Tässä artikkelissa kerrotaan vinkkejä ja kokemuksia Pohjois-Norjan järvissä ja koskissa kalastamiseen. Mistä hankitaan kalastusluvat? Pitääkö välineet desinfioida? Onko kaloilla alamittaa? Entä saako kalasaaliin tuoda Suomeen?
Artikkelin on kirjoittanut Norjassa matkaileva valokuvaaja Ville Palonen, joka on myös laatinut kattavat ohjeet merellä kalastamiseen Norjassa ja autoiluun Norjassa.
Norjan sisävesien kalastussäännöt
Norjassa merellä kalastamiseen ei vaadita lupaa, mutta sisävesillä eli järvissä ja virtavesissä kalastajan on ostettava kalastuslupa.
Monella lohijoella lupia on rajoitettu määrä per vuorokausi, ja ne ovat melko kalliita. Sen sijaan kalastusluvat muihin Pohjois-Norjan vesistöihin voi hankkia helposti netistä. Tämä kannattaa tehdä hyvissä ajoin ihmisten ilmoilla, sillä syrjäiselle tunturijärvelle saavuttuaan ei ole mukavaa huomata, että kännykkäverkkoa ei ole.
Norjassa kalastaminen on vapaampaa verrattuna kalastamiseen Lapissa. Norjan kalakannat ovat paljon vahvemmassa kunnossa kuin Suomessa, ja siksi esimerkiksi tunturijärvien taimenilla ei ole alamittaa. Osa kalapopulaatioista on kääpiöityneitä, joten voit huoletta ottaa ruokakalaksi pienemmänkin yksilön.
Samasta syystä Norjan virtavesissä ei ole syysrauhoitusta kuten Suomessa. Tämän vuoksi ruskaretkellä syyskuussa saa kalastaa joessa tai koskessa – Suomen puolella kalastus on sallittua ainoastaan järvissä.
Poikkeuksia näihin yleisiin sääntöihin on joissain Statskogin eli ”Norjan metsähallituksen” vesissä.
Finnmarkin kalastuslupa
Finnmarkin läänin eli suomalaisittain Ruijan kalavesiä hallinnoi FeFo eli Finnmarkseiendommen Finnmárkkuopmodat. FeFo:n sisävesilupa kattaa lähes kaikki vesistöt, paitsi lohijoet.
Kalaluvan tarvitsee jokainen yli 16-vuotias, mutta se on ilmainen 16-20-vuotiaille. Aikuisille päivälupa maksaa 10 euroa.
Maaliskuun puolivälistä kesäkuun puoliväliin saakka Finnmarkin sisävesissä saavat kalastaa ainoastaan Norjassa vakituisesti asuvat.
Alla olevaan karttaan on merkitty Finnmarkin lohijoet, jotka eivät kuulu FeFon kalastuslupaan. Jostain syystä kartassa eivät näy kaikki lohijoet, esimerkiksi Teno ja Näätämöjoki puuttuvat.
Kalastuslupa Tromssan lääniin
Muualla Pohjois-Norjassa kalastajalle oivallinen vaihtoehto on Staskogin kalastuskortti, jolla saa kalastaa valtion vesillä. Statskog on Norjan vastine Metsähallitukselle.
Statskogin lupa kattaa satoja vesistöjä pääasiassa Tromssan ja Nordlandin lääneissä – myös useissa kansallispuistoissa – mutta ei läheskään jokaista järveä tai jokea. Tutustu siis tarkasti lupasivuilla olevaan karttaan!
Statskogin kalakortti vaaditaan jokaiselta 20-67-vuotiaalta. Päivälupa maksaa 8 euroa ja viikkolupa 40 euroa.
Kumpikaan edellämainituista kalastuskorteista – FeFo ja Statskog – ei edellytä valtion kalastuslupamaksun maksamista.
Lohijokien kalastusluvat Norjassa
Lohenkalastukseen vaaditaan valtion kalastuslupamaksu, ja sen lisäksi paikallinen lohijoen (tai sen osa-alueen, zonen) kalastuslupa, sekä todistus kalastusvälineiden desinfioinnista.
Lohijokien kalastuslupiin ja -sääntöihin voi tutustua Inaturin sivuilla. Samalta sivulta voi ostaa helposti monia muitakin Norjan kalastuslupia.
Kalastusvälineiden desinfiointi Norjassa
Norjaan mennessä kalastusvälineet pitää joko kuivata huolellisesti tai desinfioida gyrodactylus salaris -lohiloisen leviämisen estämiseksi. Suomessa lohiloista esiintyy yleisesti – mutta se ei vaikuta kalakantoihin, toisin kuin Norjan lohijoissa. Norjassa lohiloisen saastuttamia jokia on jopa myrkytetty, eli kaikki kalat tapettu – asia on siis äärimmäisen vakava!
Kalavehkeiden (kelat, uistimet, kahluuhousut, kelluntarenkaat, kanootit jne) desinfioiminen onnistuu monen lohijoen lähistöllä sekä esimerkiksi Skibotnissa ja Kaarasjoella – ja löytyypä Inarin kalasatamastakin kalastusvälineiden desifiointipiste. Ainakin Inarissa desifiointi on ilmaista.
Alla kartta Finnmarkin desinfiointipisteistä:
Saman asian ajaa se, että kalastusvälineet ovat kuivat (niillä ei esimerkiksi ole kalastettu pariin viikkoon). Finnmarkissa eli FeFon lupa-alueella desinfiointitodistusta ei vaadita, mutta Staskogin vesillä on ainakin periaatteessa riski, että innokas kalastuksenvalvoja kyselee desinfiointitodistuksen perään.
Joka tapauksessa: vastuullinen kalastaja huolehtii, ettei levitä lohiloista!
Kalan tuominen Norjasta Suomeen – tullin säännöt
Merikaloja saa viedä ulos Norjasta ainoastaan, mikäli on kalastanut rekisteröidyn kalastusoperaattorin kanssa, eli esimerkiksi vuokrannut veneen rekisteröidystä majapaikasta. Omin päin rannalta narrattuja turskia ja seitejä ei siis Suomeen saa tuoda. Sääntö astui voimaan jo vuonna 2021.
Kielto koskee ainoastaan merikaloja, ei sisävesistä pyydystettyjä makeanvedenkaloja. Älä kuitenkaan ole ahne – edes Norjan kalakannat eivät kestä ryöstökalastusta, jossa ulkomaiset turistit täyttävät pakastimensa tunturijärvien raudulla.
Saaliskalat maistuvat muutenkin parhaalta paikan päällä. Omia suosikkejani ovat raakana syödyt kalat: graavi (yön yli suolattu), sashimi (soijakastikkeen ja wasabitahnan kanssa), ja ceviche (limettimehussa ”raakakypsennetty” valkosipulin, chilin, punasipulin ja korianterin kanssa).
Pohjois-Norjan parhaat kalapaikat
Pohjois-Norja on täynnä järviä, lampia, jokia, koskia ja lompoloita, joissa elävät pohjoisen ihanat kalat: harjus, taimen ja rautu. Näitä kannattaa pyytää, vaikkei saisikaan!
Vaikka kala voi napata miltei mistä tahansa vesistöstä, ei se aivan itsestäänselvää ole. Varsinkin maantien vieressä kohisevilla koskilla kalastuspaine on valtava verrattuna syrjäisempiin kala-apajiin. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että parhaille kalapaikoille on käveltävä vähintään muutama kilometri – kokeneet Finnmarkin-kävijät sanovat, että kun on kävellyt autolta 15 kilometriä, alkaa olla hyvä mahdollisuus yli 50-senttiseen harjukseen.
Finnmarkin lääni on kalastajalle paras kohde, sillä vesistöjä on paljon ja maanpinta hiukan tasaisempaa kuin vuoristoinen Tromssa. Toki Tromssastakin löytyy erinomaisia kalapaikkoja, mutta maastokartan korkeuskäyriä on syytä lukea tarkkaan ennen kalareissua.
Finnmarkin legendaarisin kalapaikka lienee Jiesjärvi. Valtavan kokoinen järvi sijaitsee Kautokeinon ja Altan välissä keskellä ei-mitään, ja lähimmältä yleiseltä tieltä on matkaa kymmeniä kilometrejä. Jiesjärvelle mennäänkin jalkapatikan sijaan paikallisten kalastusoperaattoreiden mönkijä- tai maastoautokyydillä. Omalla maastoautolla ei Norjassa(kaan) saa ajella missä huvittaa, vaan maastossa ajamiseen vaaditaan maanomistajan lupa.
Jos haluaa kokeilla omia maastoautoilutaitojaan, on Kautokeinon maisemissa kiemurteleva Altan vanha postitie jännittävä elämys. Matkan varrelle osuu harjuksistaan kuuluisa Masijoki. Itse ajoin tänne pikkuruisella Toyota Yariksella, mutta suosittelen autoa jossa on kunnollinen maavara ja neliveto. Kapean tien vieressä kasvava pajukko raapi auton kyljet naarmuille, eli ihan uudenkarhealla autolla en tuonne lähtisi.
Postitien pohjoispää on paremmassa kunnossa ja puuton tunturiylänkö todella upeaa seutua. Lähellä Altajoen kanjonia odottaa ryytyneitä kalamiehiä varsin upea majapaikka: Gargia Lodgesta löytyy puhtaiden valkeiden lakanoiden lisäksi sauna, palju ja runsas buffet-aamiainen. Majatalon länsipuolella on monta pientä tunturijärveä.
Helposti tavoitettava kalapaikka on Kautokeinon pohjoispuolella huimasti kohiseva Pikefossen, jonka vieressä kulkee valtatie E45 kohti Altaa. Huomaa, että FeFon:n lupa ei täällä kelpaa, vaan Pikefosseniin vaaditaan erillinen kalastuslupa. Täältä olen saanut 42-senttisen ennätysahveneni.
Lemmijoen eli Lakselvan ja Kaarasjoen välissä sijaitseva Skoganvarre (lempinimeltään Sukanvarsi) on suomalaisten suosima kalastustukikohta, josta on helppo tehdä vaellusretkiä lähialueen järville ja joille.
Skoganvarre Villmark tarjoaa mökkejä ja veneitä, ja järjestää myös kuljetuksia järven vastarannalle, josta aukeaa tietön erämaa Jiesjärvelle saakka. Saunakin löytyy.
Store Måsvatn ja sen lähialueen järvet tunnetaan rauduistaan – sekä heinäkuisesta ruuhkastaan. Adamsfjordenista (Kunes) alkavan tunturiylängölle vievän tien puomi avataan 20. heinäkuuta, jolloin kymmenet suomalaiset ja norjalaiset kalamiehet köröttelevät jonossa narraamaan järvien rautuja. Erämaan rauhaa täältä on turha etsiä, mutta jos väenpaljous ei haittaa, niin kalastuskauden alku on melko saalisvarmaa aikaa – järvien raudut kun eivät ole vieheitä nähneet moneen kuukauteen!
Välineet Norjassa kalastamiseen
Itse olen kalastanut harjusta ja taimenta kevyillä virvelivälineillä. Vapana toimii kevyt keppi, jonka viehesuositus on 3-15 tai 7-21 grammaa. Etenkin vaeltajalle kätevä kapistus on pieneen tilaan pakkautuva kolme- tai neliosainen matkavapa. Itse olen taltuttanut sellaisella 3,6-kiloisen ennätystaimeneni.
Kelaksi riittää mainiosti 2000-luokan pikkukela. Siimana käytän kuitusiimaa (0.15 – 0.19), ja koskissa lisäksi puolen metrin fluorocarbon-peruketta, joka ehkäisee kivien hankaamista.
Paras uistin taimenelle
Uistimia kannan taskussa joka reissulla entistä vähemmän, mutta parhaaksi havaittuja ottipelejä on mukana kaksi tai jopa kolmekin kappaletta. Kenties joskus koittaa päivä, jolloin lähden kalaan vain kahden tai kolmen erilaisen uistimen kanssa!
Taimenen kalastamiseen koskessa – oli sitten hämärä kesäyö tai aurinkoinen hellepäivä – on luottovieheeni 5-senttinen taimenkuvioinen vaappu (Rapala Countdown 5, väri TR). Tämä ei lennä pitkälle, mutta ui erinomaisesti kovissakin kuohuissa ja matalassa vedessä. Jos taimen ei nappaa, vaihdan yleensä paikkaa, en uistinta – niin monta kalaa olen tällä vaapulla saanut erilaisissa olosuhteissa!
Syvempien monttujen ronkkimiseen voi kokeilla suunnilleen saman väristä ja kokoista Salmo Hornet -vaappua.
Harjus – paras väri on punamusta
Harjus tykkää puna-mustista vieheistä, oli kyseessä sitten vaappu, lippa, lusikka tai perho. Edellä mainittu Rapalan CD5 toimii ihan hyvin harjukselle puna-mustassa värissä, mutta paljon tehokkaammaksi on osoittautunut Bete Lotto -lippa. Se lentää selvästi vaappua pidemmälle mutta ei ui kovin syvällä, ja on siis erinomainen viehe järvien matalilta rannoilta heittelyyn.
Vaikka lippa ei kestäkään yhtä kovaa virtaa kuin vaappu, ei haittaa – harjukset kun oleskelevat yleensä joen rauhallisesti virtaavissa osissa tai koskien päävirran sivussa. Eniten käyttämäni on 12-grammainen Lotto värissä BRG (punamusta, pilkullinen). Myös kirkkaan oranssi mustapilkullinen Lotto toimii mainiosti – ja kelpaa myös taimenelle!
Myös perhoista harjukselle harjukselle kannattaa tarjota puna-mustaa, kuten Red Tag tai Zulu. Usein olen virittänyt perhon lyhyeen sivuperukkeeseen vajaat puoli metriä Loton etupuolelle.
Mikä viehe raudulle?
Raudut partioivat järvien rantamatalikkojen reunoilla – siis jopa parinkymmenen metrin päässä rannasta – joten niille pitää tarjota pitkäheittoisia vieheitä. Kirkkaat Lotto-lipat toimivat hyvin, ja räikeiden värien kuten oranssin lisäksi hyväksi havaittu ottipeli on hopeahileinen musta-vihreä lippa. Mukana pitää olla myös muutama pieni mutta painava lusikkauistin – erinomaiseksi havaittu on pikkuruinen mutta tajuttoman pitkäheittoinen Smoltti, jota saa useassa houkuttelevassa värissä.
Suomenkielisestä Happy Angler -verkkokaupasta löydät Smoltit, Bete Lotot ja kaikki muutkin tarvittavat kalastusvälineet Norjan kalavesille.
Lue lisää:
Kalastaminen Norjassa – vinkit merellä kalastamiseen
Pohjois-Norjan parhaat matkakohteet
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
