Gardajärvi – matkalla kirjailijoiden järvellä

Gardajärvi
Kaunis rantatie Gardajärvellä. Kuva: Elisabetta Falco / Unsplash

Gardajärvi on lumonnut matkailijoita jo vuosisatojen ajan. Sää on ihanan leuto ja maisemat komeat. Vuorten seinämät nousevat usein pystysuorina järven rannoilla. Siellä täällä vuorten juurella pilkottaa pieniä kyliä, joista jokainen kelpaisi maisemapostikorttiin. Talot ovat vanhoja, matalia ja hauskan värikkäitä. Yhtään modernia rumilusta ei ole päästetty pilaamaan maisemaa.

Osa Gardajärven viehätyksestä piilee siinä, että kylät ovat niin pieniä, ettei lomalleen yksinkertaisesti voi ladata liikaa ohjelmaa.

Aktiviteetiksi riittäävät laiskanpulskea maleksiminen kujalta toiselle, järvinäköalan tuijottaminen ja jäätelöpallon nuoleskelu.

Vakiokävijöitä kohtaa Gardalla tämän tästä. Näillä ihmisillä on usein oma suosikkikylänsä ja siellä oma suosikkihotellinsa, suosikkiravintolansa ja siinä kantapöytä.

Valtaosa matkailijoista on saksalaisia, mutta paljon näkee myös itävaltalaisia, sveitsiläisiä ja hollantilaisia. Italian suurimmasta järvestä on tullut suomalaistenkin kestosuosikki.

Keskieurooppalaisille Gardajärvi on kätevä portti Välimeren maailmaan. Alppien yli suhauttaa autolla muutamassa tunnissa, ja Gardajärven rannalla voi jo hengähtää: taakse on jäänyt pohjoinen jäyhyys ja hoppu, nyt on lupa ottaa rennommin.

Kauppojen myyjät flirttailevat. Kadunkulmissa näkee vanhojen ukkojen torikokouksia. Rannassa kasvaa palmujakin.

Gardan länsiranta on harvempaan asuttua ja vielä vuoristoisempaa kuin itäranta. Jyrkänteet jatkuvat veden alla: jääkaudella syntynyt Garda on Euroopan neljänneksi syvin järvi.

Gardajärven ympäri – autolla vai laivalla?

Gardajärvi risteily
Laivoilla kiertää tunnelmallisesti Gardajärveä. Kuva: Benjamin Voros / Unsplash

Mukavin tapa liikkua paikasta toiseen ovat Gardajärveä ristiin rastiin kyntävät matkustajalaivat. Autolla välimatkat taittuisivat toki nopeammin, mutta vuoria halkovista tunneleista ei näe maisemia, ja parkkipaikan etsiminen pikkukaupunkien kapeilta kujilta on oma uuvuttava operaationsa.

Goethen – ja vielä Kafkankin – aikaan laiva oli ainoa keino liikkua Gardan seudulla: rantoja kiertävä maantie valmistui vasta 1930-luvulla, Mussolinin fasistihallinnon masssiivisena rakennusprojektina.

Gardajärven laivamatkailussa on jotain viehättävän vanhanaikaista. Laivoilta on turha etsiä kahvilan lisäksi muita palveluja. Kovaäänisistä ei kuuluteta imeliä nähtävyysselostuksia. Ja mikä parasta, laivalaituri on aina keskellä kylää, mikä tekee matkustamisesta rentouttavaa.

Jo laivan kannelta voi bongata tunnelmallisimmat terassit ja oman hotellinsa kattokyltin. Kun laiva sitten tömähtää laituriin ja matruusit kiskovat laskusillan paikoilleen, kaikki on heti matkailijan jalkojen juuressa. Aikaa ei tuhraudu terminaalien odotushuoneissa istumiseen, jonottamiseen, laukkujen raahaamiseen ja kaikkeen siihen, mikä nykyturismissa niin usein uuvuttaa.

Alla Gardajärven kylät ja nähtävyydet esitellään pohjoisesta etelään.

Torbole – Goethen jäljillä Gardajärvellä

Torbole
Goethe ihastui Gardajärveen heti Torboleen saavuttuaan. Kuva: Gaspar Janos / Shutterstock

Aivan Gardajärven pohjoispäässä on Torbolen kylä. Saksalainen runoilija Johan Wolfgang von Goethe saapui sinne syyskuussa 1786. Hän oli matkannut päiväkausia Alppien yli ja näki nyt Gardajärven rannat ensimmäisen kerran.

Liikuttuneena hän kirjoitti päiväkirjaansa: “Kuinka toivoisinkaan saavani ystäväni hetkiseksi tähän viereeni, jotta he voisivat iloita tästä näköalasta, joka avautuu silmieni edessä.”

Ystävät eivät olleet lähellä. Goethe oli lähtenyt matkaan hiiskumatta aikeistaan kenellekään. Hän oli paennut tylsää virkamiesuraansa ja toivottomaksi tuomittua ihmissuhdeyritelmäänsä. Reissu kesti kaksi vuotta.

Goethen aikaan Torbolessa oli yksi ainoa hotelli. Nykyisin hotelleja on useampi.

Turismin seurauksena Torbole on kasvanut yhteen neljän kilometrin päässä sijaitsevan Riva del Gardan kaupungin kanssa.

Riva del Garda – Kafkan rantakaupunki

Riva del Garda
Riva del Garda on järven toiseksi suurin kaupunki. Kuva: Karsten Würth / Unsplash

14 000 asukkaan Riva on Gardajärven toiseksi suurin kaupunki ja täällä jo turhankin selvästi, että kylät elävät turismista.

Monin paikoin Riva muistuttaa enemmän germaanista alppikaupunkia kuin mielikuvien Italiaa. Pankin seinässä lukee “Sparkasse”, ja lihakauppa mainostaa ikkunassaan valkeita baijerinmakkaroita ja ehtaa tirolilaista pekonia.

Tarjoilijat puhuvat kaikille ulkomaalaisille puoliväkisin saksaa – riippumatta siitä, millä kielellä nämä ovat keskustelun aloittaneet.

Älä anna sen kuitenkaan haitata. Täällä on käytävä vähintään kääntymässä kaupungin komean historian takia. Gardajärven pohjoisrannat kuuluivat Habsburgien valtakuntaan ensimmäisen maailmansodan päättymiseen saakka. Riva del Gardaa kutsuttiin “Itävalta-Unkarin Rivieran eteläiseksi helmeksi”.

Sotaa edeltäneinä vuosina kaupungissa kävi kymmeniätuhansia matkailijoita, monet heistä taitelijoita, jotka halusivat seurata suuren Gothen jalanjälkiä.

Nuori kirjailija Thomas Mann oli vakiovieras Von Hartungen luontaisparantolassa, jossa hän yritti päästä eroon homoseksuaalisista haluistaan.

Vuonna 1909 samalle klinikalle kirjautui Franz Kafka. Kafka ilmeisesti piti Rivan pienen sataman ja sitä ympäröivän vanhankaupungin kujien tunnelmasta, sillä hän sijoitti novellinsa Metsästäjä Gracchus tapahtumat näihin kortteleihin.

Sen sijaan illalliset parantolassa olivat koettelemus ujolle kirjailijalle. Kafka olisi halunnut syödä yksin, sillä hän noudatti amerikkalaisen terveysvalistajan Horace Fletcherin oppeja ja pureskeli jokaisen suupalan 32:een kertaan ennen kuin nielaisi sen.

Kafka ei kuitenkaan kehdannut kieltäytyä, kun viereisessä pöydässä istunut iäkäs kenraali pyysi häntä seurakseen. Nihkeästi käynnistynyt smalltalk tyrehtyi tyystin, kun Kafka kertoi olevansa juutalainen.

Yhtenä iltana kenraalin tuoli oli tyhjä. Hän oli ampunut itsensä huoneessaan.

Kafkan lisäksi Riva tunnetaan tuulenpuuskistaan. Nykyisin Riva onkin surffaajien ja purjehtijoiden suosikkikohde. Hotellien parvekkeilla kuivuu märkäpukuja.

Illan tullen Riva del Gardan pääaukio, Piazza Tre Novembre, täyttyy ihmisistä. Lapset kirmaavat pallon perässä, aikuiset siemailevat terasseilla juomiaan ja kehuvat kilpaa maisemia.

Limone – sitruunoita ja yli satavuotiaita

Limone
Limonessa eletään poikkeuksellisen vanhaksi. Kuva: Karamysh / Shutterstock

Itärannalla sijaitseva tuhannen asukkaan kylä on rakennettu liki pystysuoraan vuoren seinämään. Jollain ilveellä tähän karuun maastoon on onnistuttu istuttamaan sitruunapuita, joista Limone on kuuluisa.

Vielä tunnetumpi Limone on pitkäikäisistä asukkaistaan: poikkeuksellisen moni elää yli satavuotiaaksi eikä sairastu sydäntauteihin.

Limonen asukkaiden verestä löydettiin vuonna 1979 geenimuunnos, joka ehkäisee valtimoiden kovettumisen. Sitä ei tavata missään muualla. Limonessa oli eletty vuosisatojen ajan eristyksissä muusta maailmasta, ja jälkeläisiä oli hankittu vain oman kylän kasvattien kanssa.

2000-luvulla Limonessa ei enää eletä umpiossa. Laivoja saapuu laituriin puolen tunnin välein. Kesäisin kylänraitilla kulkee joka päivä nelisentuhatta turistia.

Mainio yöpaikka on neljän kilometrin päässä keskustasta sijaitseva Hotel Capo Reamol, josta viihtyisä rantasauna on tehnyt suosikin suomalaisten keskuudessa.

Malcesine ja Scaligerin linna

Malcesinea lähestyttäessä mainingit käyvät suuremmiksi. Tuuli puhaltaa suoraan pohjoisesta. Gardajärvellä tuuli noudattaa tarkkaa päivärytmiä: aamupäivän tuuli, Peler, puhaltaa pohjoisesta etelään, kun taas iltapäivän Ora-tuuli puhuroi päinvastaiseen suuntaan.

Komea Scaligerin linna kohoaa Malcesinen kupeessa. Myös Goethe vaikuttui linnasta ja hän ryhtyi luonnostelemaan lehtiöönsä linnan ääriviivoja. Paikalle kerääntyi uteliaita sivullisia. Joku kuumakalle repi paperit Goethen kädestä ja syytti tätä itävaltalaiseksi vakoojaksi. Malcesine oli ensimmäinen venetsialaisten tukikohta pohjoisesta tultaessa.

Goethea kuulusteltiin pitkään, mutta lopulta runoilija sai paikalliset vakuuttuneiksi viattomista tarkoitusperistään.

“Käytin juhlavaa kieltä ja puhuin heidät pyörryksiin”, hän kommentoi  päiväkirjassaan.

Nykyisin Scaligerin linnassa on pieni Goethe-näyttely ja vielä pienempi luonnonhistoriallinen museo. Ne on nopeasti nähty. Muita varsinaisia nähtävyyksiä 3500 asukkaan Malcesinessa ei olekaan, mutta se ei tunnu matkailijoita haittaavan.

Gargnano – kylä joka hurmasi D. H. Lawrencen

Kylän rantakadulla tervehtii appelsiinipuiden rivistö ja muutama puolityhjä katukahvila. Vastarannalla vuoret madaltuvat kukkuloiksi ja loppuvat sitten kokonaan. Täällä ollaan järven puolivälissä. Jossain tuolla etelämpänä alkaa lättänöiden jokilaaksojen ja oliivipuulehtojen Italia.

Gargnanon kujilla on mukavan unelias tunnelma. Turisteja liikkuu harvakseltaan. On helppo ymmärtää englantilaista kirjailijaa D. H. Lawrencea, joka tasan sata vuotta sitten ihastui kylään niin paljon, että viipyi täällä yli puoli vuotta.

Toisen maailmansodan aikana Gargnanoon pakeni fasistidiktaattori Benito Mussolini, joka oli menettämässä sekä valtakuntansa että elämänhalunsa.

Masentunut Mussolini eleli Gargagnossa saksalaisten nukkehallitsijana syyskuusta 1943 huhtikuuhun 1945. Hänen viimeiset uskolliset aatetoverinsa pystyttivät tukikohtansa 15 kilometriä etelämmäksi, Salòn kaupunkiin.

Lopulta Mussolini koetti paeta liittoutuneita Sveitsiin. Hän jäi italialaisten partisaanien vangiksi Comojärvellä ja ammuttiin konepistoolilla seinää vasten rakastajattarensa kanssa.

Gargnanoon on mukava jäädä yöksi. Viihtyisä majapaikka vajaan 10 minuutin kävelymatkan päässä Cargagnon pienestä keskustasta on Hotel du Lac.

Jos on liikkeellä autolla, hyvä vaihtoehto on Cargagnon ja Salòn välissä aivan rannalla sijaitseva Villa Cappellina.

Salò ja Gardone Riviera – luksushotellien alueella

Salòn lauttarannassa iskee riemunsekainen hämmennys: tämähän tuntuu jo ihan oikealta kaupungilta! Leveä rantabulevardi jatkuu niin kauas kuin katse yltää. Urbaania ilmapiiriä korostaa se, että kaupungista löytyy elokuvateatteri, useampia kirjakauppoja ja jopa homobaari.

Mutta ei Salòkaan mikään metropoli ole: asukkaita on vain kymmenentuhatta.

Kaupunki on Italian vaurain, ja raha näkyy katukuvassa. Pääkadulta, Via San Carlolta, löytyvät Guccin, Armanin ja muiden luksusvaatemerkkien myymälät. Rantapromenadin lounge-henkisissä baareissa pöytiin kannetaan samppanjapulloja ja värikkäitä cocktaileja.

Fasistimenneisyyttä ei Salòssa peitellä, päinvastoin: siitä on tehty matkailuvaltti. Kyltit talojen seinissä kertovat, mihin tarkoitukseen mitäkin rakennusta vuosina 1943–45 käytettiin.

Kristallilamppujen ja kattofreskojen alla hiiviskellessä mielikuvitus alkaa laukata. Mitä kaikkea näiden seinien sisällä onkaan juonittu?

Kansalliskaarti otti haltuunsa koulun Brunati-kadulla, ja tulkit asettuivat nykyiseen kaupungintaloon. Punaisen ristin sairaalasta tehtiin populaarikulttuurin ministeriö.

Lähimmäs sotavuosien tunnelmaa pääsee Hotel Laurinissa. Palatsirakennus toimi Mussolinin hallituksen ulkoministeriönä. Sisustusta ei ole modernisoitu, mitä nyt entiseen tanssiaissaliin on katettu ravintolapöydät.

“Rakennus on ollut Simoninin suvun omistuksessa vuodesta 1905, jolloin se valmistui”, kertoo vastaanottovirkailija Roberta Alessandrini.

Kristallilamppujen ja kattofreskojen alla hiiviskellessä mielikuvitus alkaa laukata. Mitä kaikkea näiden seinien sisällä onkaan juonittu? Ketkä täällä ovat istuneet?

Saksan ulkoministeri von Ribbentrop? Itse Hitler?

“Valitettavasti tuolta ajalta ei ole säilynyt valokuvia”, Roberta Alessandrini sanoo. “Mutta oletettavasti täällä kävi tärkeitä vieraita, kun tämä kerran oli ulkoministeriö.”

Melkein Salòn vieressä on Gardone Rivieran, luksushotellien alue. Täällä sijaitsevat monet Gardan alueen kalleimmista hotelleista. Näistä kuuluisimpia on Grand Hotel Gardone, jossa ovat viihtyneet Somerset Maugham, Vladimir Nabokov ja Winston Churchill.

Salòn puolelta löytyy puolestaan upea, entiseen luostariin perustettu Villa Arcadio, jota pitää suomalainen Jaana Nakari.

Sirmione – Gardajärven suosituin kohde

Gardajärven suosituin kohde on Sirmione järven etelärannalla. Ohitse kaartaa prameita avoveneitä, joiden rakentamisessa ei ole säästelty jalopuuta. Ja jokaisen ruoria vääntelee peri-italialainen hurmurimies tyylikkäissä aurinkolaseissa ja napaan asti auki napitetussa paidassaan.

Kauas on tultu Pohjois-Gardan vesiltä, jossa näki lähinnä optimistijollia ja värikkäitä goretex-takkeja.

Etelässä ilmapiiri on muutenkin enemmän jetset-henkinen. Ruovikkoisille rannoille on noussut upeita huviloita yksityisine venelaitureineen.

Sirmione sijaitsee näyttävällä paikalla, kapean, neljä kilometriä pitkän kannaksen kärjessä. Kylän keskellä kohoaa 1200-luvulla rakennettu linnoitus, jota ympäröi vedellä täytetty vallihauta.

Kävellessämme lauttarannasta hotelliin juutumme liikenneruuhkaan. Sirmionen läpi kulkee yksi ainoa katu, tai pikemminkin kuja, ja sitä käyttävät sekä jalankulkijat että autot. Kumpiakin on hieman liikaa.

Sirmione on Gardajärven lomakohteista se kaikkein suosituin. Täällä ei kuule puhuttavan pelkkää saksaa, vaan myös leveää amerikanenglantia, ranskaa, venäjää, japania ja suomeakin. Myös italialaisia turisteja on silmiinpistävän paljon.

Jäätelökioskien edessä on tungosta, samoin matkamuistomyymälöissä, jotka houkuttelevat asiakkaita vastustamattomalla mainoslauseella: Ilmainen sisäänpääsy!

Jotkut ottavat rennommin. Rantaterassilla istuu ryhmä kuparinruskeiksi itsensä paahtaneita amerikkalaisia seurapiirirouvia, joiden elimistö käy valkoviinillä ja menthol-savukkeilla ja jotka häpeilemättä käyttävät järveä tuhkakuppinaan.

Sirmione on lomakaupunki par excellence: tänne ei tulla tutustumaan paikalliseen elämänmenoon, vaan nauttimaan auringosta ja hyvästä ruuasta.

Kaupungista löytyy myös hemmotteluhoitoihin erikoistunut kylpylä ja juuri sen verran kulttuurihistoriallisia nähtävyyksiä, että matkailija muistaa olevansa Italiassa eikä Varnan Kultahietikolla.

Sirmionessa lomanvietolla on vielä pidemmät perinteet kuin muualla Gardajärvellä. Tänne matkustettiin jo antiikin Roomasta. Runoilija Catullus, Julius Ceasarin ja Jeesuksen isoisän aikalainen, rakensi kesähuvilansa Sirmioneen. Nykyiset turistit käyvät tunnollisina napsimassa kuvat raunioista, jotka on nimetty Catulluksen mukaan, vaikka arkeologit pitävät epätodennäköisenä, että runoilija olisi asunut juuri sillä paikalla.

Oopperadiiva Maria Callasin huvila sen sijaan on yhä tukevasti pystyssä. Callas vietti kesänsä Sirmionessa vuosina 1952–59 ja kaipasi sinne vielä kuolinvuoteellaankin.

Vuonna 1920 Sirmionessa tapasivat toisensa ensi kerran kirjailijasuuruudet James Joyce ja Ezra Pound. Pound saapui ensin ja kirjoitti Joycelle: “Tämä on matkan arvoinen paikka. Sekä Catullus että minä voimme mennä siitä takuuseen.”

Tänä päivänä yhtä ehdotonta lupausta on vaikea antaa. Sirmione näet jakaa ihmisten mielipiteet kahtia.

Joillekin se on Gardajärven helmi, joka tarjoaa parhaan ilmaston, kuvauksellisimmat muurinpätkät ja hienoimmat ravintolat. Toiset taas pitävät Sirmionea umpikaupallisena turistirysänä.

Jälkimmäiselle kannalle päätyvien kannattaa kävellä lauttarantaan ja lähteä etsimään omaa paratiisiaan toisaalta.

Rantaviivaa järvellä riittää 145 kilometrin verran. Laivat pysähtyvät joka satamassa.

Jos taas päättää jäädä, vaikka yöksi tai pariksi, mukava Hotel Mavino on kohtuuhintainen perushotelli todella hyvällä sijainnilla Sirmionen vanhankaupungin alueella.

Paras aika matkustaa Gardajärvelle

Gardajärven sää on leuto. Jo huhtikuussa ilma on kuin Suomessa kesällä, noin 20 asteessa. Keskikesälläkin järveltä puhaltava tuuli viilentää sopivasti.

Lämmin ilma jatkuu pitkälle syksyyn. Vilkkain turistikausi päättyy syyskuuhun ja lokakuussa moni paikkaa sulkee jo ovensa talveksi.

Matka Gardajärvelle

Gardajärvelle on helppo matkustaa eri puolilta Pohjois-Italiaa. Lähin lentokenttä on Veronassa. Kaukana eivät ole myöskään Milano, Bologna tai Venetsia.

Katso lentotarjoukset tai etsi sopiva hotelli Gardajärveltä.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi