Andamaanit – Intian paratiisisaarilla

Andamaanien upeat rannat odottavat seikkailijaa.

Intian rauhallisimmat palmurannat löytyvät Andamaanien saaristosta. Havelockin paratiisisaarella loma sujuu sukeltaen, kalastaen ja merellisiä ruokia maistellen.

Teksti Yaroslava Troynich
Kuva Ville Palonen

”…28, 29, 30. Se on Boris!” Sukellusopas lopettaa hampaiden laskemisen ja selittää käsimerkein, että vain puolen metrin päässä suutaan aukova jättimäinen meriahven on hänen vanha tuttunsa. Ruskeatäpläinen kala on tottunut sukeltajiin. Se ei edes yritä piiloutua, leijuu vain paikallaan korallien päällä.

Olemme Johnny’s Gorge -nimisellä sukelluskohteella, lähellä Havelockin saarta. Andamaanien ja Nikobaarien saariryhmästä saaria löytyy lähes kuusisataa, mutta vain muutama – kuten hiekkarannoistaan kuuluisa Havelock – on avoinna turisteille. Tännekään ei tulla sattumalta. Ensin on lennettävä Andamaanien pääsaarelle Port Blairiin, josta loppumatka taitetaan lautalla.

Sukeltamassa Andamaaneilla

Tuijotan Bengalinlahden vedenalaisia asukkaita silmät sukellusmaskissa pullistellen. Värikkäät korallit ja vuokkokalojen täyttämät merivuokot peittävät riuttaa. Pieni mureena tarkkailee meitä kivenkolosta, ja isomman lohkareen alla piilottelee myrkyllinen siipisimppu. Ohitse ui seepia, joka vaihtaa värinsä punaisesta mustaksi.

Leijumme lähes kiinni riutassa, sillä etsimme vapaakiduskotiloita. Nämä pikkiriikkiset etanat ovat meren ihmeellisimpien olioiden joukossa.

Lopulta bongaamme ensimmäisen vapaakiduskotilon. Se on muutaman sentin mittainen sinivalkea kaunokainen, jonka takapuolesta sojottavat kidukset muistuttavat kukkasta. Pian löydämme lisää merietanoita: yksi on mustavalkea, toinen tummanruskea ja koristautunut punaisin täplin. Olioita ihastellessamme melkein törmäämme krokotiilisimppuun, joka makaa liikkumatta hiekkapohjalla.

Kolmen vartin kuluttua sukellus lähenee loppuaan. Opas komentaa meidät käsimerkein kohti pinnalla odottavaa venettä. Paluumatkalla sukelluskeskukseen muistelemme, kuinka edellisenä päivänä näimme hain, kilpikonnan ja monta metriä leveän paholaisrauskun.Anadamaanit_Intia_06

Havelockilta on yli tunnin venematka parhaille sukelluskohteille, joten paluumatkalla on aikaa tiirailla vihreitä rantoja. Monia niistä peittää mangrovemetsien labyrintti. Aallokossa poukkoilevan veneen kiitäessä pienten saarten ohi mietin, piileskeleekö tiheässä viidakossa alkuasukkaita. Andamaaneilla asuu heimoja, joiden luokse turisteilla ei ole asiaa. Viranomaiset ovat päättäneet, etteivät ulkopuoliset saa häiritä alkuperäiskansojen perinteistä elämää.

Ranta numero 7

Aamupäiväisten sukellusretkien lomassa riittää aikaa tutkia Havelockin saarta, joka on vain kymmenen kilometriä läpimitaltaan. Paikannimet eivät ole kovin kekseliäitä: vilkkaimpia alueita ovat Kylä numero 3 ja yhtä omaperäisen niminen Ranta numero 7. Opaskirjat kehuvat yli kilometrin mittaista hiekkarantaa yhdeksi maailman kauneimmista.

Kylän ja rannan välisen matkan voisi taittaa moottoririksalla, mutta mopedilla matka on hauskempi. Skootteria vuokratessa ei ajokorttia kysellä. Itse asiassa operaatio sujuu niin lupsakasti, ettei meiltä kysytä edes nimeä.

Ranta numero 7 tunnetaan myös nimellä Radha Nagar Beach. Sen maine yhtenä koko maailman kauneimmista rannoista ei ole mikään kalavale.Anadamaanit_Intia_04

Vaalean hiekan piirtämä kuunsirppi erottaa toisistaan turkoosin veden ja syvänvihreän metsän. Jättimäiset puut luovat hiekalle varjoja, joihin voi suojautua säälimättömästi porottavalta auringolta. Lähellä rantaa on riutta, jossa lemmenlomaa viettävä pariskunta tutustuu vedenalaiseen elämään snorklaamalla.

Ranta on täynnä pieniä kotiloita. Kumarrun nostamaan erityisen kaunista yksilöä, mutta yllätykseksi se kipittääkin pakoon. Lähemmin tarkasteltuna koko ranta elää. Joka kotilossa asustaa pieni erakkorapu.

Pysäytän yhden ravun matkanteon nostamalla sen ilmaan. Kotilon ujo omistaja odottaa tovin ennen kuin kurkistaa ulos. Sitten se alkaa heiluttaa vihaisena saksiaan.

Trooppinen paratiisisaari Havelock

Havelock poikkeaa melkoisesti mantereesta. Vain pieni palmujen takana piilotteleva hindutemppeli muistuttaa siitä, että ollaan Intiassa. Kalastajat rukoilevat aina ennen merelle lähtöä. Intiassa on miljoonia jumaluuksia, joista jokainen voi valita oman suosikkinsa.

Andamaanit sijaitsee Bengalinlahdella Intian ja Burman välissä, joten ilmastonsa puolesta saaristo on lähellä Kaakkois-Aasiaa. Ilmankosteus yhdistettynä yli kolmenkymmenen asteen helteeseen tekee meistä laiskiaisia. Liikkuminen ilman lämpöhalvausta on lähes mahdotonta, ja ainoastaan mopoillessa puhaltava viima auttaa kiertelemään ympäri saarta.

Kuumuudesta huolimatta Havelock on eräs intialaisten hääparien suosikkikohteista. Rauhaa kaipaavat vastanaineet voivat piiloutua uteliailta sukulaisiltaan edes hetkeksi syrjäisiin luksusbungaloweihin. Vieläkin rauhallisempia rantoja etsivät reppureissaajat suuntaavat läheiselle Neil Islandille.Anadamaanit_Intia_02

Havelock on harvaan asuttu, eivätkä suurimmat turistimassat löydä näin kauas mantereesta. Saari on kuitenkin passeli sekoitus villiä luontoa ja sivistystä. Päiväsaikaan voi sukeltaa tai seikkailla viidakossa lintuja tiiraillen, iltaisin on helppo löytää kylmää olutta tarjoileva baari.

Viikko tai pari vierähtää helposti pitkästymättä. Aamulla voi tutustua työnorsujen koulutusleiriin, illalla pelata jalkapalloa paikallisten nuorten kanssa ja ihailla auringonlaskua rannalla. Seuraavana päivänä vuorossa on sukeltamista, sitä seuraavana kalastusretki, sitten patikointia viidakossa ja melomista kajakeilla mangrovemetsän läpi.

Kaikkia suunnitelmia on mahdotonta toteuttaa. Saaren leppoisa meno rentouttaa niin pahasti, että koko päivä saattaa vierähtää kuin varkain riippumatossa kirjaa lueskellen.

Intian paras paikka kalastaa

Elämä Havelockilla pyörii meren ja kalojen ympärillä. Turismin valttikortteja ovat rannat ja sukeltaminen, ja paikalliset kalastajat saavat toimeentulonsa saarelaisille ja hotelleille pyydystämästään saaliista.

”Eihän täällä voi asua, ellei pidä kalasta”, toteaa Qutub Taher. Nelikymppinen urheilukalastusyrittäjä käynnistää moottorin ja pudottaa jättimäiset vaaput veneen viereen. Siimojen kiristyessä vaaput sukeltavat syvyyksiin kaloja viettelemään. Puolen päivän mittainen kalareissu on alkanut.

Aamu on lähes tyyni, ja Qutub lupaa, etteivät aallot kasva suuriksi tänään. Mies on muuttanut Andamaaneille mantereelta. Hän on intohimoinen kalamies ja järjestää kalaretkiä turisteillekin.

Qutub ottaa työnsä vakavasti. Veneessä on kerrallaan vain kaksi kalastajaa, jotta vältyttäisiin ruuhkalta. Näin riuttojen ottipaikatkaan eivät pääse kuormittumaan liikaa. Miehen vene, Kapteeni Koukku, on varusteltu kalastuskäyttöön: vavat pysyvät tiukasti omissa telineissään, ja isompien kalojen väsyttämistä varten löytyy tukeva taisteluvyö. Veneen laidalla roikkuu Rapalan vaappuja, joissa on syvyyden petojen hampaanjälkiä.

Anadamaanit_Intia_07

”Emme ole koskaan palanneet kotiin ilman saalista. Tämän kauden suurin vonkale on 42-kiloinen jättipiikkimakrilli (giant trevally)”, Qutub kehaisee ja jatkaa kalajuttujaan: ”Elämäni suurin saalis on 130-kiloinen jättimeriahven (giant grouper). Sain sen käsisiimalla kahden muun kalastajan kanssa. Se vasta olikin taistelu! Kahden ja puolen tunnin vetämisen jälkeen kätemme olivat aivan verillä. Päästimme tietenkin kalan vapaaksi, sukuaan jatkamaan.”

Samalla hetkellä hyrräkelani jarru alkaa huutaa hysteerisesti. Vavan kärki pomppii ylös alas, ja minäkin alan täristä innostuksesta. Elämäni ensimmäinen kala!

Qutub neuvoo rauhallisesti, miten vapaa kuuluu pidellä. Sitten hän asettaa sen tukevasti taisteluvyössäni olevaan koloon. Mies selittää, että siima on pidettävä kireällä jotta kala ei pääse koukusta eroon, mutta kalan pitää pystyä vetämään siimaa ulos pakoon syöksyillessään.

Kelatessani kala laittaa vastaan ja yrittää riuhtaista vavan käsistäni. Olen varma, että siiman päässä rimpuileva otus on ainakin satakiloinen ja valtavan ovela.

Vartin taistelemisen jälkeen käsistäni on lähtenyt tunto. Olen jo valmis luovuttamaan ja ojentamaan vavan Qutubille, mutta samassa hopeinen kylki välähtää pinnan tuntumassa. Se on iso!

Väsynyt piikkimakrilli antaa periksi ennen minua. Qutub päättää, että otamme kalan mukaamme, ja nappaa kimmeltävän kaunokaisen nostokoukulla veneeseen.Anadamaanit_Intia_03

”Jos kala ei ole vahingoittunut, päästän sen yleensä takaisin muutaman valokuvan jälkeen. Mutta tämä viedään paikalliseen kouluun. Huomenna oppilaat syövät kalacurrya.”

Kun voittajan elkein halailen kahdentoista kilon painoista pokaaliani, saavumme pienen saaren luo. Turkoosin veden alla näkyy riutta. Kalastustekniikka on erilainen matalassa vedessä. Turpalevytön vaappu heitetään riutan päälle, ja sitä riuhdotaan voimakkaasti, jotta sen uinti muistuttaisi henkitoreissaan olevaa pikkukalaa. Kun petokala nappaa, sen ei saa missään nimessä antaa paeta kivien alle uistin suussaan.

Tunnin huhkimisen jälkeen valokuvaaja päästää voitonkiljahduksen: viisikiloinen tiikerimeriahven (tiger grouper) riuhtoo siiman päässä. Muutamassa minuutissa kala saadaan haaviin. Qutub kehuu veneen pohjalla sätkivää isopäistä otusta. ”Tuo on hyvä kala, oikein maukas. Tosin sen liha tuoksahtaa aika voimakkaasti.”

Menetämme kiinnostuksen kalaan välittömästi, mutta venepoika tuijottaa saalista silmät kiiluen. Meriahvenesta tulee herkkuillallinen hänen perheelleen.

Nostamme siimat ja käännämme nokan kohti kotia. Qutubin mielestä kalastuksen paras osa on ohi. Miehellä on synkeä salaisuus: hän ei pidä kalaruuasta.

Meren herkut

Torin seinällä roikkuu liitutaulu, johon on kirjattu kalojen ranking-lista. Ensimmäisen sijan vie makrilli, jota paikalliset kutsuvat yksinkertaisesti ”kuningaskalaksi”. Tonnikala ja katkaravut löytyvät listan puolivälistä. Meidän lempiherkkuamme, mustekalaa, ei ole kelpuutettu mukaan lainkaan.Anadamaanit_Intia_08

Kalatorin myyjät perkaavat omituisia mulkosilmäisiä otuksia tottuneesti. Vieressä sätkii kasa läpinäkyviä neulamuikkua muistuttavia sinttejä. Tunnistamme makrillin, puna-ahvenen sekä pitkän miekkamaisen barrakudan. Kun bongaamme yhdessä korissa arkisen näköisiä kaloja, päätämme ostaa torilta sardiineja illalliseksi.

”Älkää vain ottako noita kaloja! Ne ovat ruotoisia, eivätkä edes tuoreita”, viereemme ilmestynyt mies neuvoo. ”Jos haluatte sardiineja, voin auttaa teitä valitsemaan.”

Avulias mies on Rakesh, joka työskentelee apukokkina pienessä Mahila-ravintolassa. Siitä on tullut kantapaikkamme. Kokin taitojen ansiosta oman ruokalistamme ykköspaikalla on foliossa kypsytetty barrakuda, joka selättää sekä muut kalat että mantereen intialaisruuat.

Laskuveden aikaan mangrovepuut juurineen nousevat vedestä kuin hämähäkit. Kirkkaankeltaiset kalastajien veneet tekevät lähtöä merelle. Täällä kalastetaan kahdessa vuorossa, päivällä ja yöllä, sillä eri kalalajit ovat aktiivisia eri aikoihin – esimerkiksi meidän lempipetomme barrakuda metsästää öisin.

Illan hämärtyessä, kun aurinko ei enää paista meitä, ravintoloissa alkavat paistua kalat. Muutama turisti parveilee pöytien ympärillä kuin pikkusintit veteen heitettyjen leivänmurujen kimpussa. Kalafileen tuoksu leijuu israelilaisten valtaamasta ravintolasta, jonka seinällä roikkuva menu on kirjoitettu hepreaksi. Mutta mikä voisi olla maukkaampaa kuin barrakuda?

Suosikkipaikassamme Rakesh kiikuttaa pöytään vadillisen tuoreita barrakudia, joista valitsemme sopivan yksilön sardiinien kaveriksi. Odottaessamme illallisen valmistumista mietin, että pienellä Havelockin saarella olo on kotoisa kuin kalalla vedessä.

Matka Andamaaneille

Andamaanien saaristo sijaitsee tuhat kilometriä Intian rannikolta itään. Saariryhmän pääkaupunkiin Port Blairiin lentää Kalkutasta tai Chennaista alle kolmessa tunnissa. Mantereelta kulkee harvakseltaan myös laiva, jolla matka kestää kolmisen päivää – hinta on lähes sama kuin lentäen.

Port Blairista on päivittäinen lauttayhteys Havelockin saarelle (3h/5€). Andamaaneille vaadittavan luvan matkailija saa saapuessaan. Lupa on ilmainen.

Katso lentotarjoukset Andamaaneille ja muualle Intiaan.

Andamaanien sää ja ilmasto

Andamaanien ilmasto muistuttaa enemmän Kaakkois-Aasiaa kuin Intian niemimaata. Paras aika vierailla on joulu-huhtikuu. Turistisesonki alkaa tammikuun puolivälissä, jolloin hotellin varaaminen etukäteen on suositeltavaa.

HavelockAnadamaanit_Intia_01 – Andamaanien pääsaari

Havelock on Andamaanien suosituin saari, jolta löytyy lukuisia hotelleja ja edullisia bungalowresortteja. Saaren tunnelma on suorastaan unelias Thaimaan menoon tottuneelle. Elämä on keskittynyt Kylän numero 3 ympärille, Ranta numero 7 on kaunein. Näiden välinen kymmenen kilometrin matka sujuu moottoririksalla tai vuokramopolla.

Häikäisevän valkoinen Radha Nagar -ranta (Ranta nro 7) ja snorklaaminen South Button -saarta ympäröivillä upeilla koralliriutoilla pitävät huolen siitä, että elämä pyörii vesileikkien ympärillä. Havelockilla voi osallistua myös melonta- ja kalastusretkille.

Sukeltaminen Andamaaneilla

Havelockilla on useita ammattimaisia sukelluskeskuksia. Suurin osa sukelluskohteista on helppoja, ja elämää kuhisevilla riutoilla aloittelijakin saattaa nähdä kilpikonnan, mustekalan tai hain. Andamaaneilla on suorastaan legendaarinen maine, joka on ikävä kyllä hiukan liioiteltu. Syvemmillä sukelluskohteilla (esim. Dixon Pinnacle tai Jackson Bar) onnekas voi kuitenkin kohdata vaikkapa viisimetrisen paholaisrauskun.

 

Varaa tarjousmatka yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös äkkilähdön. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

Booking.com