Louhisaaren kartano – Mannerheimin synnyinkoti vie aatelisten aikaan

Louhisaaren kartano
Louhisaaren kartanon edustalla on 1600-luvun kunniapiha. Karulle pihalle karautettiin komeasti ratsuilla hiekka pöllyten. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Louhisaaren kartano tunnetaan parhaiten marsalkka Mannerheimin synnyinpaikkana, mutta yhtä lailla kiinnostavaa on sen historia mahtavan Flemingien suvun kotilinnana.

Kartano on kuin pala Ruotsia Suomessa. Vuonna 1655 valmistunut Louhisaaren kartano edustaa varhaista barokkia, eikä Suomessa ole montaa yhtä vanhaa ja arvokasta kivikartanoa.

Kartano ja sen mailla sijaitseva Askaisten kirkko muodostavat yhdessä hienon – ja harvinaisen – ikkunan Ruotsin suurvalta-aikaan Suomessa. Maassamme on säilynyt 1600-luvulta vain vähän nähtävyyksiä. Siihen on selvä syy.

Suomen kannalta se oli ankeaa aikaa.

Louhisaaren kartanolinna pääovi
Kartanon ovena on komea portaali, jonka hiekkakivi on Gotlannista. Vaan kenen valkoiset jalat siellä pilkistävät, ettei vaan ole Louhisaaren kummitus? Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Ruotsista oli kasvanut eurooppalainen suurvalta, mikä tarkoitti jatkuvaa sotimista. Suomalaisia hakkapeliittoja ja rivimiehiä lähetettiin taistelemaan ympäri Eurooppaa samaan aikaan, kun kotimaata vaivasi vähän väliä nälänähätä.

Kansa kitui, mutta aatelisilla oli varaa ylellisyyteen. Louhisaaren kartanon rakennuttaneet Flemingit olivat aivan Suomen ylintä kermaa, mahtisuku, joka päätti pitkälti Suomen asioista.

Heidän jälkeensä kartanoa asuttivat Mannerheimit. Molemmille suvuille kävi samalla tavalla. Lopulta varallisuus tuhlattiin ja kartano piti myydä.

Tutustutaan ensin Mannerheimien elämään Louhisaaressa, ja lopuksi Flemingeihin.

Louhisaaren kartanon puutarhassa

Louhisaaren kartanon sivuseiniin on maalattu valeikkunat. Ne kaipaisivat jo uutta maalikerrosta. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Louhisaaren kartanolle johtaa pitkä koivukuja. Koivut istutti Carl Gustaf Emil Mannerheimin isoäiti Vendla Sofia Mannerheim samalla kun hän muokkasi kartanon puutarhan uusimman muodin mukaiseksi.

Tulevan marsalkan isovanhemmat olivat ensimmäiset Suomeen muuttaneet Mannerheimit. Isoisän ura Ruotsin armeijassa oli tyssännyt hänen osallistumiseensa salaliittoon kuningas Kustaa III vastaan ja kuolemantuomioon, josta hänet kuitenkin armahdettiin.

Koivukuja johtaa kartanon etupihalle eli kunniapihalle, jota suojaavat kaksi sivurakennusta. Kunniapiha, Cour d’honneur, on yllättävänkin karu. Ei ole kukkia, ei mitään. Se oli 1600-luvun tapa, ja saman tyylinen kunniapihan on myös Versailles’n linnassa, toki sangen paljon suurempana versiona. Sellaiselle oli hieno karauttaa hevosella hiekka pöllyten.

Varsinainen puutarha on kartanon takana. Nykyisin se tosin on, pääosin kustannussyistä, pelkkä nurmikenttä. Nurmikkoa reunustavat puut ovat sentään edelleen suoriin riveihin asetellut, jos tarkkaan katsoo.

Mannerheimien yksityinen merikylpylä

Louhisaaressa ei ollut saunaa vaan merikylpylä. Sitä odottaa remontointi. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Puutarhan perällä on pieneltä antiikin ajan palatsilta näyttävä Mannerheimin isoisän yksityinen merikylpylä. Se rakennettiin 1800-luvun alussa, jolloin kylpylät olivat trendikkäitä ja kylpemisen viileissä luonnonvesissä uskottiin auttavan moniin vaivoihin. Kylpylässä oli suihku ja kupariallas. Sittemmin rakennus muutettiin vierashuoneeksi.

Alun perin meri oli heti kylpylän takana, mutta maakohoamisen myötä se on vetäytynyt puolen kilometrin päähän.

Kannattaa katsoa myös päärakennuksen sivuille. Silmään pistävät symmetria takia seinään maalatut valeikkunat.

Marsalkka Mannerheim Louhisaaren kartanossa

Mannerheim Louhisaaren kartano
Perimätiedon mukaan Mannerheim syntyi tässä huoneessa Louhisaaren kartanossa. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Suomen tuleva marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim syntyi Louhisaaren kartanossa kesäkuussa 1867. Se oli vaikea vuosi. Kylmä ja luminen. Järvet olivat Etelä-Suomessakin jäässä vielä toukokuussa. Halla vei sadon juhannuksena.

Hän asui täällä ensimmäiset seitsemän vuottaan, kunnes hänet lähetettiin kouluun Helsinkiin. Senkin jälkeen hän vietti kartanossa kesiä.

Koulu ei sujunut hyvin. Mannerheim erotettiin vuodeksi, koska hän oli kivittänyt ikkunoita. Myöhemmin nuorukaisella oli vaikeuksia myös kadettikoulussa.

Jo lapsena Louhisaaressa Mannerheim oli ollut aikamoinen kuriton Eemeli ja aiheuttanut äidilleen jatkuvasti sydämentykytyksiä. Hän kiipeili navetan yleisillä ja putosi, muttei loukkaantunut pahemmin. Sotaleikit olivat mieluisia.

Sen saa tietää, kun erikseen oppaalta. Louhisaaren vierailun heikkoutena on se, että kovin lähelle Mannerheimin lapsuusvuosia kartanossa ei pääse.

Kartanon toinen kerros on sisustettu Mannerheimien ajan tyyliin, mutta vain osa kalusteista on kuulunut perheelle. Näin siksi, että Mannerheimin isä, Carl Robert Mannerheim, pelasi sekä omat että vaimonsa rahat ja kartano jouduttiin myymään.

Isä pakeni rakastajattarensa kanssa Pariisiin, jossa hän vietti boheemielämää. Mannerheimin äidin sydän ei kestänyt nöyryytystä, vaan hän kuoli vuonna 1881, Mannerheimin ollessa vain 13-vuotias.

Louhisaaren kartanon sivurakenuksessa on biljardihuone, jossa Mannerheiminkin uskotaan nuorenna viihtyneen. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Aika kului. Raikulipoika rauhoittui. Mannerheim palveli Venäjän tsaarin chevalierkaartissa, teki laajan tutkimus- ja vakoilumatkan Aasiaan, johti valkoiset voittoon Suomen sisällissodassa ja luotsasi vielä vanhoilla päivillään Suomen armeijan läpi toisen maailmansodan kiirastulesta. Kuoli ja haudattiin.

Kun marsalkan kuoleman jälkeen hänelle alettiin puuhata ratsastajapatsasta, sitä varten saatiin kerättyä niin paljon rahaa, että myös kartano voitiin ostaa takaisin. Louhisaaren kartano avattiin museona vuonna 1967, tasan sata vuotta Mannerheimin syntymän jälkeen.

Hauska yksityiskohta toisessa kerroksessa on puhelintorvi, jolla asuinkerroksesta saattoi kommunikoida alakerran palvelusväen kanssa. Sen toimintaa voi kokeilla edelleenkin. Mahtaakohan nuori Mannerheimkin puhunut siihen, kenties tehnyt alakertaan jopa pilasoittoja?

Flemingit ja Louhisaaren kolmas kerros

Louhisaaren kartanon juhlasali oli aikoinaan Suomen suurin yksityisessä käytössä oleva juhlatila. Ei se mikään aivan valtava ollut. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Kartanon portaikko on erityisen komea. Se jykevä kuin linnassa. Hauska yksityiskohta on toisessa kerroksessa oleva pieni sivuovi. Sitä käytettiin arkena, jotta portaikon isoja kerrosten välisiä pääovia ei tarvinnut turhaan koko ajan availla.

Toisen ja kolmannen kerroksen välissä portaikko on koristeltu maalauksin. Se valmistelee vierasta siirtymään arjesta juhlaan.

1600-luvun tapaan ensimmäinen kerros oli palvelusväen tilaa, toinen asuinkäytössä ja kolmas varattu edustustiloiksi. Näin myös Flemingien Louhisaaressa.

Flemingit olivat mahtava aatelissuku, mitä myös Louhisaaren juhlasali kuvastaa. Se oli 1600-luvulla koko Suomen mahtavin maallinen juhlatila. Palkkikattoa kaunistavat koristemaalaukset.

Louhisaaren nykyisen kartanon rakennuttanut Herman Fleming toimi Suomen kenraalikuvernöörinä eli ylimpänä pomona. Herman oli tosin töissään ja edustustehtävissään niin kiireinen, että hän ehti vierailla kartanossaan varsin satunnaisesti. Varsinkin talvet kuluivat Tukholmassa.

Kolmas kerros kuvastaa pääosin Flemingien aikaa, mutta poikkeuksen tekee 1860-luvun tyyliin sisustettu Pieni sininen makuukamari. Sitä pidetään Mannerheimin synnyinhuoneena. Biedermeier- ja uusrokokootyyliset huonekalut ovat sikäli autenttiset, että ne ovat kuuluneet Mannerheim-suvulle.

Louhisaaren kartanon kummitustarina

Louhisaaren kartanon kummituskabinetti
Siinä se on, Louhisaaren kartanon kaamea kabinetti. Siinä olisikin elämysmatkailua kerrakseen, kun tuonne pääsisi yöksi kummitusta katsomaan. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Louhisaaren kartanoon liittyy tietysti myös kummitustarina. Kerrotaan, että Louhisaaren viimeinen Fleming, niin ikään nimeltään Herman, oli äreä ja mustasukkainen mies. Aina matkoilleen lähtiessään hän lukitsi vaimonsa Anna Sofian ullakon pieneen kabinettiin, johon tälle annettiin ruokaa pienen luukun kautta.

Kerran hän unohti kertoa tästä palvelusväelle. Kuoliaaksi nääntynyt vaimo kummittelee edelleen. Tavarat vaihtavat paikkaa ja ovet avautuvat itsestään. Outo ilmavirta saattaa pyykäistä ohitse.

Kabinetti on edelleen paikoillaan kolmannessa kerroksessa. Ja se pysyy lukittuna.

Vierailu Louhisaaren kartanossa

Louhisaaren kartanoon käy Museokortti. Kartanossa on helppo vierailla omalla autolla esimerkiksi Naantalista käsin tai osana Saariston rengastien kiertämistä.

Jos pidit artikkelista, arvostamme kovasti, jos jaat sen sosiaalisessa mediassa.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi