Kakkakekkerit kiinalaisessa yöjunassa

Kuva: siyang xue, Flickr CC

Opaskirjojen varoitus oli selkeä. Kiinalaisessa yöjunassa ei pidä matkustaa pelkällä istumapaikalla. Ei missään tapauksessa.

Mutta kaikki makuupaikat olivat täynnä, ja minun oli päästävä tyttöystäväni kanssa Kaifengista Shanghaihin.

Asemalaitureilla oli sellainen ruuhka kuin vain yli miljardin asukkaan kiivaasti kaupungistuvassa maassa voi olla. Kiinalainen uusi vuosi oli ovella, ja tuntui kuin jokainen kiinalainen olisi suuntaamassa kotiseudulleen.

Ruuhkassa jäimme rinkkoinemme kiinalaisten jalkoihin, ja kun vihdoin pääsimme viimeisinä vaunuun, olivat kaikki paikat tietenkin täynnä. Kolmen hengen puupenkeillä oli jo ahtautunut neljä tai viisi ihmistä.

Erään penkkirivin miehet saivat tiivistettyä vierestään pienen kulman, johon tyttöystäväni mahtui nipin napin istumaan. Minulla ei ollut toivoa. Jäin seisomaan.

Tyttö pyöräytti pökäleet junan lattialle. Isä työnsi ne kengänsyrjällä penkin alle. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Junan nytkähtäessä liikkeelle parivuotiaalle pikkutytölle tuli hätä. Isä raotti toppahousujen takapuolessa olevaa “tuuletusaukkoa”, ja tyttö pyöräytti pökäleet junan lattialle. Isä työnsi ne kengänsyrjällä penkin alle. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Että sitten tällaiset kakkakekkerit luvassa.

Matkustajat vajosivat korahdellen uneen. Koetimme nukkua tyttöystävän kanssa sylikkäin, mutta kova penkki teki sen mahdottomaksi.

Kaivoin rinkastani Gogolin Kuolleet sielut ja valmistauduin lukemaan seisaallani koko yön junan hämärässä.

Sylkilänttien peittämälle lattialle oli turha istua. Jotkut tosin yrittivät.

Junassa partioivat kaupustelijat jyräsivät myyntikärryillään lepäilijät käytävältä pystyyn vartin välein. Tai sitten ohitse kulkeva konduktööri herätti käytävällä torkkujat huutamalla megafonilla heidän korvaansa.

Päästyäni Kuolleissa sieluissa sivulle 50 ihme tapahtui. Täyteen ahdetun penkkirivin istujat kellistyivät penkin päähän toistensa päälle suureksi, nukkuvaksi kasaksi. Penkin reunaan ilmestyi yhden suomalaisen istuttava saareke. Oi onnea!

Aamun säteet tunkeutuivat lian peittämien ikkunoiden lävitse. Penkkirivit suoristautuivat alkuperäiseen muotoonsa.

Räkiminen alkoi.

Penkkirivin laitimmainen ryki tovin ja sylkäisi räkäklimpin lattialle jalkojensa juureen. Psyit. Vierustoveri seurasi esimerkkiä. Psyit. Kolmas jatkoi räkimistä. Psyit. Kohta koko vaunu räki kilpaa lattialle.

Onneksi en yöllä edes yrittänyt löytää sijaa lattialta. Enää ei ihmetytä, miksi kiinalaiset pitävät jalka- ja kengänpohjia saastaisina.

Teksti Antti Helin