Karni Mata -rottatemppelin pyhillä rotilla on jopa oma baarinsa, jossa ne saavat litkiä viiniä. Erikoinen rottatemppeli on hyvä paikka tutustua hindulaisuuteen.
Jäntevä rotta kipuaa lahjetta pitkin polvelle ja alkaa viiksikarvat väristen tutkia kameraa. ”Rohkeutta! Pyhän rotan kosketus tuo siunausta”, kuiskaa vieressä istuva 53-vuotias Vijay Singh Rathore.
Olemme Karni Matassa, Rajasthanin osavaltiossa sijaitsevassa hindupyhätössä, joka tunnetaan Rottatemppelinä. Tuhannet pyhinä pidetyt rotat, kabbat, viettävät täällä varsinaisia kissanpäiviä Karni Mata -jumalattaren suojeluksessa.
Siimahäntien pyhyys juontaa juurensa legendasta, josta Vijay kertoo oman versionsa: ”1300-luvulla elänyt Karni Mata oli sukunsa matriarkka, voiman ja voittojen jumalattaren Durgan inkarnaatio. Sukulaispojan kuoltua Karni Mata meni tuonelaan pyytämään apua Yamalta, kuoleman jumalalta. Poikaa ei kuitenkaan voinut enää herättää henkiin, sillä tämä oli jo syntynyt uudestaan – rotaksi.”
”Karni Mata teki kuoleman herran kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaikki saman kastin vainajat saisivat rotan olomuodon odottaessaan jälleensyntymää. Nämä rotat ovat siis pyhien ihmisten sieluja.”
Varovaisuutta! Jos talloo pyhän rotan päälle, on lahjoitettava temppelille kultainen rottapatsas.
Paahtavan auringon laskiessa temppelin sisäpiha herää eloon. Päiväuniltaan nousseet karvapallot leikkivät, painivat ja lipittävät maitoa, jota tarjoillaan suurista kulhoista. Ruokalistalla on myös ladduja, linssinpavuista ja sokerista pyöriteltyjä keltaisia palleroita.
Jotta rotilla olisi varmasti mahdollisimman lokoisat oltavat, temppelin sisältä löytyy jopa ”baari”. Siellä rotat saavat maistella viiniä.
Suurin osa vierailijoista hakee katseillaan valkoista albiinorottaa, sillä sen näkeminen tuottaa erityisen hyvää onnea.
Pyhiinvaeltajien seassa lauma kauhistuneita saksalaisturisteja yrittää selvitä koettelemuksesta tallaamatta yhdenkään jaloissa vilistävän rotan päälle – siitä hyvästä kun olisi lahjoitettava temppelille kultainen rottapatsas.
Hindulaisuudessa jumalat ovat läsnä kaikkialla
Papanoiden peittämällä lattialla makaa rastatukkainen saddhu, pyhä mies, joka mumisee mantrojaan rottalauman vilistäessä hänen ylitseen.
Tuntuu suoranaiselta ihmeeltä, ettei kukaan ole sairastunut rottien levittämiin tauteihin vuosisatoja kestäneen rotanpalvomisen aikana.
Vijay pistäytyy rottatemppelissä muutaman kerran vuodessa.
”Kotona minulla on pieni alttari, jossa tarjoan joka päivä uhrilahjoja Karni Matalle. Hän on suosikkijumalattareni, vaikka useimmiten rukoilenkin elefanttipäistä Ganeshaa. Hän on onnen, viisauden ja vaikeuksien voittamisen jumala, eikä kamelisafareita järjestävän firmani pyörittämisestä tulisi yhtään mitään ilman hänen siunaustaan.”
”Hindulaisuudessa jumalat ovat läsnä kaikkialla, jokaiselle viikonpäivällekin on oma nimikkojumalansa. Onneksi jumalat eivät pahastu, vaikkemme heitä kaikkia ehdikään palvomaan.”
”Hindulaisuudessa jumalat ovat läsnä kaikkialla, jokaiselle viikonpäivällekin on oma nimikkojumalansa.”
Jumalia onkin melkoinen armeija. Hinduilla sanotaan olevan peräti 33 miljoonaa jumalaa. He tosin kaikki pohjimmiltaan edustavat perimmäistä jumaluutta Brahmania eli ”maailman sielua”.
Hindulaisuus, yksi maailman vanhimmista uskonnoista, on muutenkin hajanainen; sillä ei ole yksittäistä perustajaa tai pyhää kirjaa, eikä edes yleisesti hyväksyttyä oppia. Uskonto on kuin sekametelisoppa erilaisia oppeja ja uskomuksia, joista useimpiin toki kuuluvat peruskäsitteet sielunvaelluksesta, jälleensyntymisen kierrosta vapautumisesta eli mokshasta, sekä karmasta, jota voisi kuvailla hyvien ja pahojen tekojen saldoksi.
Kun kysymme Vijaylta, mikä on tärkeintä hindulaisuudessa, hän vastaa epäröimättä: ”Ystävällisyys. Me hindut kunnioitamme muita uskontoja – ja elämää ylipäänsä. Monet meistä ovat kasvissyöjiäkin.”
Kastijärjestelmä elää edelleen Intiassa
Uskonnon ohella Intian 900 miljoonan hindun elämää ohjaa vuosituhansia sitten syntynyt kastijärjestelmä. Se jakaa yhteiskunnan tuhansiin ryhmiin muun muassa vaurauden ja ammattikunnan perusteella.
Järjestelmä on vieläkin käytössä, vaikka vuosikymmeniä kestäneen syrjimistä vastustavan taistelun ansiosta kasti ei vaikuta ihmisten arkeen yhtä vahvasti kuin ennen. Laki takaa kaikille samat oikeudet, ja alhaisista kasteista tulevia ihmisiä on päässyt parlamenttiinkin.
Vijay kertoo, että varsinkin naimakaupat ovat edelleen tiukasti kastiasioita. Suurin osa Intian avioliitoista on järjestettyjä, ja saman kastin sisällä avioitumista suositaan.
Miehen mielestä järjestetty avioliitto pesee rakkausliiton mennen tullen: ”Eihän rakkaus ole ikuista, se on vain ohikiitävä tunne. Joka kolmas järjestettyjen avioliittojen pari ei edes tapaa toisiaan ennen häitä, minäkin näin vaimoni vasta kun avioliitosta oli jo sovittu. Silti olemme asuneet yhdessä jo 27 vuotta! Järjestetyt avioliitot tuovat yhteiskuntaan vakautta. Tilastojen mukaan vain viisi prosenttia niistä hajoaa.”
”Jos tyttäreni kysyy neuvoa, en aio suositella rakkausliittoa. Mutta hän saa valita puolisonsa vapaasti. Aion vain selittää, että kastien sekoittaminen vaikeuttaa heidän elämäänsä. Ja varsinkin lasten elämää. Kastin puolesta epäpuhtaita ihmisiä kun ei paljoa arvosteta.”
Jutellessamme hämärä on laskeutunut. Soihtujen valo kajastaa temppelin sisältä ja rumpujen kumina kertoo, että pian on puja-rituaalin aika. Ehdimme vielä kysyä Vijaylta, voisiko hän kuvitella syntyvänsä rotaksi seuraavassa elämässä.
”Enpä tiedä, en juurikaan mieti seuraavia elämiä. Keskityn elämään tämän nykyisen mahdollisimman hyvin. Yritän pitää karmani kunnossa pienillä teoilla, vaikka auttamalla tienposkeen hajonneen auton omistajaa. Olen onnekas aina kun saan tilaisuuden auttaa jotakuta.”
Hetken päästä mies jatkaa nauraen: ”Oikeastaan en edes haluaisi vapautua sielunvaelluksesta. Rakastan ihmiselämää liikaa.”
Lue lisää:
