Amritsarin, sikhien pyhän kaupungin, ihmeitä on maailman suurin ruokala. Kultaisen temppelin yhteydessä jaetaan ilmaiseksi ruokaa jopa 50 000 ihmiselle päivässä. Intian uskontoja käsittelevan sarjan toisessa osassa tutustutaan sikhiläisyyteen.
Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuvat Ville Palonen
Guru Ka Langarin, maailman suurimman ruokalan, mittasuhteet vetävät hiljaiseksi. Tungos ympärillä on hurja, sillä näin viikonloppuisin täällä ruokitaan jopa 50 000 ihmistä päivässä. Kellon ympäri toimiva keittiö, jossa kansalle on jaettu ilmaisia aterioita jo 400 vuoden ajan, on tehnyt Amritsarin kaupungissa sijaitsevasta Kultaisesta temppelistä maailmankuulun turistikohteen.
Seuraan peltilautasilla aseistautunutta nälkäisten armeijaa ruokasaliin, jonka lattialla sadat ihmiset jo istuvat suorissa riveissä. Kuin rukoillen he ojentelevat käsiään kohti lättymäisiä chapati-leipiä jakavaa miestä.
Lounas, hernesoppaa muistuttava dhal-linssikeitto, on taivaallista. ”Miksei olisi, sehän on Jumalan ruokaa!” toteaa vieressä istuva 45-vuotias Tejinder Pal Singh. ”Yhdessä aterioimalla kunnioitamme yhtä sikhiläisyyden tärkeimmistä periaatteista: kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia uskonnosta, ihonväristä tai vauraudesta riippumatta.”
Sikhiläisyydessä tärkeintä on jakaminen. Keittiön sadat kokit, tarjoilijat ja astianpesijät tekevät talkootyötä.
Tejinder on ottanut vapaapäivän töistä esitelläkseen meille Kultaista temppeliä. Miehen mukaan vapaaehtoistyö kuuluu uskontoon: ”Sikhiläisyydessä tärkeintä on jakaminen. Keittiön sadat kokit, tarjoilijat ja astianpesijät tekevät talkootyötä, jonka ansiosta voimme ruokkia kymmeniä tuhansia ihmisiä joka päivä. Minusta on mahtavaa opastaa länsimaalaisia turisteja ympäri temppelialuetta, tai vaikka tiskata keittiössä. En tule Kultaiseen temppeliin pelkästään uskonnon takia, tämä on minulle kuin malli ihanneyhteiskunnasta.”
Pyhää kirjaa ei kannata säilyttää kotona
Lounaan jälkeen siirrymme jalkapallokentän kokoisen vesialtaan äärelle. Sen keskellä kimaltelee kullattu Harmandir-temppeli. Minua arveluttaa marssia sikhien pyhimpään rakennukseen maha pullollaan, mutta Tejinder tuhahtaa ujostelulleni: ”Opettaja sanoo, että ennen hänen luokseen saapumista on syötävä. Nälkäisenä ei jaksa keskittyä hengellisiin ajatuksiin.”
”Opettaja” on sikhien pyhä kirja, Guru Grant Sahib. 1500-luvulla perustetulla sikhiläisyydellä oli vain kymmenen gurua eli opettajaa, joista viimeinen julisti pyhän kirjan olevan yhdestoista – ikuinen – opettaja. Siksi maailman parikymmentä miljoonaa sikhiä palvovat Guru Grant Sahib -kirjaansa kuin messiasta.
Joka aamu Guru Grant Sahib ”herätetään” valtaistuimeltaan ja siirretään Harmandir-temppeliin. Siellä pappi avaa sen sattumanvaraisesta kohdasta, ja ensimmäinen silmiin osuva kappale on päivän opetuksen teema. 
Temppelin seinällä olevan valotaulun lisäksi sikhien oma tv-kanava levittää ilosanomaa ympäri maailmaa.
Harmandir-temppelin yläkerrasta löytyy toinenkin pyhä kirja. Tätä alkuperäiskappaletta papit lukevat vuoroissa, kellon ympäri. Kirjan lukeminen kannesta kanteen kestää kaksi vuorokautta, ja sitten aloitetaan alusta.
Onhan Tejinderillä kotonaan oma kopio Guru Grant Sahibista?
”Ei todellakaan!” mies nauraa. ”Kirjaa varten pitäisi olla oma huone, sitähän pitää kohdella kuin arvostettua opettajaa. Ja 1400-sivuinen kirja pitäisi lukea säännöllisesti alusta loppuun, aina kertaheitolla. Lisäksi se olisi otettava mukaan matkoille. Vähintään kymmenhenkisen ryhmän olisi kunnioituksen näyttämiseksi kannettava sitä päidensä päällä ja huudettava, että opettaja on tulossa. Mutta totta kai minulla on osia kirjasta, samaan tapaan kuin vaikkapa kristityillä on Uusi Testamentti.”
Kahta en vaihda: turbaania ja tikaria
Tejinder selittää, että sikhit uskovat yhteen luojajumalaan. Tällä kaiken alkulähteellä ei ole muotoa eikä nimeä, ja miehen mukaan muiden uskontojen jumalat ovat vain sen heijastuksia. Sikhiläisyyteen kuuluu myös oppi sielunvaelluksesta. Kun elämänsä on elänyt tarpeeksi hyvin, sielu yksinkertaisesti sulautuu osaksi maailmankaikkeutta.
Istumme varjoon katselemaan, kuinka turbaanipäiset miehet kylpevät ”kuolemattomuutta tuovan nektarin” altaassa. Kasteen saaneen sikhin, khalsan eli ”aidon”, tunnistaa uima-asussakin. Mukana kulkevat aina viisi tavaraa: löysät alushousut, terävä tikari, metallinen rannerengas, puinen kampa ja muhkea turbaani, jonka suojiin on kääritty leikkaamaton tukka.
Tejinderin mielestä hiukset ovat sikhien tärkein symboli: ”Ihmisen voima on hiuksissa. Tiedäthän Samsonin tarinan Raamatussa? Kun hänen tukkansa leikattiin, Jumalan antamat voimatkin katosivat. Minut kastettiin khalsaksi 11-vuotiaana, enkä sen jälkeen ole leikannut hiuksiani kertaakaan.” Todisteeksi Tejinder esittelee partaansa. Se näyttää trimmatulta, mutta onkin vain kääritty siististi leuan alle.
Voisin näyttää sinulle muutaman parrakkaan naisen, Tejinder nauraa.
Hiusten lisäksi kaikkien muidenkin ihokarvojen, jopa naisten kulmakarvojen, pitää antaa rehottaa vapaasti. ”Voisin näyttää sinulle vaikka muutaman parrakkaan naisen – jokainen onnellisesti naimisissa!” Tejinder nauraa.
On pakko kysäistä, kasvaako hänen vaimollaankin parta. Tejinder ei onneksi loukkaannu: ”Vaimoni ei ole oikea khalsa, hän käy kampaajalla. Haluaisin hänen olevan uskonnollisempi, mutta en painosta häntä. Lapsilleni kerron sikhiläisyydestä ja yritän näyttää esimerkkiä, mutta kasteen ottamisesta he saavat päättää itse.”
Illan hämärtyessä tuhannet lamput tuovat mieleen joulukadun koristeet. Ryhmä muhkeapartaisia miehiä istuu seinään nojaillen, joku pysähtyy siemaisemaan lasin vettä nurkassa olevalla juomatiskillä. Väkijoukko odottaa päivän päättävää seremoniaa, jossa pyhä kirja laitetaan nukkumaan.
Varttia vaille kymmenen Guru Grant Sahib kannetaan riemusaatossa ulos Harmandirista. Rummut pärisevät, kansa lankeaa kasvoilleen maahan, ja kirjan kantajien eteen levitetään upeasti koristeltuja mattoja. Kun pyhä kirja on saatu peiteltyä omaan ilmastoituun huoneeseensa, tuhatpäinen väkijoukko kajauttaa ilmoille laulun. Ehkä sen on tarkoitus taata Opettajalle makeammat unet.
Lue lisää:
Intian uskonnot osa 1: buddhalaisuus
Intian uskonnot osa 3: hindulaisuus
Intian uskonnot osa 4: jainalaisuus
