Marco Polon matkat, totta vai tarua?

marco-polo-sarja
Netflixin suurtuotanto kertoo Marco Polosta.

Teinipoika Marco Polo  hän lähti matkalle, joka muutti koko länsimaisen maailmankuvan. Vai kävikö hän matkalla laisinkaan?

Vuonna 1271 eurooppalainen maailmankartta oli kovin yksinkertainen. Keskellä oli Jerusalem, jota ympäröi kolme epämääräistä länttiä: Eurooppa, Aasia ja Afrikka. Kartan reunoja asuttivat mielikuvitukselliset hirviöt.

Niiden reunojen yli matkasi 17-vuotias teinipoika Marco Polo.

Vajaa 70 vuotta aiemmin oli tapahtunut jotakin, mikä teki Polon matkan mahdolliseksi. Mongolihallitsija Tsingis-kaani oli saanut idean.

”Suurin onni, minkä mies voi kokea, on voitto: kukistaa vihollisen armeija, kahmia hänen omaisuutensa, saada hänen perheensä kyyneliin, ratsastaa hänen hevosillaan ja rakastella hänen vaimojaan ja tyttäriään”, kaani oli tuuminut ja karauttanut ratsuväkensä kanssa valloitusretkelle, joka eteni kuin myrskytuuli.

50 vuodessa mongolit olivat perustaneet valtakunnan, jonka laajuista maailma ei tulisi koskaan myöhemmin näkemään. Valtakuntaan kuului suurin osa Kaukasiaa ja Itä-Aasiaa ja se ulottui Euroopan reunalle asti.

Kun 30 miljoonaa vihollista oli surmattu, raiskattu ja ryövätty, Aasian ylle lankesi Pax Mongolica, ”mongolialainen rauha”, joka takasi Marco Polollekin suhteellisen turvallisen matkan silkkitietä pitkin Cathayhin eli Kiinaan.

Esteenä olivat vain aavikoiden kuivuus, vuoristojen kylmyys, eksoottiset taudit ja maanteiden rosvot.

Marco Polo lähti matkaan isänsä ja setänsä kanssa, jotka olivat juuri palanneet kymmenen vuoden vierailulta Kublai-kaanin hoviin. Marco Polo ei ollut ensimmäinen, joka kävi Kiinassa, mutta hänen kertomuksensa idän ihmeistä levisivät laajemmalle kuin kenenkään muun.

Marco Polon tarinat kuulostivat tieteistarinoilta

Kolme ja puoli vuotta sekä 8 500 kilometriä myöhemmin matkalaiset saapuivat kaanin hoviin Pekingiin. Tuliaisinaan heillä oli pyhää öljyä Jeesuksen haudalta Jerusalemista.

Kublai oli kovin toisenlainen hallitsija kuin isoisänsä Tsingis-kaani: Kublaita ohjasi verenhimon sijaan tiedonjano.

Oli kuin Marco Polo olisi astunut keskelle tieteiskertomusta. Lian, köyhyyden ja ahdasmielisyyden hallitsemasta Euroopasta hän oli saapunut valtakuntaan, jossa oli kimaltavia palatseja ja kehittynyttä teknologiaa. Torien myyntipöydät notkuivat mausteita ja hedelmiä.

Pääkaupungin asukkaat pukeutuivat säteilevään silkkiin, ja he söivät oudon ruokansa kauniilta posliiniastioilta.

Kublai-kaanin pääkaupungin kadut olivat niin leveät ja suorat, että yhdeltä kaupunginportilta näki vastakkaiselle portille. Kaanin palatsia vartioi 4 000 miestä ja sen juhlasaliin mahtui 6 000 ruokailijaa. Kaanin hevostallissa oli 10 000 valkoista tammaa.

Teinipoikaa kiehtoivat myös tarinat kaanin haaremista, jonne lähetettiin kolmen päivän välein kaunottaria, jotka valittiin ympäri valtakuntaa käytävillä missikilpailuilla. Valinnan suorittivat koulitut ammattilaiset, aikansa einomakuset.

Venetsialaisella ei ollut kiirettä takaisin barbaarisille kotikulmilleen. Kuukaudet vaihtuivat vuosiin, vuodet vuosikymmeniin. Marco Polo nousi Kublai-kaanin luottomieheksi ja kävi tämän asioilla ympäri Aasiaa Sumatraa, Intiaa ja Burmaa myöten.

Kun miehet päättivät viimein palata kotiin, kaani antoi heidän turvakseen kokonaisen laivaston, joka vei heidät Intian valtameren yli Persianlahdelle. Sieltä matka jatkui kaanilta saatujen kultaisten passien turvin.

Passeja näyttämällä matkalaiset saivat yösijan, ruokaa ja levänneitä hevosia missä he kulkivatkin. Usein saattojoukoiksi lähti sadan miehen vahvuisia ratsukomppanioita.

Oliko Marco Polo Miljoonavalheiden mies?

Marco Polon odysseia oli kestänyt 24 vuotta, kun hän palasi kotikaupunkiinsa 41-vuotiaana, silkkiin pukeutuneena ja mongolialaisten orjien saattamana.

Seikkailuistaan hän ei pitänyt suurempaa meteliä. Marco Polon matkat olisivat saattaneet jäädä hänen omaan tietoonsa, jos kohtalo ei olisi puuttunut peliin.

Seikkailija vangittiin kolme vuotta myöhemmin venetsialaisten ja genovalaisten välisessä meritaistelussa. Tyrmässä hän saneli vankitoverilleen muistelmansa, joista syntyi kirja Maailman kuvaus.

”Mongolien rauha” mureni nopeasti Marco Polon matkan jälkeen, ja väylä itään sulkeutui. Mutta Marco Polon tarinat jäivät elämään.

Vielä 200 vuotta myöhemminkin Kolumbuksella oli purjehduksellaan mukanaan Polon kirja, jonka sivut hän oli raapustanut sulkakynällään täyteen reunahuomautuksia. Venetsialainen teinipoika oli todistanut, että eurooppalainen saattoi pärjätä eksoottisessa idässä – ja rikastua.

Monet lukivat Marco Polon muistelmia kuin satukirjaa. Hänen uskottiin keksineen omiaan ja laittaneen nimiinsä muiden matkailijoiden kertomuksia. Aikalaisten oli helpompi uskoa Polon tarinoita jättiläislinnuista, jotka herkuttelivat norsuilla, kuin kuvailua paperirahasta, joka toimi Kiinassa maksuvälineenä painonsa arvoisten hopeakolikoiden sijaan.

Seikkailija oli saanut jo elinaikanaan pilkkanimen El Milione, miljoonavalheiden mies. Vaan kuolinvuoteellaan 70-vuotias vanhus oli vastannut ivaajilleen.

”En ole kertonut puoliakaan siitä, mitä näin.”

Hänen jäämistöstään löytyi itämaisia kankaita ja jalokiviä sekä pölyyntynyt kultainen passi, joka takasi kantajalleen turvallisen kulun maan ääriin.

Lue lisää: Kaikki historialliset matkat