Kun suomalaisia ohjaa sisu, portugalilaista sielua selittää saudade. Sana tarkoittaa jotakuinkin kaihoa.
Kaihoa on Portugalissa tunnettu merelle lähteneitä purjehtijoita ja rakastettuja kohtaan, mutta tunne kuvaa portugalilaista sielunmaisemaa syvällisemminkin. Se on pienen maan nostalgiaa menneisiin, menetettyihin suuruuden päiviin.
Saudade muuttuu surumielisiksi balladeiksi portugalilaisessa fado-musiikissa.
Laulut kertovat menetyksen tunteesta: jostain mitä yhä kaipaa muttei voi saada.
”Diktatuurin aikana fadot olivat tärkeitä. Kun ei voitu puhua, laulettiin”, portugalilainen André kertoo Lissabonin yössä.
Portugalin 40 vuotta kestänyt oikeistodiktatuuri päättyi vuonna 1970. Nykyisin fadon merkitys portugalilaisille on vähentynyt, ja kansankuppiloita kierrelleet fadolaulajat ovat kadonneet.
Fadosta on tullut perinteisempi taidemuoto, jota kuunnellaan juhlissa ja konserttisaleissa. Ja tietenkin ulkomaalaiset vieraat viedään sitä kuuntelemaan aika pitkälti heitä varten suunnattuihin fado-ravintoloihin.
”Vielä parikymmentä vuotta sitten baariin saattoi tulla mies kitaran kanssa ja sanoa, että osta minulle viiniruukku ja laulan sinulle koko illan”, André kertoo haikeana, saudadea tuntien.
Joku voisikin tehdä menestys-fadon menneiden aikojen fado-perinteestä.
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
