Vuosisatojen ajan kauppiaat, merenkävijät ja seikkailijat purjehtivat henkensä kaupalla Etelä-Intian Keralaan. Syy oli Malabarin rannikon musta kulta: pippuri.
Teksti Yaroslava Troynich ja Ville Palonen
Kuva Ville Palonen
”Pippuri on melkein kypsää”, huikkaa 58-vuotias Abraham Kallummakal vihreiden köynnösten keskeltä ja alkaa laskeutua kiikkeriä bambutikkaita. Pitkänhuiskeaa dhoti-kietaisuhameeseen pukeutunutta herra Abrahamia on vaikea olla tuijottamatta, sillä hänen korvistaan pursuaa tuuheita tuppoja mustaa karvaa. Miehen kämmenellä on vihreä marjaterttu. Se on pippuria, yksi tärkeimmistä syistä historiaa muokanneisiin löytöretkiin.
Maailman suosituinta maustetta käytettiin Intiassa ruuanlaittoon ja lääkkeeksi jo vuosituhansia sitten. Euroopassa pippuri löi itsensä läpi Rooman valtakunnan aikoina. Sitä kutsuttiin ”mustaksi kullaksi”. Pienillä pippureilla maksettiin verot ja venetsialaisten maustekauppiaiden palatsit.
Vuosisatojen ajan Lähi-Idän kauppiaat pitivät pippurinkuljetusmonopolin hallussaan sepittämällä tarinoita karavaanireittien varrella vaanivista hirviöistä. Vuonna 1498 portugalilainen Vasco da Gama onnistui vihdoin purjehtimaan Malabarin rannikolle. Siitä alkoi Intian vuosisatoja kestänyt siirtomaa-aika – ja pippurin leviäminen maailmalle toden teolla.
Legendaariset maustekasvit – kardemumma, kaneli ja mausteneilikka – kasvavat taivasta kohti kurottavien puiden välissä ja niihin kietoutuneina.
1500-luvulla kasvia alettiin viljellä Kaakkois-Aasiassa. Keralassa kasvaa vieläkin osa maailman parhaasta pippurista, mutta tuotantomäärissä Intia on joutunut luovuttamaan kärkisijan edullisempaa pippuriaan tuottavalle Vietnamille.
Vierailu Keralan pippuriviljelmillä
Abraham’s Spice Garden, herra Abrahamin omistama luomumaustetarha, sijaitsee Kumilyn pikkukaupungin liepeillä. Ympärillä kumpuilevat Keralan Kardemummakukkulat ovat pippurin kotiseutuja. Alue on vain viiden tunnin ajomatkan päässä Kochin satamakaupungista, joka oli Intian maustekaupan keskus vuosituhannen ajan.
”Isoisäni perusti tämän viljelmän vuonna 1952. Ennen kuin minä aloin viljellä mausteita täysipäiväisesti, työskentelin korkeakoulun rehtorina”, kuutta eri kieltä puhuva herra Abraham kertoo. ”Vuonna 1980 keksin esitellä mausteviljelmiäni turisteille, jotka käyvät läheisessä Periyarin kansallispuistossa bongaamassa tiikereitä. Nykyään moni muukin maustetarha järjestää opastettuja kierroksia.”
Vajaan hehtaarin kokoinen puutarha on malliesimerkki sekaviljelystä. Viidakkoa muistuttavan metsikön uumenissa kasvaa pelkästään banaaneja huimat 23 eri lajia, jokaisella oma ulkomuotonsa ja makunsa. Legendaariset maustekasvit – kardemumma, kaneli ja mausteneilikka – kasvavat taivasta kohti kurottavien puiden välissä ja niihin kietoutuneina.
Tarhasta löytyy myös vaniljaa, yhtä maailman arvokkaimmista mausteista. ”Vanilja on harvinainen kasvi. Meksikossa, josta se on kotoisin, tietty mehiläislaji pölyttää kukat. Muualla maailmassa, missä noita mehiläisiä ei esiinny, ihmisten on tehtävä pölytys käsityönä”, herra Abraham selittää vaniljan korkeaa hintaa. ”Palkojen kasvaminen kestää yhdeksän kuukautta. Se on kuin lapsen syntymää odottaisi !”
Maustetarhan kuningas on kuitenkin piper nigrum, pippuri, jonka köynnökset peittävät korkeiden puiden runkoja. Herra Abraham selittää pippurin olevan yhtä oikukas kuin vaniljakin. Sato riippuu kokonaan monsuunisateista, sillä kukasta toiseen valuvat pisarat pölyttävät kasvin. Jos ei sada, ei satoakaan kannata odottaa.
Raa’at vihreät marjat muuttuvat ryppyisiksi ja voimakkaiksi mustapippureiksi. Punertavista kypsistä marjoista tehdään valkopippuria.
Onneksi hyvänä kautena yhdestä köynnöksestä voi saada jopa 35 kiloa pippuria. Maailmanmarkkinoiden heilahduksista huolimatta isännällämme ei ole valittamista: ”Myyn vientiin suunnilleen tonnin vuodessa, enkä oikeastaan ole kovin riippuvainen maailmanmarkkinoista. Tarvittaessa voin varastoida pippurit vaikka muutamaksi vuodeksi, sillä ne säilyttävät hyvin tuoksunsa ja makunsa.”
Samasta kasvista saadaan sekä musta- että valkopippuria. Raa’at vihreät marjat muuttuvat ryppyisiksi ja voimakkaiksi mustapippureiksi, punertavista kypsistä marjoista taas tehdään valkopippuria. Se on kalliimpaa, sillä marjat pitää kuoria.
Joskus pippurit pakastekuivataan, jotta ne säilyttävät värinsä. Silloin niistä tulee viherpippuria.
Puutarhan läpi kulkiessamme isäntämme tarjoaa lehtiä ja hedelmiä maisteltaviksi. Kun jokaisen kasvin kohdalla saa kuulla pitkän litanian terveysvaikutuksia, ymmärtää miksi kasvien parantavaan voimaan perustuva ayurveda-lääketiede on kotoisin juuri Keralasta.
Herra Abraham vaikuttaa nuorekkaalta ikäisekseen. ”Minäkö muka?” mies nauraa. ”Totta kai noudatan ayurvedan periaatteita, mutta ei kuntoni siitä johdu. Minä yksinkertaisesti rakastan luontoa, joten luonto pitää minusta huolta.”
Lue lisää:
