminen tosin jäi yhteen kertaan: ”En pitänyt niistä, sillä ne olivat keinotekoisen makuisia”, isäntämme tuhahtaa.

Perinteen mukaan morsiamen kelvollisuus määritellään sen perusteella, kuinka tarkasti hän osaa kuoria perunan.

Franciscon poika, tv-ohjelmasta nimensä saanut John Edison, lappaa lautastaan tyhjäksi hyvällä ruokahalulla. Peruna on myös hänen lempiruokaansa – paitsi silloin harvoin, kun tarjolla on makeisia. Minun suussani chuño on kuin keitettyä pahvia, mutta lautanen on silti lusikoitava tyhjäksi. Andeilla perunaa ei saa haaskata, sillä sen uskotaan olevan lahja Pachamamalta, Äiti Maalta.

Perussa perunaa arvostetaan

Peru_perunat_8
Perussa perunat on arvostettua ruokaa.

Perunaa arvostetaan niin kovasti, että Santuruma Tinkay -festivaalin aikaan helmikuussa viljelijät jopa tanssivat ja laulavat pelloilla. Pitäähän mukuloilla olla viihdettä, jotta ne kasvaisivat mahdollisimman suuriksi!

Andien asukkaille peruna ei ole pelkästään mahantäytettä, se on myös heidän kulttuurinsa perusta. Jo inkojen valtakunnassa aikaa mitattiin perunakattilallisen kiehumisen mukaan, ja pinta-alan mittana oli topo, alue, joka tarvitaan yhden perheen perunoiden viljelyyn.

Mukuloita on käytetty apuna jopa avioliittojen solmimisessa. Francisco kertoo perinteestä, jonka mukaan morsiamen kelvollisuus määritellään sen perusteella, kuinka tarkasti hän osaa kuoria perunan. ”Ennen omia häitäni äitini etsi todella muhkuraisen ja kuoppaisen perunan. Sitten morsiameni piti kuoria se mahdollisimman siististi!” Francisco nauraa.

”Perunoiden viljely on kuin Äiti Maan rukoilemista”, isäntämme vakavoituu. ”Olen ylpeä, että voin pitää hengissä perinteitä, ja samalla kasvattaa terveellistä ja luonnonmukaista ruokaa.”

Lue lisää:

Peru-opas

array(2) {
  [0]=>
  string(11) "Matkatarina"
  [1]=>
  string(4) "Peru"
}