Fès ja Marokon upein medina

Fes
Tästä portista astutaan Fesin medinaan eli vanhaankaupunkiin. Kuva: Migel / Shutterstock

Marokon kiehtovimpia kaupunkeja on Fès (Fez), jonka medina, muureilla ympäröity vanha kaupunki, on arabimaailman suurin ja toiseksi vanhin.

Onpa vilskettä.

Plääh.

Eksoottiset tuoksut leijailevat kapeilta kujilta, joiden värikkyydelle ei vedä vertoja edes maalikaupan sävykartta.

Plääh.

Vipinää riittää kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen maalilla.

Plääh, plääh, plääh. Jostain syystä Fèsin keskiaikaiseen medinaan johtavan Bab Boujeloud -portin juurella mieleen tulee pelkkiä kliseitä ja kömpelöitä kielikuvia. Luultavasti siksi, että ärsykkeitä on liikaa, aistit eivät pysy perässä.

Ei auta kuin istahtaa minttuteelasillisen ääreen, ottaa kynä käteen ja kirjata ylös kaikki tapahtumat seuraavan viiden minuutin ajalta. Ehkä se antaa jonkinlaisen kuvan siitä, millaiseen paikkaan olemme siirtymässä.

Aasin selkään on pinottu neljä korillista Coca-Colaa, mies antaa piiskan viuhua. Vastaan tulee toinen aasi selässään kaasupulloja. Tuolla kärrätään viemäriputkia. Ravintolan sisäänheittäjä juoksee turistipariskunnan perään päivän menu kourassaan, lupaa ilmaiset minttuteet aterian päälle.

Viisikymmenlukulaiseen univormuun (hieno koppalakki!) pukeutunut postinjakajaherrasmies rientää ripittämään kahta pikkunulikkaa, jotka kiusaavat kaveriaan. Kaksi djellaba-kaapuun pukeutunutta ukkoa väittelee kovaan ääneen, siirtyvät sitten sulassa sovussa kahvilan terassille.

”Balak, balak!” kaikuvat aasintaluttajien varoitushuudot edessä maleksiville. Tuolta saapuu hunnutettu nainen, toinen, kolmas. He eivät pysähdy katukahviloihin, ne ovat tiukasti miesten maailmaa. Tupakanmyyjä huutaa jotain kujan toiselle puolelle cd-levyjen kaupustelijalle.

Katupojat ovat ryhtyneet pelaamaan jalkapalloa, pelivälineenä on rytistynyt virvoitusjuomatölkki. Kaikkein riutuneimman oloinen poika imppaa ovisyvennyksessä tinneriä.

Katupojat ovat ryhtyneet pelaamaan jalkapalloa, pelivälineenä on rytistynyt virvoitusjuomatölkki. Kaikkein riutuneimman oloinen poika imppaa ovisyvennyksessä tinneriä.

Portista astuu lauma japanilaisturisteja, ja ravintoloiden sisäänheittäjät motittavat heidät välittömästi. Syntyy kinaa siitä, kuka oli ensimmäisenä paikalla. Kädet viuhuvat, puhetta pulppuaa. Japanilaiset vaikuttavat hämmentyneiltä, mutta eivät sulje hetkeksikään videokameroitaan.

Nyt poliisipartio taluttaa medinan portilla odottavaan maijaan kolme nuorta miestä: ensimmäisen rikos näyttäisi olevan kengänkiillotuspalveluiden tarjoaminen, toinen on ilmiselvä turistihäslääjä, kolmas mikä lie hampuusi. Mutta miksi poliisiauton etupenkille istahtaa tuo sänkitukkainen Ray Ban -mies, joka on viimeisen puolen tunnin ajan kuvannut medinan katuvilinää videokameralla hotellimme kattoterassilta?

Fès el-Bali on arabimaailman suurin medina

Fesin medina nähtynä Rcif Square -aukiolta. Kuva: Leonid Andronov / Shutterstock

Tervetuloa Fès el-Baliin, pohjoismarokkolaisen Fèsin kaupungin kuuluisaan medinaan, muureilla ympäröityyn vanhaan kaupunkiin. Monesta arabikaupungista löytyy medina, mutta harvasta Fès el-Balin veroista. Kolmensadan hehtaarin alueelle levittäytyvä Fès el-Bali on arabimaailman medinoista suurin ja kilpailee vanhimman tittelistä Syyrian Damaskoksen kanssa.

Medinassa asuu Tampereen verran väkeä; kyseessä on maailman suurin asuinalue, jossa ei liiku autoja. Tavarakuljetukset medinan kymmeneentuhanteen kauppaan hoidetaan aaseilla ja muuleilla, samoin jätehuolto.

Mutkittelevat kadut ja kujat ovat usein vain muutaman metrin levyisiä, monet johtavat umpikujaan.

Mutkittelevat kadut ja kujat ovat usein vain muutaman metrin levyisiä, monet johtavat umpikujaan.

Karttaa ei kannata paljon katsella, sillä Fès el-Baliin eksyy joka tapauksessa. Ja juuri eksyminen, päämäärätön harhailu, on paras tapa tutustua alueeseen.

Kirjailija Paul Bowles totesi aikoinaan, että Fès el-Balista nauttiakseen täytyy olla sellainen ihminen, joka pitää väkijoukkoon eksymisestä ja tungoksesta eikä välitä siitä mihin suuntaan tai kuinka kauas ajautuu.

Eksymistä ei pidä pelätä: Fès el-Balissa ei ole vaarallisia alueita, ja ennemmin tai myöhemmin kulkija tupsahtaa aina jollekin 14:stä medinasta ulos johtavalle portille (kannattaa seurata pääväylille asennettuja opaskylttejä, sana ”Bab” merkitsee porttia).

Bab Boujeloud on porteista se, jonka läpi useimmat turistit Fès el-Baliin astuvat. Bab Boujeloudin ympärille on muodostunut pieni repuureissaajaghetto: pari kolme halpahotellia, puoli tusinaa ruokapaikkaa, jotka kaikki tarjoavat samanhintaista ja -laatuista (kouluarvosana: 8-) kolmen ruokalajin menua sekä yksi internetkahvila. Siinä kaikki. Sitten voikin astua syvemmällä medinaan ja aloittaa seikkailun.

Ensimmäinen matka Fèsiin

Al-Attarine Madrasa on historiallinen koraanikoulu Fesissä. Kuva: Saiko3p / Shutterstock

Muistan hyvin hetken, jolloin seisoin ensimmäisen kerran tuolla portilla. Vuosi oli 1995. Silloin turistien ”opastaminen” ei ollut vielä Marokon laissa kiellettyä, ja kaltaiseni nuoret ja sinisilmäiset interreilaajat olivat helppoja suupaloja portilla päivystäneelle katuoppaiden armeijalle.

”Se on väärä suunta?”

”Hei kaveri!”

”Ekaa kertaa Marokossa?”

”Amerikkalainen? Saksalainen? Hollantilainen?”

”En ole opas, olen opiskelija.”

”Mitä etsit”

”Hei, Ali baba!”

”Tule katsomaan aitoja berberimattoja… voit vain katsella, ei tarvitse ostaa.”

”Ekaa kertaa Marokossa?”

”Ole varovainen, täällä on paljon huijareita. Minä opiskelen englantia…”

”Mistä maasta tulet?”

”Älä mene sinne päin, medinan portit suljetaan yöksi.”

”Mikset puhu minulle? Rasisti!”

Eka kerta on aina eka kerta: hämmentävä sekoitus nautintoa ja epävarmuutta, ehkä vähän kipuakin.

Eka kerta on aina eka kerta: hämmentävä sekoitus nautintoa ja epävarmuutta, ehkä vähän kipuakin.

Vuonna 1995 Fès el-Balissa ei ollut vielä opastusviittoja turisteja varten. Medinasta ei tuntunut saavan minkäänlaista otetta. Sitä vain pyöri uunona siksakkia, väisteli ihmismassoja ja aaseja ja ajautui aina vain uuteen umpikujaan. Ja liuta ”oppaita” seurasi takiaisena perässä.

43 asteen helle ja äkäinen turistiripuli eivät helpottaneet tilannetta.

Illalla nuorista reilaajista koostuva italialais-hollantilais-suomalais-puolalainen retkueemme lojui hotellin käytävällä. Hippimäisimmät kierrättivät vesipiippua. Jokaisella oli kerrottavanaan oma häsläys-/huijaus-/eksymis-/mattokauppatarinansa. Moni oli antanut lopulta yli-innokkaille opastarjokkaille rahaa, jotta pääsisi heistä eroon.

Omat tuntemukseni olivat vaihdelleet epäuskosta epätoivoon, riemusta raivoon. Toinen puoli minusta tahtoi pois Fèsistä, takaisin Eurooppaan. Samalla nautin tilanteesta enkä olisi halunnut olla missään muualla.

Jotenkin osasin jo aavistaa, että tulisin vielä palaamaan Fèsiin.

Fèsin kauppakadut

Fes, Marokko. Kuva: Kajzr Photography / Shutterstock

1100-luvun lopulla Fès oli maailman suurin kaupunki. Se oli Saharan ylittävien karavaanireittien pohjoinen päätepiste ja tärkeä kauppapaikka.

Seuraavan kahden vuosisadan aikana Fès el-Bali kasvoi nykyisiin mittoihinsa. Kaupunki sai paljon uusia asukkaita Andalusiasta, kun maurien valtakunta kukistui vuonna 1492: Fes-joen itäpuolisesta alueesta puhutaan yhä andalusialaiskortteleina – erotuksena joen itärannan kairouanilaiskortteleille, joiden asukkaat ovat alun perin muuttaneet nykyisen Tunisian alueelta.

Kairouanilaismoskeija medinan ytimessä on peräisin 1100-luvulta ja imee sisäänsä peräti 20 000 rukoilijaa. Lukua ei millään uskoisi: ulkopuolelta moskeijaa ei näe mistään kokonaisena, vain seinämän siellä, oviaukon tuolla.

Moskeijan yhteydessä toimii yliopisto, joka on eräiden lähteiden mukaan maailman vanhin.

Sekä moskeijan että yliopiston löytää kulkemalla Bab Boujeloudilta alaspäin viettävää Talaa Kebiraa pitkin. Talaa Kebira on toinen medinan pääkaduista. Se päättyy monen mutkan jälkeen kutakuinkin Fes el-Balin keskellä sijaitsevalle R’Cif-aukiolle (aukiolla ei ole oikeastaan juuri mitään nähtävää, mutta sinne tulee suunnistaneeksi usein, ihan vain päästäkseen hetkeksi avaraan paikkaan).

Bab Boujeloudille voi palata toista tärkeää kauppakatua, Talaa Seghiraa pitkin. Molemmat reitit on viitoitettu turisteja varten, ja niiden varsilta voi ostaa kaiken tarvitsemansa kamelinlihasta tuoreimpiin Bollywood-elokuviin.

Elämänmenoa ehtii tarkkailla parhaiten hiljaisilla sivukujilla, kun takana ei höngi kiireisiä ihmisiä.

Useimmat turistit kulkevat vain näitä kahta katua pitkin. Se on sääli, sillä elämänmenoa ehtii tarkkailla parhaiten hiljaisilla sivukujilla, kun takana ei höngi kiireisiä ihmisiä tai aaseja.

Paljon kiinnostavaa on kokonaan näkymättömissä: ihmisten yksityiselämä on piilotettu uteliaiden katseilta sisäpihoille ja upeisiin yksityispuutarhoihin, joita harvoin pääsee ihastelemaan.

Samalla tavalla koko medina on muurein eristäytynyt ulkomaailmasta. Fèsin asukkaita, fasseja, pidetään omanarvontuntoisina ja kaupungistaan ylpeinä, hiukan nurkkapatrioottisina. Jotkut jopa ylpeilevät sillä, että eivät ole eläessään käyneet lähikylissä.

Historiansa aikana Fès el-Bali on ollut usein piirityksen kohteena. Kun Paul Bowles vuonna 1984 vieraili Fès el-Balissa, hän raportoi yläluokkaisten perheiden yhä säilyttävän asunnoissaan kuivamuonatarpeita ”kaiken varalta”.

Fes el-Balin lumo

Nahan värjäämö eli tannery. Fes, Marokko. Kuva: Fotosaga / Shutterstock

Vuonna 2003 palasin Fes el-Baliin kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisenä silmiin pisti se, että turistien häslääminen oli vähentynyt radikaalisti. Marokkoon oli säädetty laki, joka kielsi turistien omatoimisen opastamisen. Siitä saattaa nykyisin joutua vankilaan.

Bab Boujeloudin ympärillä notkui yhä muutamia opastarjokkaita, mutta he varoivat poliiseja ja olivat helposti karistettavissa kannoilta.

Medinan taika oli kuitenkin tallella. Sieltä löytyi entisenlainen syke, samat tuoksut ja sama valokuvauksellisuus. Fèsiin oli palattava heti seuraavana talvena. Ja nyt, vuosia myöhemmin, olen jälleen täällä, siemailen tutussa katukahvilassa ylimakeaa minttuteetä ja ihmettelen hyörinää Bab Boujeloudin ympärillä.

Mikä tässä paikassa oikein tenhoaa?

Ehkä se, että Fès el-Bali on yksi parhaista paikoista maailmassa tehdä aikamatka menneeseen. Medinassa eletään monin osin samalla tavalla kuin siellä on aina eletty. Jos sulkee silmänsä sähkövaloilta ja virvoitusjuomamainoksilta, voi melkein kuvitella siirtyneensä keskelle Raamatun tapahtumia.

Kerran sain opetuksen siitä, ettei tämä ole koko totuus Fèsistä.

Tapasimme sattumalta kavereideni kanssa eräässä Bab Boujeloudin turistisyöttölässä fesiläisen miehen, joka oli asunut kymmenen vuotta Helsingissä ja oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa. Hän halusi esitellä meille kotikaupunkiaan.

Fès el-Bali on yksi parhaista paikoista maailmassa tehdä aikamatka menneeseen. Medinassa eletään monin osin samalla tavalla kuin siellä on aina eletty.

Seuraavana aamuna medinan portilla odotti ilmastoitu tila-auto. Ajoimme Ville Nouvelleen, Fesin uuteen kaupunginosaan. Meille esiteltiin muun muassa vasta-avattu McDonald’s sekä jättimäinen Marjane-automarketti. Kiertelimme ilmastoidussa hallissa ja tutkimme pakastealtaiden tarjontaa.

”Eikö olekin ihan kuin Prisma?” mies kysyi.

Hän halusi näyttää, että Fèsistä löytyy muutakin kuin kapeita mukulakivikujia, aaseja ja pölyä.

Ja niinhän se onkin, me vain olimme halunneet nähdä pelkästään medinan eksotiikan ja erilaisuuden. Kaupungin noin miljoonasta asukkaasta suurin osa asuu Ville Nouvellessa ja sen ympärille kasvaneissa lähiöissä. Fèsin Ville Nouvelle edustaa samaa ”eurooppalaista” Marokkoa kuin Rabat, Casablanca ja Tanger.

Vaikka Fès menetti pääkaupunkiasemansa Rabatille jo vuonna 1912, se on säilyttänyt asemansa maan kulttuurisena ja uskonnollisena pääkaupunkina.

Viime vuosina hallitus on ryhtynyt pitkän tauon jälkeen investoimaan Fèsiin. Vanhoja palatseja kunnostetaan ja infrastruktuuria parannetaan, suunnitelmissa on jopa tiettyjen medinan katujen leventäminen, jotta hälytysajoneuvot voisivat ajaa niitä pitkin.

Syynä asennemuutokseen pidetään sitä, että Marokon uuden kuninkaan, Mohammed V:n, vaimo on kotoisin Fèsistä.

Marokkolainen hammam Fèsissä

Taas niillä naisilla kestää.

Hammam Mernissin miesten vuoron olisi pitänyt alkaa jo puoli tuntia sitten, mutta naiset eivät näytä malttavan lopettaa kylpemistään. Parisenkymmentä miestä seisoskelee pyyhkeet olallaan Talaat Kebhira-kadulla, joka on hiljentynyt kauppiaiden suljettua putiikkinsa.

Hammam Mernissi on lämmennyt samalla paikalla 1400-luvulta lähtien, eikä sisällä ole vuosisatojen aikana muuttunut juuri mikään.

Harvassa Fès el-Balin talossa on sellaista ylellisyyttä kuin lämmin vesi. Paitsi välttämättömiä peseytymispaikkoja, hamamit ovat sosiaalisen elämän keskuksia. Kerrotaan, että naisten vuoroilla on tapana järjestellä sukulaispoikien ja -tyttöjen avioliittoja. Siksiköhän naisilla kesti tänään niin kauan?

Hammam Mernissi on lämmennyt samalla paikalla 1400-luvulta lähtien.

Suomalaisille vuoroissa saunominen on tietysti tuttua puuhaa – kuten koko porukalla peseytyminen.

Hämyisä hamam muistuttaa tunnelmaltaan suomalaisia yleisiä saunoja: kaikki käyttäytyvät kohteliaasti ja hillitysti, turhaa remuamista vältetään.

Neljännellä visiitillä Fès el-Bali tuntuu muutenkin jo pikemmin kotoisalta kuin uppoeksoottiselta kaupungilta. Tietyt kulmat ovat jääneet niin hyvin mieleen, että välillä sokkeloissa onnistuu luovimaan kuin paikallinen.

Kunnes medina palauttaa taas maan pinnalle. Ehkä se sittenkin oli toiseen suuntaan? Oikealle se oli, ihan varmasti. Eikun vasempaan. Tostahan me tultiin äsken….

”Hei kaveri, mitä etsit?”

”Amerikkalainen? Saksalainen? Hollantilainen?”

”Ekaa kertaa Marokossa?”

Matka Fèsiin

Marokon pohjoisosassa sijaitsevaan Fèsiin ei ole Suomesta suoria lentoja. Helpoimmin Fèsiin matkustaa joko välilaskullisella lennolla, tai lentämällä suoraan Marrakechiin ja jatkamalla matkaa maanteitse (500 km).

Menopaluulennot Fesiin saa halvimmillaan noin 200 eurolla. Katso eri lentoyhtiöiden tarjoukset Marokkoon.

Katso tarjoukset Fèsin hotelleihin.

Lue lisää: Marokon parhaat matkakohteet

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi