Pohjois-Intiassa, tiikereistään tunnetun Jim Corbettin kansallispuiston lähellä, pääsee mittelemään voimia hieman toisenlaisten tiikerien kanssa. Yli 20-kiloisiksi kasvavia mahseer-kaloja kutsutaan ”jokitiikereiksi”, sillä ne ovat hurjia vastuksia siiman päässä. Ehkä myös kalan oveluudella ja varovaisuudella on osansa lempinimeen. Otuksen narraaminen on helpommin sanottu kuin tehty.
Uistimet ja perhot voi jättää kotiin, sillä karpin sukuisen mahseerin kalastaminen muistuttaa samoissa vesissä elävien monikymmenkiloisten goonch-monnien jallittamista. Ison koukun ympärille sidotaan kourallinen lemuavia kalansisälmyksiä, syötti upotetaan painon avulla pohjaan, ja sitten vain odotetaan. Kala käy yleensä tutkimassa syöttiä ennen kuin hotkaisee sen kitaansa täydellä voimalla.
Ison koukun ympärille sidotaan kourallinen lemuavia kalansisälmyksiä, ja syötti upotetaan painon avulla pohjaan.
Tärppiä odotellessa on mainio tilaisuus kiikaroida ympäröivän jokilaakson lintuharvinaisuuksia ja languuriapinoiden pomppimista puusta toiseen. Jokivarressa on myös nähty tiikereitä ja norsuja.
Tunnelmallinen paikka jokitiikerien narraamiseen on Marchulan kylän ympäristö, jonka ohi virtaava Ramgangajoki on jaettu neljään eri kalastusalueeseen. Päivälupa maksaa n. 30 euroa, ja hintaan kuuluu oma kalastusopas. Kolmannes summasta menee lähikylien asukkaille, jotka ovat sitoutuneet mahseerin suojelemiseen.
Kalastus toimii pyydä ja päästä -periaatteella. Paras vuodenaika on ennen monsuunia huhtikuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin, kun joen vesi on matalalla ja lämmintä. Kalastus on kielletty mahseerin kutukauden ajan, 15.6.-15.10.
Oiva majapaikka on luonnonrauhassa kalastusalueen keskellä sijaitseva Riverine Woods. Sen viisi ekomökkiä on rakennettu mudasta ja kivestä perinteisin menetelmin ja erittäin tyylikkäästi. Paikasta voi myös kysellä mahdollisuutta yöpyä yksinkertaisessa kotimajoituksessa Marchulan kylässä.
Teksti ja kuva Ville Palonen
Lue lisää:
Onko tiikeriturismista hyötyä vai haittaa tiikereille?
