Kadonnut kaupunki – täydellinen opas Machu Picchuun

Machu Picchu, inkavaltakunnan salaperäisin kaupunki, on Perun kuuluisin nähtävyys. Paikka on supersuosittu, joten vierailu pitää suunnitella huolellisesti etukäteen. Vuorenharjanteella levittäytyvien raunioiden tutkimiseen kannattaa varata kaksi päivää.

Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuva Ville Palonen

Valmistautuminen Machu Picchulle

Suurin osa turisteista matkustaa Cuscon kaupungista Machu Picchun alueelle junalla. Rautatieasema on Aguas Calientesin pikkukylässä, josta löytyy kasapäin majapaikkoja ja turistiravintoloita.

Hinnat ovat korkeampia kuin Cuscossa, mutta onneksi majataloja on kymmeniä. Paikan päällä tingittynä huoneen hinta putoaa helposti puoleen.

Raunioilla vierailuun on valmistauduttava huolellisesti. Machu Picchun pääportilla ei myydä lippuja, vaan ne pitää ostaa netistä tai Plaza de Armas -aukion laidalla olevasta toimistosta.

Jos haluat kiivetä Wayna Picchulle, rauniokaupungin ylle kohoavalle vuorelle, lippu on ostettava vähintään viikkoja etukäteen. Postikorteista tutulle terävälle huipulle päästetään päivittäin vain 400 turistia.

Wayna Picchun huipulle pääsee 200 henkeä seitsemältä ja toiset 200 klo 10. Jälkimmäinen vuoro on parempi. Keskipäivä on mukava viettää rauhallisella vuorenhuipulla, kun raunioilla parveilee Cuscosta saapuneita päiväretkeläisiä.

Machu Picchu, Peru
Machu Picchun raunioilla riittää vilinää varsinkin keskellä päivää.

Jos Wayna Picchun liput on myyty loppuun, voit vielä myöhemmin varmistaa, olisiko peruutuspaikkoja tarjolla. Jos tämäkään ei onnistu, vaihtoehto raunioiden ihailemiseen lintuperspektiivistä on puolentoista tunnin kiipeäminen toiselle vuorelle, Cerro Machu Picchulle.

Vaikka olisit hankkinut pääsyliput jo etukäteen, kannattaa silti piipahtaa lipputoimiston yläkertaan. Siellä roikkuvista valokuvista näkee, miten viidakko peitti rauniot sata vuotta sitten, kun amerikkalainen tutkimusmatkailija Hiram Bingham ”löysi” paikan.

Machu Picchu on edelleen yksi Etelä-Amerikan suurimmista mysteereistä. Edes pikkukaupungin käyttötarkoituksesta ei ole täyttä varmuutta. Inkoilla ei ollut kirjoitettua kieltä, eivätkä espanjalaiset konkistadorit koskaan löytäneet kaupunkia.

Suositun teorian mukaan paikka rakennettiin inkakuningas Pachacutecin (1438-1472) lomapalatsiksi, ja se hylättiin espanjalaisten saavuttua Peruun vuonna 1532. Viidakko piilotti kivisen kaupungin sadoiksi vuosiksi, kunnes Hiram Bingham osui paikalle vuonna 1911. Nykyään Machu Picchun inkarauniot ovat yksi Etelä-Amerikan suosituimmista nähtävyyksistä.

Laakson pohjalla sijaitsevasta Aguas Calientesista pääsee vuorenharjanteella odottaville raunioille kahdella tavalla. Voit joko kiivetä jyrkkää polkua puolentoista tunnin ajan, tai hypätä turistibussiin. Vajaan kymmenen euron hintainen bussilippu kannattaa hankkia jo edellisenä päivänä. Osta etukäteen myös eväät, sillä raunioilla yksinkertaisesta hampurilaisateriasta kiristetään viisitoista euroa!

Aguas Calientesista on hyvä ostaa myös sadeviitta. Vuoriston sää voi vaihtua auringonpaisteesta rankkasateeseen puolessa tunnissa.

Vierailu Machu Picchulla: ensimmäinen päivä

Suurin osa kävijöistä viettää Machu Picchulla vain muutaman tunnin, mutta vasta kahdessa päivässä vierailusta saa kaiken irti. Ensimmäinen päivä on pitkä ja rankka – mutta ikimuistoinen.

Jos haluat olla ensimmäisten joukossa kun raunioiden portit avataan, saavu bussipysäkille viimeistään neljältä aamulla. Jo viiden aikaan pimeällä kadulla kiemurteleva jono on huiman pitkä. Ensimmäiset bussit lähtevät Machu Picchua kohti puoli kuudelta.

Älä menetä hermojasi, vaikka jonottaminen ei tunnu loppuvan koskaan. Eväitä ei saa viedä raunioille, joten ennen pääporttia pitää vielä jonottaa reppujen säilytykseen. Nappaa samalla ilmainen kartta mukaasi.

Vesipullon saa sentään kantaa mukanaan, ja monilla on taskussaan pähkinöinä tai suklaapatukka, sillä raunioilla ei myydä mitään. Ota mukaasi passi, jota ilman et pääse palaamaan alueelle.

Muista myös käydä vessassa. Raunioilla on vain yksi vessa – ja sekin ikivanha reikä, jota sai aikoinaan käyttää ainoastaan inkojen kuningas. Alamaiset tekivät tarpeensa maissinviljelykseen käytetyille terasseille, ja nykyturistien ainoa vaihtoehto on pääportilla.

Machu Picchu, Peru
Wayna Picchu -huippu kohoaa Machu Picchun raunioiden ylle.

Aloita raunioiden ihailu kiipeämällä 10 minuutin matka Vahtimestarin majalle (Caretaker’s Hut). Jos sää on selkeä, edessäsi avautuu klassinen postikorttinäkymä raunioiden yli. Aamut ovat usein harmaita, mutta älä vaivu epätoivoon, jos vuorenharjanne on paksun sumun peitossa. Kärsivällisyys palkitaan. Machu Picchun upeimpia hetkiä on, kun sumuverho raottuu ja paljastaa salaperäisen kaupungin rakennus kerrallaan.

Kymmeneltä päivän viimeinen jono odottaa Seremoniakiven (Ceremonial Rock) luona, jossa Wayna Picchu -liput tarkastetaan. Kivipaasi mukailee taivaanrannassa kohoavan pyhän Putkawasi-vuoren siluettia. Järkäleen muoto tuo mieleen marsun, joka oli inkoille tärkeä eläin. Karvapalloja syötiin juhlapäivinä, ja muulloin niitä uhrattiin Kondorikotkan temppelissä (Temple of Condor).

Kiipeäminen Wayna Picchun huipulle jyrkkiä portaita pitkin vie tunnin. Jos sää on vieläkin pilvinen, istahda huipulle lepäämään. Kun pilvet väistyvät, henkeäsalpaava näkymä on kaiken jonottamisen ja tungoksen arvoinen !

Huipulta näkyy käärmeen lailla pääportille kiemurteleva maantie, vuorta kiertävä Urubamba-joki, ja koko Machu Picchun raunioiden alue. Ylhäältä katsottuna kaupungin muoto muistuttaa inkojen pyhänä pitämää kondorikotkaa. Pilvien yläpuolella istuskellessa voit itsekin haaveilla Andien yli kotkan lailla liitämisestä.

Machu Picchu, Peru
Wayna Picchun huipulta näkee Machu Picchun rauniokaupungin lintuperspektiivistä.

Vartija paimentaa sinut alas Wayna Picchulta viimeistään ennen kolmea. Silloin suurin osa turistilaumoista on kadonnut raunioilta, ja kaupunki on kauneimmillaan iltapäivän auringossa. Kiipeä uudestaan Vahtimestarin majalle ja sen takana oleville kiviterasseille ottamaan pakolliset maisemakuvat. Tämä on se kaikkiin postikortteihin painettu ikoninen näkymä.

Machu Picchu suljetaan viideltä. Muista lyödä passiisi ”virallinen” leima tavarasäilytyksen vieressä olevassa huoneessa ennen lähtöä.

Voit palata kaupunkiin bussilla, mutta jos voimia riittää, on viidakon läpi kulkeva polku mainio vaihtoehto. Matkalla näkyy puiden välistä pilkistäviä kiviterasseja, joista osa löydettiin vasta vuoden 1997 metsäpalon jälkeen. Terassit alkavat vuoren juurelta, sillä ne toimivat vuorenharjanteelle rakennetun kaupungin perustuksina. Ne ovat myös tehokas viemärijärjestelmä, joka ehkäisee maanvyörymiä sadekausien aikana.

Kaupungissa on lukemattomia illallispaikkoja paikallisista grilliravintoloista ylihintaiseen turistiruokaan. Jos sinun on aivan pakko saada pitsaa, tee se edes tyylillä ja tilaa täytteeksi paistettua marsua.

Kaupungin parhaan illallisen saa pääaukion länsipuolella olevasta Tree House -ravintolasta, joka tarjoilee tyylikkäitä ”uuden andilaisen keittiön” herkkuja. Laaman sukuinen alpakka, kvinoarisotto tai paistettu marsu yksinkertaisen tyylikkäässä ravintolassa kruunaa pitkän päivän.

Vierailu Machu Picchulla: toinen päivä

Tänään saa nukkua vaikka kahdeksaan asti, sillä toisena päivänä otetaan rennosti! Käy aamiaisella keskustassa olevan kauppahallin toisessa kerroksessa, jossa puoli litraa tuorepuristettua appelsiinimehua ja jättimäinen munakas maksavat vain pari euroa. Osta myös eväsleivät kauppahallista.

Yhdeksältä ei busseihin ole tungosta, joten saavut Machu Picchun pääportille jo puoli kymmeneltä.

Tänään kannattaa palkata opas pariksi tunniksi esittelemään rauniokaupungin kiinnostavimpia yksityiskohtia. Muista jutella portilla päivystävien oppaiden kanssa muutama minuutti, jotta varmistut heidän riittävästä englannintaidostaan. Sitten onkin aika uppoutua inkojen historiaan.

Inkojen valtakunta, yksi maailmanhistorian suurista sivilisaatioista, ulottui nykyisen Chilen pohjoisosista Kolumbian eteläosiin. Ainoastaan sadantuhannen inkan kansa onnistui hallitsemaan kymmentä miljoonaa ihmistä 1400-luvun alkupuolelta espanjalaisten saapumiseen vuonna 1532 asti. Yksi syy inkojen nousemiseen suurvallaksi oli se, etteivät he tuhonneet valloittamiaan kulttuureja. Aikoinaan Machu Picchun Päätemppeli (Principal Temple) pullistelikin naapurikansojen jumalien patsaita.

Machu Picchu, Peru
Inkat osasivat rakentaa taidokkaita kivimuureja.

Inkat tunnetaan parhaiten heidän rakennustaidoistaan. Machu Picchun tonnien painoiset kivet on liitetty yhteen taidokkaasti, käyttäen hyväksi niiden luonnollisia muotoja. Rakentamisessa ei käytetty laastia, mutta työn jälki on niin hiottua, että usein järkäleiden välissä ei ole millinkään rakoa. Eivätkä inkat tunteneet rautaisia työkaluja tai edes pyörää!

Inkat valitsivat huolella paikan kaupungin rakentamiseen. Vuorenharjanteella on vesilähteen lisäksi suuri määrä maanvyörymän kasaamia graniittijärkäleitä. Kivilouhoksella (Stone Quarry) voit pysähtyä kuvittelemaan, miltä alue näytti ennen inkojen saapumista.

Auringon temppeli (Temple of the Sun) on kaupungin ainoa pyöreäseinäinen rakennus. Aikoinaan temppelin seinät oli peitetty kullalla ja jalokivillä. Talvi- ja kesäpäivänseisauksen aikaan ikkunasta siivilöityvät auringonsäteet osuivat suoraan alttarille. Paikkaan saivat astua vain korkeimmat papit, etkä sinäkään pääse kuin kurkistamaan sisään.

Pyramidimaisen mäen päällä odottaa Intihuatana, alttarina käytetty kivipaasi. Sillä palvottiin pääjumala Viracochaa ja auringonjumala Intiä uhraamalla eläimiä – ja joskus ihmisiäkin. Kivi toimi myös aurinkokellona ja kalenterina, josta inkat tarkistivat suotuisimmat ajankohdat kylvöön ja sadonkorjuuseen.

Machu Picchu, Peru
Vartija pitää huolta, ettei Intihuana-kiveen kosketa.

Machu Picchun Intihuana on ainoa laatuaan, sillä espanjalaiset valloittajat tuhosivat vastaavat kivet muista kaupungeista pakanallisia tapoja kitkiessään. Tämäkin kivi on kokenut kovia. Kun vuonna 2001 paikalla kuvattiin Cusqeña-oluen mainosta, kameranosturi romahti ainutlaatuisen kiven päälle ja lohkaisi siitä palasen. Intihuana korjattiin, ja nykyään siihen ei saa edes koskea.

Kun laskeudut Keskusaukiolle (Central Plaza), taputa käsiäsi yhteen. Akustiikka paljastaa, että paikka on suunniteltu kokouksia varten. Aukiolla puhujan voisi kuulla kauempaakin. Ennen aukiolla kohosi neljä metriä korkea pyhä kivi. 1980-luvulla se piti siirtää pois, sillä Espanjan kuningas halusi laskeutua helikopterillaan keskelle Machu Picchua.

Historiantunnin jälkeen on aika pitää lounastauko. Vietä lopuksi leppoisa iltapäivä kivenjärkäleillä istuskellen ja maisemista nauttien. Jos viivyt vielä seuraavankin yön Aguas Calientesissa, ota ikimuistoisesta matkasta kaikki irti. Harhaile sokkeloisissa kivirakennelmissa sulkemisaikaan saakka. Tännehän tullaan vain kerran elämässä!

Aguas Calientesiin palattuasi voit käväistä rautatieaseman vieressä levittäytyvällä käsityötorilla ostamassa matkamuistoja. Suuntaa sen jälkeen kaupungin pohjoislaidalla odottaville kuumille lähteille. Siellä voi viimeistellä vierailun Machu Picchulle kokeilemalla ”inkahierontaa” – tai vain loikoilla altaissa pisco sour -drinkkejä siemaillen.

Lennot ja hotellit – Machu Picchu

Peruun ei ole Suomesta suoria lentoja. Menopaluu Limaan (tai Cuscoon) maksaa lentoyhtiöstä, välilaskujen lukumäärästä ja sesongista riippuen edullisimmillaan 800-1200 euroa. Vertaa eri lentoyhtiöiden hintoja Peruun.

Katso tarjoukset Machu Picchun ja Aguas Calientesin hotelleihin.

Lue lisää:

Kuinka Machu Picchuun matkustetaan?

Vaellus Inkojen polulla

Hiram Bingham oli Indiana Jonesin esikuva

Siirtomaa-ajan Cusco

Peru-opas