Seuraava pysäkki: Compton

Compton on rapin ja hiphopin kuuntelijalle nimenä niin tuttu ja symboliarvoltaan niin voimakas, että tottahan siellä tekee mieli käydä ihan paikan päällä – rankasta maineesta huolimatta.

Eikä vierailu Comptonissa ole ajatuksena mahdoton, kunhan on liikkeellä valoisaan aikaan, jättää arvotavarat hotelliin ja liikkuu vain vilkkaimmilla kaduilla.

Kaupunginosa voi kuitenkin tuottaa pettymyksen räppibiisien kuvaamaa gangstaelämää etsivälle. Compton on köyhä mustan väestön kaupunginosa, jossa nähtävää ei juuri ole ja jonka kadutkin ovat yllättävän hiljaisia.

Compton-päivän mielenkiintoisin anti onkin ratikkamatka sinne Downtownista sinisen linjan vaunun kyydissä.

Raitiovaunussa Comptoniin

Katutaidetta Los Angelesissa. Kuva: Hayk Shalunts / Shutterstock

Pitkän vaunun etupäässä soi hiphop-musiikki niin lujalla, että puhelimeen puhuva matkustaja ei saa mitään selvää keskustelukumppanistaan. Takapäässä pauhaa myös hiphop, mutta eri biisi. ”Push me to the edge, all my friends are dead…”

Lihava musta tyttö kulkee käytävällä kaupitellen karkkia, purukumia ja savukkeita. Tyttö on ahtanut itsensä niin kireisiin vaatteisiin, että salainen sola ja kaikki muut muhkurat ja kumpareet ovat tyrkyllä – Pirkko Arstila saisi jo slaagin.

Mies ostaa dollarilla kaksi savuketta. Jään jännittämään, sytyttääkö hän toisen heti. Näin ei kuitenkaan tapahdu, mutta ei kyyti silti savuton ole, sillä vaunun toisessa päässä joku polttaa Newportiaan tyytyväisenä.

Lisää kauppiaita nousee kyytiin

Seuraavalla pysäkillä myyntivalikoima laajenee, kun kyytiin nousee nuori mies kaupitellen kuulokkeita. Ostajia ei tällä kertaa löydy.

Vanhempi kollega, jonka kähärä tukka on ohimoilta jo harmaantunut, kantaa valtavaa pahvilaatikkoa täynnä suklaata ja sipsipusseja. Perässään hän vetää kylmälaukkua, josta saisi dollarilla limutölkin tai vesipullon. Kaljaa ei sentään ole tarjolla.

Valkoinen mies tuntee itsensä tässä vaunussa vähän yksinäiseksi, mutta näytelmää seuraa silti ihan mielellään. Sen sijaan kaksi matkalaukuista päätellen lentoasemalle matkalla olevaa aasialaisnuorta näyttää siltä, kuin he olisivat saapuneet Helvetin esikartanoon. Se ei tietenkään jää muilta matkustajilta huomaamatta, ja yksi mies alkaakin jututtaa heitä.

Vaikka aasialaiset kokevat olonsa epämukavaksi, ei tilanne silti ole uhkaava.

Eväät mukaan Comtonin-ratikkaan

Espanjankielinen kyltti kieltää syömisen, juomisen ja roskaamisen vaunussa. Espanja ei kuitenkaan taida olla näiden matkustajien vahvin kieli, sillä yks sun toinenkin pitää vaunussa pientä lounastaukoa.

Kanansiivet tuntuvat olevan suosituinta herkkua, ja luut jäävät luontevasti vaunun lattialle limumukien, tölkkien ja karkkipapereiden sekaan. Ehkä päätepysäkillä siivotaan.

Unelmien telttakylät

Pieni parivuotias tyttö, hiukset täynnä lasihelmiä, ei osaa päättää millä tuulella on. Välillä tyttö itkee sydäntä särkevästi, mutta sitten taas innostuu tanssimaan vaunussa eri suunnista raikaavan musiikin tahtiin, kannustavien aplodien saattamana.

Välilä keskityn katselemaan ikkunasta maisemia, jos raiteiden vierellä joutomaalla olevia jätevuoria voi maisemaksi kutsua.

Lähempi tarkastelu paljastaa, että siellä sun täällä roskien keskellä on myös telttoja. Telttojen ulkopuolella näkyy ihmisiä. Tänne radanvarteen ovat perustaneet kotinsa ne, jotka ovat ylittäneet yön pimeydessä Rio Granden tullessaan Kaliforniaan etsimään amerikkalaista unelmaa.

Nämä ihmiset ovat löytäneet sen täältä, joutomaalta, teltasta raitiovaunukiskojen viereltä.

Raitiovaunu muuttuu yhä ahtaammaksi

Seuraavalla pysäkillä myyjiä nousee kyytiin taas kaksin kappalein. Ensimmäinen myy dollarilla suklaalevyjä. Hinta voittaa halvimmankin hypermarketin. Varastettujahan nuo ovat.

Toinen myyjä on elektroniikka-alalla. Päivän tarjouksena saisi nyt edullisesti kuulokkeita, latureita ja kympillä kännykänkuoria uusimpaan iPhoneen. Getossa on rahaa.

Myyjien eteneminen käytävällä on vaivalloista, sillä se on täyttynyt näyttävän näköisistä tuunatuista polkupyöristä, lastenvaunuista ja pyörätuolista. Onpa joku raahannut vaunuun suuret siivouskärrytkin.

Kohta ollaankin jo perillä!

Toisella puolella käytävää istuvan voimakkaasti ylipainoisen parikymppisen naisen tekoripset ovat niin pitkät, että aurinkolasien linssit ovat tahraantuneet maskarasta aivan mustiksi.

Ja taas käydään kauppaa. Rastatukkaisella nuorella miehellä on tällä kertaa hieman erikoisempi myyntivalikoima. Pääartikkelina ovat parfyymit, näytteitäkin olisi saatavilla, rouva kokeilee nyt vaan.

Mutta paremmin kauppaansa tekee pieniin pusseihin pakattu kannabis, yhdellä pysäkinvälillä viidelle asiakkaalle. Avoimesti ja häpeilemättä.

Now arriving: Compton station.

Kirjoittaja matkusti Los Angelesin sinisen linjan raitiovaunussa kesäkuussa 2018.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös kesämökin. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi