Söderlångvikin kartano – tässä kartanossa saa istua tuoleilla

Söderlångvikin kartano on varsin uusi. Se rakennettiin vasta 1900-luvun alussa. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Söderlångvikin kartano on mahtava paikka kurkistaa vuorineuvos Amos Andersonin (1878–1961) kiehtovaan ja salaperäiseen maailmaan. Anderson oli aikansa kuuluisimpia suomalaisia ja silti ihmisenä hän jäi arvoitukseksi.

Anderson oli lahjakas liikemies ja suuri kulttuurin tukija. Suomen rikkain poikamies. Presidenttien pöytäseuralainen.  Lehtimies, joka pelkäsi skuuppeja, ja taiteen ystävä, jolta puuttui hyvää makua.

Lähimmäksi hänen elämäänsä pääsee Söderlångvikin kartanossa, jossa voi melkein tuntea, millaista olisi ollut oikeastikin Andersonin vieraana.

Söderlångvikin kartano sijaitsee Kemiönsaarella, Amos Andersonin synnyinseudulla. Hän syntyi köyhään pienviljelijän perheeseen ja koulut jäivät kesken, mutta lahjakkuudellaan hän nousi suomalaisen liike-elämän huipulle.

Jos Anderson rikastuikin onnistuneilla kiinteistösijoituksilla, parhaiten hänet muistetaan Hufvudstadsbladet-lehden omistajana.

Museo, jossa saa istua tuoleille

Siinä se on, Suomen kuninkaalle suunniteltu tuoli. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Kartano on upea vierailukohde kahdesta syystä. Ensinnäkin Söderlångvik on täynnä taidetta. Kaikkein parasta on kuitenkin se, ettei kartanon upeita huonekaluja tarvitse ihailla vain etäältä. Tuoleille ja sohville saa istua. Kyllä! Rohkeasti vaan kokeilemaan.

Monikaan museovieras ei sitä tiedä, joten harva niillä istuu, mutta jos epäilyttää, kysy rohkeasti henkilökunnalta. He tapaavat jopa neuvoa, mitä tuoleja kannattaa ainakin kokeilla.

Minut ohjattiin erityisesti istumaan yläkertaan Amos Andersonin keinutuoliin. Ja siinä kannattikin kiikkua. Mutta siitä lisää tuonnempana.

Aulatila ja Juho Rissasen Bretagnelaismadonna

Heti aulatilassa, hämärässä nurkassa valolta suojassa, on esillä Juho Rissasen paperille temperatekniikalla maalaama Bretagnelaismadonna (1925). Se kuvastaa hyvin Andersonin mieltymyksiä: häntä kiehtoivat katolilaisuus ja uskonnollinen taide.

Kenties Anderson oli jopa tuntenut yhteenkuuluvuutta Juho Rissasen tarinaan.  Rissanen oli aikakaudelleen poikkeuksellinen taiteilija. Hän tuli köyhistä oloista aikana, jolloin Suomen muut taiteilijat olivat vauraiden perheiden vesoja. Rissasen isä oli kiertelevä, juoppouteen taipuvainen työmies, ja perhe loisi talosta toiseen Kuopion seudulla.

Isä kuoli Juhon ollessa vielä nuori, ja poika päätyi sekalaisten töiden kautta 15-vuotiaana kuopiolaisen koristemaalarin oppipojaksi. Niin hän innostui taiteesta.

Rissasen teos hankittiin jo Andersonin eläessä, mutta suurin osan hänen perustamansa säätiön omistamasta taiteesta on hankittu vasta Andersonin kuoleman jälkeen.

Ja kaiketi hyvä niin. Jos Amos Andersonin nimi nykyisin yhdistyykin taiteeseen, ei hän eläessään ollut mikään suuri taiteen tuntija.

Salonki ja Jalmari Ruokokosken Omakuva

Anderson piti kyllä taiteesta, mutta mikään erityisen hyvä maku hänellä ei ollut. Hän hankkikin teoksia pikemminkin niiden aiheen kuin taiteellisen arvon perusteella.

Toisinaan hän halusi auttaa taiteilijaa ja joskus syyksi riitti se, että hän löysi taidetta edullisesti huutokaupasta.

Anderson tykkäsi ostaa halvalla.

Näin Andersonille päätyivät esimeriksi ruotsalaisen Gustaf Palmin maalaamat teokset Napolista ja Venetsiasta, jotka ovat salongin seinällä. Anderson osti taulut konkurssiin ajautuneen Mustion linnan omistajalta, Hjalmar Linderiltä.

Anderson ihastui erityisesti Venetsia-tauluun, jota hänen kerrotaan tutkiskelleen pitkiä aikoja. Ja kas, taulun kuvaaman Dogen palatsin pieni kulmatorni päätyi myöhemmin osaksi Helsingin katukuvaa. Anderson halusi siitä kopion uuteen Hufvudstadsbladetin pääkonttoriin.

Ison osan paremmanpuoleisesta taiteestaan Taidehallin näyttelyistä. Näin siksi, että hän oli itse rahoittanut sen rakentamisen ja tauluja ostamalla hän tuki toimintaa. Kerrotaan, että taidehallin johtaja sai myytyä Andersonille taulun kuin taulun.

Salongin kiinnostavimpia teoksia on Jalmari Ruokokosken Omakuva (1913). Ruokokoski oli renttutaiteilija, yksi Suomen ensimmäisistä. Hän maalasi upeita, ekspressionistisia teoksia, saavutti menestystä ja rällästi rahansa. Omakuva syntyi Pariisin-matkalla, jolla 26-vuotias taiteilija vietti niin ansiokkaasti boheemielämää, ettei hän saanut aikaan kuin muutaman taulun.

Hienon omakuvan kuitenkin. Yleensä kovin iloluonteinen taiteilija näyttää maalauksessa poikkeuksellisen uupuneelta alastomien muusien tanssiessa taustalla.

Pieni ruokasali ja Andersonin muotokuva

Anderson tapasi ruokailla ensimmäisen kerroksen pienessä ruokasalissa. Suuri ruokasali oli varattu vieraiden kestitsemiseen.

Yksin olleessaan hän söi varsin vaatimattomasti. Suosikkiruokia olivat perunalaatikko ja mannapuuro. Vieraille tarjoiltiin sitten parempia herkkuja kuten lammasta tai savustettua kampelaa.

Seinällä on Sigrid Schaumanin maalaama Amos Andersonin muotokuva (1958). Schauman oli kiinnostava hahmo. Hän oli paitsi taiteilija myös arvostettu taidekriitikko ja kovan linjan antikommunisti. Sigridin veli oli Suomen kuuluisin terroristi. Eugen Schauman ampui vuonna 1904 Helsingissä Venäjän kenraalikuvernöörin Bobrikovin ja heti perään itsensä.

Maalauksen aikaan Anderson oli 79-vuotias. Schauman oli vuoden vanhempi ja alkanut jo menettää näköään. Pelkistetty, melkein kasvoton maalaus hehkuu valoa ja väriä.

Se on kuin Andersonin testamentti maailmalle: hänen saavutuksensa työuralla tunnetaan, mutta henkilönä hän jäi arvoitukseksi. Andersonilta ei jäänyt jälkeen päiväkirjoja ja iso osa kirjeenvaihdosta on kadonnut tai tuhottu.

Kolme vuotta myöhemmin Anderson kuoli, Schauman eli vielä pitkään, 102-vuotiaaksi. Näön heikkenemin vei häneltä kuitenkin lopulta maalauskyvyn.

Biljardihuone ja Suomen kuninkaan sohvakalusto

Biljardipöydän takana näkyvät Suomen kuninkaalle suunnitellut uusrokokootuolit. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Söderlångvikin kartanon kuuluisimmat huonekalut löytyvät biljardihuoneesta. Rokokootyylinen sohvakalusto suunniteltiin alun perin Suomen kuninkaalle Väinö I:lle. Sille, jota ei lopulta koskaan tullut.

Viimeisimmän remontin jälkeen esillä ovat sohvakalustosta tosin vain tuolit. Ja kyllä, myös Suomen kuninkaan tuolilla sai istua. Ilmeisesti biljardiakin saisi pelata, mutta siitä unohdin kysyä.

Miten se sitten päätyi Amos Andersonille? Hän osti sen Stockmannilta.

Kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan ja Suomessa luovuttiin kuningashankkeesta, kuninkaalle hankitut tavarat huutokaupattiin pääkaupungin tärkeimmässä tavaratalossa. Verhot, astiastot ja monet muut tavarat katosivat niille teilleen, mutta sohvakalusto päätyi tänne Söderlångvikiin.

”Anderson oli hyvä ostamaan halvalla”, museo-opas sanoo.

Sillä tavalla Anderson alun perin rikastuikin. Hän tiesi, että sotaa seuraa inflaatio, joka syö velat, joten ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä hän osti velkarahalla kokonaisia taloja Helsingin keskustasta. Sodan jälkeen kiinteistöjen arvo moninkertaistui.

Kirjasto ja Amos Andersonin keinutuoli

Kartanon kirjastossa on keinutuoli, jonka Amos Anderson toi synnyinkodistaan. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Alakerrassa Amos otti vastaan vieraitaan, yläkerta oli hänen henkilökohtaista tilaansa. Heti portaiden päässä on kirjasto, jossa huomion varastaa Andersonin vanha keinutuoli.

Siihenkin sopii istua, vaikka keinutuoli natisee uhkaavasti. Keinutuoli on yllättävän kapoinen. Sitä ihmeteltyäni henkilökunnan jäsen totesi, että vaikka Amos olikin vatsaltaan muhkea oli hän varreltaan pieni. 167-senttinen suurmies.

Juuri siinä tuolissa hän istui ja kuunteli uutisia Grundig-radiota.

Anderson ei itse ollut mikään Suuri lehtimies. Hänen johtamansa Hufvudstadsbladet oli kyllä 1920-luvulla Suomen menestynein sanomalehti, mutta Anderson oli varovainen päätoimittaja, joka veti arkaluontoiseksi kokemiaan juttuja pois lehdestä viime hetkillä.

Keinutuoli oli toinen vain kahdesta huonekalusta, jotka Anderson toi Söderlångvikiin lapsuudenkodistaan. Se toinen oli kirjaston urkuharmoni.

Nuorena Anderson haaveili kanttorin urasta, mutta ankara isä lyttäsi haaveet.

Amos Andersonin vaatimaton makuuhuone

Amos Andersonin makuuhuone ei pröystäile koreudella. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Pohatan makuuhuone tekee vaikutuksen. Se on hyvin yksinkertainen. Art deco -tyylinen metallisänky on kyllä kaunis, muttei mitenkään suureellinen. Vauraudesta huolimatta Anderson nautti myös yksinkertaisuudesta, johon hän oli tottunut lapsuudessaan.

Pöydällä on äidin kuva. Andersonin suhde saitaan ja jäyhään isään oli ongelmallinen, mutta unelmointiin ja mystiikkaan taipuvaista äitiään hän ihannoi. Äitisuhde näkyy Andersonin kiinnostuksessa Neitsyt Marian hahmoon ja tätä esittävään taiteeseen.

Yksinkertaiseen taustaansa Andersonilla tuntuu olleen kaksijakoinen suhtautuminen. Yhtäältä hän näyttää nostalgisoineen sitä, toisaalta hän halusi näyttää vaurautensa ja kaveerata valtakunnan kerman kanssa. Sukunimestään hän jätti pois toisen S:n. Anderson yhdellä kuulosti hienommalta.

Helsinki-huone ja Andersonin rakkauselämä

Helsinki-huoneessa tulee väkisinkin pohdittua Amoksen seksuaalisuutta. Tänne hän majoitti läheisimpiä naispuolisia ystäviään. Usein he olivat nuoria näyttelijättäriä tai laulajattaria. Olivatko he Amoksen rakastajia vai vain ystäviä, sitä ei tiedetä.

Neidot saivat Andersonilta kalliita lahjoja ja kirjeiden perusteella moni heistä tuntui ihastuneenkin Amokseen. Mutta Anderson pysyi poikamiehenä.

Ystävättäristä tunnetuin oli ruotsalainen näyttelijätär Mona Mårtenson, joka vietti Söderlångvikissa yli kymmenen kesää. Lopulta Amos päätti suhteen. Vuotta myöhemmin Mårtenson riisti henkensä. Huoneessa on näyttelijätärtä kuvaava piirros.

Andersonin sukupuolisuutta arvuuteltiin jo hänen eläessään. Andersonin veljet kärsivät mielenterveysongelmista, ja hän saattoi pelätä hulluuden olevan periytyvää. On myös epäilty, että hän olisi sairastanut tippurin ja menettänyt mahdollisuuden saada lapsia.

Todennäköisin syy on tietysti mahdollinen seksuaalinen suuntautuminen, josta ei tosin ole varmuutta. Nuorien näyttelijättärien lisäksi Anderson viihtyi myös salskeiden miesten parissa. Myös kylpylälomilleen Eurooppaan hän matkusti juuri miespuolisten ystäviensä seurassa.

Aamujumppaa kattoterassilla

Söderlångvikin kartano
Söderlångvikin kartanon pihaa koristaa suihkulähde ja klassismia henkivä pylväikkö. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Vanhoilla päivillään Anderson vietti yhä enemmän aikaa kartanossaan. Ja yhä useammin yksin.

Hän oli yökyöpeli, joka nukkui myöhään. Työhuoneesta pääsee kattoterassille, jolla Anderson suoritti aamuvoimistelunsa raitakuosisessa pyjamassaan, usein vasta puolenpäivän aikaan.

Nykyisin kattoterassilla järjestetään kuin mesenaatin muistoa kunnioittaen aamujoogaa.

Tässä vaiheessa lienee paikallaan paljastaa, ettei Söderlångvik ole oikeastaan kartano laisinkaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Rakennuksella ei ole pitkää ja komeaa historiaa. Kun Anderson hankki paikan vuonna 1927 se oli lähinnä vähän tavallista suurempi hirsimökki.

Kun kesäasunnolla alkoi vierailla valtakunnan kermaa, muun muassa presidentti Svinhufvud, Anderson ymmärsi, että hän edustustilojensa on oltava… edustavammat.

Hirsimökki laajennettiin toisella kerroksella ja lisäsiivillä nykyiseksi kartanomaiseksi rakennukseksi. Uudistustöistä vastasi arkkitehti W. G. Palmqvist, joka suunnitteli myös Hufvudstadsbladetin komean rakennuksen Helsingin Mannerheimintielle. Sen saman, jonka torni on kopioitu dogen palatsista Venetsiasta.

Autotallin karyatidit

Onkohan tämä Suomen juhlavin autotalli? Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Kartanon muista rakennuksista huomion varastaa autotalli. Sen päätyseinää koristavat karyatidit eli kreikkalaiset naishahmot, jollaiset ovat tuttuja muun muassa Ateenan Parthenon-temppelistä.

Patsaat ovat muistona Andersonin rahoittamasta Helsingin ruotsalaisen teatterin, Svenska teaternin, remontista. Kun teatteri muokattiin uuteen funkkisasuun 1930-luvulla, Anderson sai pitää teatteria aiemmin koristaneet patsaat.

Teatteri oli Andersonin suurin intohimo, vaikka sitä puolta hänestä harvemmin enää muistetaan. Anderson kävi katsomassa kaikki Svenska Teaternin ensi-illat ja järjesti niiden päätteeksi usein isot juhlat.

Hän kirjoitti itsekin näytelmän, Vallis Gratiae, jota esitettiin laajalti. Taiteellisiakin arvoja suurempana syynä saattoi tosin olla näytelmäkirjailijan laaja vaikutusvalta. Kantaesitys oli Naantalin kirkossa vuonna 1922. Katoliseen legendaan pohjaava näytelmä kun sijoittui Naantalin birgittalaisluostariin.

Söderlångvikin omenatarhat

Kannattaa maistaa Söderlångvikin kartanon omenamehua. Kuva: Antti Helin / Kerran elämässä

Viimeistään ihan lopuksi kannattaa istahtaa kartanon kahvilaan ja juoda omenamehua. Se on erinomaista.

Kartanon omenatarhat kuuluvat Suomen suurimpiin. Omenapuita istuttamalla Anderson suojeli kartanonsa maat. Toisen maailmansodan aikana maita oltiin pakkolunastamassa karjalaisevakoiden asuttamiseksi, mutta lain mukaan erikoisviljelyksiä ei voitu lunastaa.

Amos Anderson mesenaattina

Amos Anderson tuki jo eläessään suurilla lahjoituksilla tieteitä, taiteita ja kulttuuria. Nykyisin näkyvin jälki hänestä suomalaisessa kulttuurielämässä on Helsingissä toimiva upea Amos Rex -taidemuseo.

Kartanovierailulla herää kysymys, miksei Suomessa ole enää Amoksen kaltaisia liike-elämän pohattoja ja kulttuurin vaalijoita? Mitä Suomen nykykroisokset tekevät rahoillaan?

Tai onhan meillä. Uudempia mesenaatteja on esimerkiksi Herlinin suku, jonka perustama Koneen säätiö jakaa vuosittain yli 40 miljoonaa euroa suomalaisen tieteen ja taiteen tekemiseen.

Majoitus Söderlångvikin kartanon lähellä

Söderlångvikin mailla voi myös yöpyä. Kartano vuokraa muutamaa mökkiä. Erityisen hieno on muutaman kilometrin päässä sijaitseva modernia wow-arkkitehtuuria edustava saaristohuvila Villa Sundsveja.

Menneen ajan tunnelmaan pääsee puolestaan Grindstugan-mökissä, joka rakennettiin Andersonin kuoleman jälkeen hänen pitkäaikaiselle seuralaiselleen, oopperalaulaja Sylvelin Långholmille.

Katso tarjoukset Kemiön hotelleihin.

Vierailu kartanossa

Söderlångvikin kartano on avoinna kesäkuun alusta (3.6.) syyskuun loppuun joka päivä kello 11–17. Suljettu juhannuksena.

Aulasta saa mukaansa vihkosen, joka esittelee seinillä olevat taideteokset. Huoneista saa lisää tietoa kierroksen aikana nettioppaasta, jota voi selata museossa omasta kännykästä – tai lukea vaikka etukäteen.

Kartanoon käy Museokortti.

Jos pidit artikkelista, arvostamme kovasti, jos jaat sen sosiaalisessa mediassa.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi