”Jim Corbett National Park on harvinainen menestystarina”, luonto-opas Imran Khan kertoo kotinsa kuistilla, aivan kansallispuiston rajalla. Herra Khan on kiertänyt ympäri maailmaa luennoimassa tiikerien suojelusta.
Kun Jim Corbettin kansallispuistossa arvioitiin vuonna 1972 olevan jäljellä 40 tiikeriä, nykyisin niitä on noin 250 ja määrä kasvaa vuosittain. Koko Intiassa on jäljellä arviolta 1500 tiikeriä – ja joka vuosi vähemmän.
Corbettin menestyksen salaisuus on Khanin mukaan siinä, että suurin osa oppaista, autokuskeista ja hotellien henkilökunnasta on palkattu lähikylistä – toisin kuin monessa muussa kansallispuistossa.
”Tiikerit antavat töitä. 80 prosenttia paikallisista ansaitsee elantonsa turismista”, Imran Khan sanoo. Kun paikalliset hyötyvät tiikereistä, he myös haluavat suojella niitä salametsästykseltä.
Muualla Intiassa ei ole oltu suojelussa yhtä menestyksekkäitä. Viimeksi vuonna 2008 paljastui, ettei Panna National Parkissa ollut jäljellä ainoatakaan tiikeriä – vaikka puisto oli vuotta aiemmin palkittu Intian parhaiten hoidettuna.
Kansallispuistojen huonosti varustellut ja koulutetut metsänvartijat ovat olleet neuvottomia salametsästyksen edessä. Kansallispuistojen johtajia on pidätetty yhteistyöstä salametsästäjien kanssa.
WWF on varoittanut, että nykyiselle menolla tiikerit uhkaavat kadota luonnosta kymmenen vuoden sisällä.
Nolatut viranomaiset ovat etsineet helppoja syntipukkeja tiikerien ahdingolle, ja vuonna 2011 oltiin vähällä kieltää tiikeriturismi kansallispuistoissa. Päätös kumottiin oikeussalissa.
Imran Khanin mukaan kielto olisi ollut katastrofi. Jim Corbett ja muutama muu kansallispuisto osoittavat, että turismista saaduilla tuloilla voi olla tärkeä rooli tiikerien suojelussa. Matkailijat ovat myös auttaneet paljastamaan väärinkäytöksiä kansallispuistojen hoidossa.
”Jos turismia ajatellaan tabuna, ei tiikereillä ole mahdollisuuksia. Uskon vakaasti, että Intian tapaisessa köyhässä maassa turismia tarvitaan suojelemaan luontoa.”
Turismin pitää tietenkin olla hyvin suunniteltua – muuten sen vaikutus muuttuu haitalliseksi. Matkailijamäärät täytyy pitää pieninä ja majatalot suunnitella niin, että ne haittaisivat mahdollisimman vähän eläimiä.
Yksi esimerkki onnistuneesta ekoresortista on yksinkertaisen tyylikäs Wild Tusker Lodge, joka on rakennettu hylätylle viljelysmaalle Jim Corbettin kansallispuiston rajalle. Kuuden mökin luksusmajatalon sähkö tuotetaan aurinkoenergialla ja valoja pidetään mahdollisimman vähän. Televisioita tai muita melunlähteitä ei ole. Majatalon tieltä ei kaadettu puita eikä maille ole pystytetty aitoja esteeksi: villisiat ja peurat ovatkin jokaöisiä vieraita majatalon pihamaalla, ja leopardinkin on nähty kävelevän mökkien edustalla.
Lue lisää:
Intian jokitiikeriä narraamassa
