Viidakon kuningas: tiikeri vai rotta?

Malesian Taman Negara -sademetsässä on kyttäystorni, jossa voi väijyä viidakon kuningasta, tiikeriä. Kunhan vain ovela rotta ei pilaa mahdollisuuksia.

Teksti Antti Helin

“Hienoa. Tämähän on kuin katsoisi venäläistä elokuvaa”, ajattelen. “Ilta kuluu odotellessa, että jotain tapahtuisi.”

Olen Malesian Taman Negara -sademetsässä, korkealla kyttäystornissa, joka kohoaa eläinten suolannuolemispaikan lähellä.

Yö laskeutuu, ja tulikärpäset tanssivat kuin kipinät ilmassa. Sammakot kurnuttavat, linnut visertävät, gibbonit huhuilevat ja kaskaat sirittävät. Viidakko kuulostaa aivan burmalaiselta kansanmusiikilta.

Pimeän suolannuolemispaikalla on mahdollista nähdä peuroja, villikoiria, tapiireja, kenties jopa norsu tai malaijikarhu. Kansallispuistossa asuu tiikereitäkin, ja suurpedot mielessäni olen tänne tullutkin.

Valaisen taskulampulla vartin välein viidakkoaukeaa, mutta sademetsän kätköistä ei hiippaile näkyviin ainoatakaan eläintä.

Ensin tulee rotta…

Yön edetessä venäläinen elokuva muuttuu Disneyn eläinkomediaksi: rotta kopistelee aaltopeltikattoa pitkin. Olen koettanut kyhjöttää yössä ääneti, ja nyt siimahännän aiheuttama metakka karkottaa kaikki muut eläimet varmasti pakosalle.

Kopina vaihtuu rapinaan. Suuntaan taskulampun valokeilan katosta riippuviin eväskasseihin ja yhytän rotan tasapainoilemassa narua pitkin kohti keksipakettejani ja säilyketölkkejäni.

Haen kassit vierelleni penkille, mutta sekään ei auta: hetken päästä rotta on livahtanut pimeyden turvin niiden kimppuun. Yritän tuloksetta ajaa sitä pois taskulamppuni varrella: otus palaa aina takaisin juuri silloin, kun viidakossa tuntuisi alkavan tapahtua jotain.

On aika vaihtaa tyylilajia eläinkomediasta metsästystarinoihin. Käännän linkkaristani esiin pisimmän terän – ja tuikkaan sillä kevyesti rottaa kylkeen. Siimahäntä pakenee vauhdilla, eikä näyttäydy enää loppuyön aikana.

Eivät tosin näyttäydy muutkaan eläimet.

…ja sitten britti-invaasio

Valitettavasti tyylilaji ei vaihdu luontodokumentiksi edes seuraavana yönä, jonka olen myös päättänyt sinnitellä vahtuulavalla.

Majalle saapuu brittiseurue, joka pitää alkuyöstä niin kovaa ääntä, ettei eläinten näkemisestä ole toivoakaan. Ja loppuyön kiusankappaleet kuorsaavat äänekkäästi.

Rottakin palaa apajille. Se pitää kilisevää ja kolisevaa fiestaa brittien alumiiniastioihin jättämillä ruoantähteillä. Kun bongaan rotan virnistelemästä tyytyväisenä kaakaokupin sisältä, en vaivaudu enää ajamaan sitä pois.

Hyvä, että edes jollakin on hauskaa.

 

Lue lisää:

Malesia-opas

Taman Negara-opas

Kaikki Pieleen menneet!