Kalastaminen Norjassa – vinkit ja kokemukset Norjan merikalastukseen

Kalareissulla voi saada vaikka vauraan turskan. Kuva: Yaroslava Troynich

Haaveiletko syvänmerenkalastuksesta? Kalastusmatka kaukaisiin etelän maihin maksaa maltaita – mutta pohjoisessa naapurimaassamme isoja vonkaleita pääsee narraamaan yllättävän edullisesti!

Ruijanpaltaan pyyntireissu Jäämerelle voi olla jännittävä kerran elämässä -kokemus. Todennäköisempää kuitenkin on, että Pohjois-Norjan maisemiin ja kaloihin jää itse koukkuun niin pahasti, että Jäämerelle on palattava yhä uudestaan ja uudestaan.

Tämän artikkelin kirjoittaja Ville Palonen on kalastanut Norjassa Saltstraumenissa, Tosbotnissa, Lofooteilla, Tromssassa, Varanginvuonolla sekä Finnmarkin merenrannoilla ja sisämaan koskilla Masijoen ja Kautokeinon maisemissa.

Rannalta kalastaminen Norjassa

Liukkailla rantakallioilla pitää liikkua varovaisesti. Kuva: Ville Palonen

Norjassa ei vaadita lupaa meressä kalastamiseen. Saat virvelöidä rannalta käytännössä missä tahansa, paitsi lohijokien suistoissa. Kieltoalue on yleensä 200 metriä joen suusta, ellei paikalla ole erillisiä kylttejä.

Ihan jokaisesta rannasta ei tule saalista. Parhaita paikkoja ovat mahdollisimman syvät rannat, jotka tunnistaa jyrkistä rantakallioista. Myös siltojen alla, jossa on voimakas vuorovesivirtaus, on yleensä runsaasti kalaa. Ennen Norjan-reissua kannattaa katsella netistä löytyviä karttoja ”sillä silmällä” – syvyyskäyrät paljastavat, missä mahdollisesti kannattaa pysähtyä kalastamaan (ja missä ainakaan ei kannata tuhlata aikaa).

Malliesimerkki hyvästä rantakalastuspaikasta on Bodøn lähellä sijaitseva Saltstraumen, josta kerrotaan tarkemmin tämän sivun lopussa.

Toinen suosittu ja hyväksi havaittu paikka on noin puolen tunnin automatkan päässä Tromssasta sijaitseva Straumhella, jonka pitkät ja jyrkät rantakalliot sopivat erinomaisesti rannalta kalastamiseen. Vuorovesi saa kapean salmen veden kuohumaan, ja siitähän kalaparvet pitävät! Hellassa kannattaa poiketa vaikkei kalastaisikaan, sillä rannan tuntumassa näkee usein delfiinin kokoisia pyöriäisiä aivan lähietäisyydeltä.

Rannalta kalastaessa pitää varoa liukkaita rantakiviä ja korkeita aaltoja. Pahimmillaan kapeissa salmissa kohiseva vuorovesi virtaa kosken lailla. Kylmään veteen putoaminen voi olla kohtalokasta.

Liukkaat rantakivet ja kova vuorovesivirta ovat vaarallinen yhdistelmä. Paukkuliivit eivät ole yhtään hullumpi idea! Lintukallio, Finnmark, Norja. Kuva: Ville Palonen

Parasta aikaa rannalta kalastamiseen on nousuveden aika. Tarkista netistä vuorovesitaulukot, ja saavu kalapaikalle 2-3 tuntia ennen korkeinta nousuvettä. Kun vesi on korkeimmillaan, syönti loppuu usein kuin seinään.

Lintukallio on hyvä rantakalastuspaikka Jäämerellä

Lintukalliolla riittää vilinää. Suurin osa kalamiehistä on suomalaisia. Finnmark, Norja. Kuva: Ville Palonen

Esimerkki hyvästä (ja supersuositusta) merikalastuspaikasta Jäämerellä on Varanginvuonon pohjoisrannalla Mortensnesin vieressä sijaitseva Fugleberget eli Lintukallio. Autolla pääsee muutaman sadan metrin päähän, ja pystysuoran rantakallion juurelle vie hyvin merkitty polku. Alhaalla on tasainen ”hylly”, jonne mahtuu helposti ainakin tusinan verran kalastajia. Jalkojen juuressa jyrkänne jatkuu aaltojen alle 30 metrin syvyyteen.

Kun seitiparvi ui ohi, jokaisen kalastajan vapa taipuu mutkalle. Paikalla on lähinnä suomalaisia kalastajia. Normaali saalis on kilon tai kahden kokoinen seiti, jollaisia saattaa parin tunnin aikana saada ison säkillisen!

Mutta älä ahnehdi – kalakannat eivät ole ehtymättömiä edes Norjassa. Vuoden 2021 alussa voimaan tulleiden tullimääräysten mukaan Norjasta saa viedä mukanaan kalaa vain, mikäli on kalastanut rekisteröidyn kalastusoperaattorin kanssa. Rannalta kalastetut kalat siis pitää syödä paikan päällä. Itse olen pari kertaa pakastanut kalafileitä leirintäalueen pakastimessa, ja syönyt saalista muutaman seuraavan päivän ajan.

Varanginvuonon etelärannalta löytyy suomalaiskylä Pykeija, josta voi vuokrata kaikuluotaimella varustetun veneen noin sadalla eurolla.

Lue lisää: Kalastaminen Pykeijassa

Välineet Norjan merikalastukseen

Muutaman kilon painoinen seiti saa hymyn huulille. Kuva: Ville Palonen

Uistin pitää saada mahdollisimman lähelle pohjaa, rannaltakin virvelöidessä ainakin 10-20 metrin syvyyteen. Siksi suomalaiselle mökkijärvelle sopivat tavalliset virvelisetit voi unohtaa. Norjan rannoille kelpaavat kalastusvälineet saa muutamalla kympillä esimerkiksi Motonetistä tai Biltemasta. Aivan halvinta mallia ei kannata ostaa – Bilteman ”yhdistelmävapa” napsahti poikki jo toisena kalastuspäivänä!

Norjassa kalastamiseen tarvitaan tukeva vapa, jolla voi heittää 60-100 -grammaista turskapilkkiä (stingsilda). Siiman kannattaa olla vahvaa kuitusiimaa (0.20-0.30), sillä uistin takertuu helposti pohjan rakkoleviin. Vahvalla siimalla koukut saa vedettyä vaikka suoraksi, eivätkä viehetappiot kasva liian suuriksi.

Usein turskapilkin eteen laitetaan muutaman koukun mustekalalitka. Usko tai älä, seitiparven osuessa kohdalle tupla- tai jopa triplatärppi on peruskauraa! Rantakalastajan yleisintä saalista ovat turska ja seiti – molemmat kertakaikkiaan loistavia ruokakaloja varsinkin tuoreina pannulla paistettuina.

Haavin sijaan monet kalamiehet käyttävät nostokoukkua, sillä saalis voi olla yllättävän kookas! Veneestä kalastaessa myös leukapihti (Boga Grip tai vastaava) on osoittautunut käteväksi kapistukseksi. Paras työkalu kalojen veneeseen nostamiseen on ollut kirveenvarsi, jonka päässä on sojottanut pitkä hiukan käyrä naula.

Muista huuhdella kalastusvälineet vesijohtovedellä jokaisen kalastussession jälkeen, jotta suolainen merivesi ei ruostuta niitä. Jos juoksevaa vettä ei ole tarjolla, kaada edes pari desiä juomavettä kelan koneistoon. Suolavesi pilaa helposti ja lopullisesti myös laadukkaat kalastusvälineet, joten peseminen ja öljyäminen ovat aivan välttämättömiä toimenpiteitä.

Suomenkielisestä Happy Angler -verkkokaupasta löydät kaikki tarvittavat kalastusvälineet Norjan rannikolle.

Veneestä kalastaminen Norjassa

Isommasta veneestä voi pilkkiä vaikka tuolissa istuskellen. Kuva: Ville Palonen

Syvissä vesissä suuret kalat – tämä sanonta pitää täysin paikkansa Norjassa. Suurimmat saaliit saadaan veneestä käsin pilkkien eli juksaamalla. 10-20 -kiloisen turskan lisäksi vieheeseen voi iskeä jopa satakiloinen ruijanpallas!

Juksatessa välineet ovat muutaman pykälän järeämpiä kuin rannalta virvelöidessä. Painavimmat turskapilkit ovat kilon (1000 grammaa) painoisia! Tyypillisin viehe on mustekalalitkalla varustettu 150-500 gramman painoinen pilkki. Kevyemmät vieheet toimivat huonosti, sillä voimakkaiden merivirtojen vuoksi ne eivät painu suoraan kohti pohjaa, jossa kalat vaanivat saalista.

Viehe pudotetaan pohjaan (20-80 metriä), kelataan hiukan ylöspäin, ja sitten aletaan nostella vapaa rauhalliseen tahtiin ylös-alas. Usein välivedessä saalistavat kilon-parin kokoisten seitien parvet ovat niin ahneita, ettei syötti pääse edes pohjassa vaanivien isomusten luo. Myös tämän vuoksi painava turskapilkki on hyvä valinta: se painuu pohjaan kuin kivi.

Ruijanpallasta kalastetaan usein jättimäisillä jigeillä 10-30 metriä syvistä hiekkapohjaisista salmista. Toinen tehokas tekniikka on käyttää lyijypainoa ja sivutapsiin kiinnitettyä syöttikalaa, esimerkiksi puolen kilon painoista seitiä, joiden kanssa voi kalastaa myös useamman kymmenen metrin syvyydestä.

Kissakalan eli merikissan (sea wolf, steinbiter) voi saada myös rannalta virvelöidessä. Kuva: Ville Palonen

Kissakala eli merikissa (sea wolf, steinbiter) on hurja terävähampainen peto, joka elää pohjan tuntumassa syvissä vesissä. Yleensä syöttinä käytetään turskapilkin koukkuun kiinnitettyä kalanpalaa, jota kolistellaan pohjan kivikkoa pitkin. Veneestä kalastaessa kulta-ruskea (iso) kalajigi toimii tappavasti, tarpeeksi jyrkältä rannalta merikissan voi saada pohjaongella eli laittamalla 100-200g painon yläpuolelle sivutapsiin syötiksi kalafileen. Ulkonäöstään huolimatta merikissa on erinomaisen herkullinen ruokakala, ja usko tai älä: merikissa jopa tuoksuu hyvälle!

Veneestä kalastamalla voi saada myös puna-ahvenia. Ne uiskentelevat niin syvissä vesissä, ettei niitä saa rannalta käsin kuin satunnaisesti.

Kalaretkien järjestäjät ja veneen vuokraaminen Norjassa

Elvegård Fjordcampista vaimon kanssa yhdessä saatuja saaliskaloja. Kuva: Ville Palonen

Narvikin lähellä, matkan varrella Lofooteille, on hinta-laatu-suhteeltaan erinomainen kalastuskeskus Elvegård Fjordcamp. Paikasta voi vuokrata siistin ja simppelin merenrantamökin sekä 25-40 hevosvoiman pulpettiveneen kaikuluotaimella varustettuna. Edullisimmillaan mökin ja veneen yhteishinta on vain 130 e/vrk!

Paikassa on perkuutila, pakastimet ja mukaan saa virallisen kalan vientitodistuksen Norjan tullia varten. Myynnissä on kaikenlaista tarpeellista kalastuvälinettä, ja jopa pelastuspuvun voi vuokrata huokeaan hintaan.

Elvegård sijatsee melko suojaisessa vuonossa, jossa vuorovesivirtaukset eivät ole erityisen hurjia. Siitä huolimatta isoon kalaan on hyvä mahdollisuus: me saimme elämämme ensimmäisen ruijanpallaksen (8,5 kg) ja huikean kokoisen suurseitin (12,5 kg). Perkuuvajassa roikkui myös jonkun muun saama 18-kiloinen turska.

Saltstraumen Bryggen vuokraveneitä. Kuva: Ville Palonen

Saltstraumenin salmi Bodøn lähellä tunnetaan yhdestä maailman voimakkaimmista vuorovesivirroista. Korkealta sillalta katsoessa salmen vesi suorastaan kiehuu valtavina pyörteinä. Kova virtaus tarkoittaa kalaisia vesiä, mutta myös haastavia olosuhteita. Rannalta kalastaessa on oltava erityisen varovainen, ja veneelläkin pitää liikkua kieli keskellä suuta – pelastuspuku on suositeltava turvavaruste.

Saltstraumen Brygge on kalastuskeskus, josta löytyy majatalo, venevuokraamo, perkuuvaja ja kalastusvälinekauppa. Pluscamp Saltstraumen on aivan sillan kupeessa oleva suurehko ja hyvinvarusteltu leirintäalue, josta löytyy kunnollinen perkuuhuone ja iso pakastinhuone fileoiduille kaloille.

Lue lisää: Rannalta kalastaminen Saltstraumenissa

Veneellä kalastaessa voi saada vaikka vauraan turskan. Kuva: Yara Troynich

Muutama sata kilometriä Bodøstä etelään löytyy hyvä kalapaikka: Tosbotn Camping & Cottages vuokraa edullisia pikkumökkejä ja simppeleitä (mutta kalastukseen hyvin sopivia) veneitä. Mökin ja moottoriveneen saa yhteishintaan 100e/vrk. Vuono on kapea mutta satoja metrejä syvä, joten kalastamaan pääsee tuulisellakin säällä.

Lue lisää: Kalastus Tosbotnissa

Lofooteilla myös sunnuntaikalastaja pääsee pilkkimään veneestä. Paikalliset ammattikalastajat järjestävät kesäisin noin kolmen tunnin mittaisia ryhmäreissuja (6-12 henkeä), joilla ehditään kalastaa parin tunnin ajan. Tällainen reissu maksaa 70-80 euroa per henkilö – hintaan sisältyvät yksinkertaiset kalavehkeet sekä saaliin perkaus ja fileointi. Kaupan päälle saattaa nähdä vuonossa saalistavia miekkavalaita!

Ammattikalastaja Børje Iversen järjestää kesäisin kalareissuja Lofooteilla. Paluumatkalla kotisatamaan on aikaa perata kymmenien kilojen saalis. Kuva: Ville Palonen

Erittäin suositeltava paikka kalastusretken järjestämiseen on Ballstadissa sijaitseva Sjøstrand Rorbuer. Paikassa voi majoittua perinteisissä rørbuer-kalastajamökeissä, tai pihassa oman teltan tai asuntoauton kanssa. Suihku, pyykkikone ja grillikatos ovat myös telttailijoiden käytössä. Omistaja, ammattikalastaja Børje Iversen, järjestää kesäisin kalareissuja kahdesti päivässä.

Lue lisää: Kalastusretki Lofooteilla

Finnmarkissa on useita kalastusoperaattoreita, joilta voi vuokrata mökin, veneen ja kalastusvälineet. Satunnaisia vuokraveneitä (60-120€ per päivä) kannattaa tiedustella mistä tahansa majoituksesta tai leirintäalueelta. Hintaan vaikuttaa veneen koko ja varustelu: halvimmat ovat 15-20 hevosvoiman perämoottoriveneitä, kalliimmat pulpettiveneitä, joista löytyy kaikuluotain. Pienellä muutaman hevosvoiman (soutu)veneellä ei kannata lähteä kauas rannasta.

Yksi suomalaisten suosimista kalapaikoista on Pykeija, josta 2-3 hengen moottoriveneen voi vuokrata noin sadalla eurolla per päivä.

Kuningasravun kalastaminen Jäämerellä

Varanginvuonon alueella voi osallistua myös kuningasrapusafarille.

Kuningasrapu on Venäjän puolelta levinnyt vieraslaji. Tyypillinen koko on 3-4 kiloa, mutta otus voi kasvaa yli 10 kilon painoiseksi – saksien väli voi olla huimat kaksi metriä!

Jos haluat napata kuningasravun virvelillä, toimi näin: kiinnitä siiman päähän paino ja syötiksi kalapaloja. Kiedo ympärille paksusta siimasta kunnollinen harakanpesä-sykerö. Heitä veteen ja odota, että kuningasrapu sotkeutuu saksistaan kiinni siimasotkuun.

Mutta varoituksen sana: kuningasrapujen onkiminen omin päin on lain mukaan kiellettyä, joten touhusta voi pahimmassa tapauksessa napsahtaa kova sakko!

Meritaimenen kalastaminen Norjassa

Norjan rannoilta löytyy erinomaisia paikkoja jalokalojen narraamiseen. Taimenta kalastessa sivusaaliiksi voi osua vaikkapa kampela tai makrilli – herkullisia ruokakaloja nekin!

Suomalaisten suosimia taimenpaikkoja ovat etenkin Lyngenvuonon rannat Skibotnin ympäristössä sekä Tanavuono, johon Tenojoki laskee.

Mikäli kalastat taimenta jonkin joen suistossa, selvitä tarkasti, missä kulkee kalastuslupa-alueen raja. Merikalastukseen ei vaadita lupia, mutta (lohi)joen alueella kalastamiseen vaaditaan valtion lupa, paikallinen jokilupa, ja lisäksi välineiden desinfiointitodistus. Varsinkin Tanavuonon suunnalta kuuluu tarinoita, joiden mukaan 50 metrin verran väärässä paikassa kalastaminen on maksanut suomalaiselle kalamiehelle jopa tuhat euroa.

Norjan merikalojen fileointi

Pallas fileoidaan näin. Muista myös irrottaa poskilihat! Kuva: Ville Palonen

Turskat ja seitit (puhumattakaan ruijanpaltaasta) kannattaa perata eri tavalla kuin kotimaan hauet ja ahvenet. Kalan vatsaa ei avata ollenkaan, sillä se vain sotkisi paikat: turskan ja seitin vatsan sisältö on iljettävää kuraa.

Fileet irrotetaan kalan selkään tehtävän viillon kautta. Selästä kylkiruotojen kautta tehdyn viillon avulla fileen saa irti oikein nätisti ja lihaa haaskaamatta. Tutustu tekniikkaan etukäteen katsomalla YouTuben opetusvideoita. Suomessa jotkut kalamiehet perkaavat hauen samalla tavalla.

Merikissan voi perata normaalisti eli vatsan avaamalla. Fileoinnin sijaan kissakala kannattaa leikata muutaman sentin paksuisiksi ”medaljongeiksi”, jotka paistetaan nahkoineen ja selkäruotoineen päivineen. Paistettu merikissamedaljonki on niin harvinaista herkkua, että se kruunaa koko kalareissun.

Kalojen tuominen Norjasta Suomeen – tullin säännöt

Vuoden 2021 alusta lähtien merikaloja (turska, seiti, pallas jne) on saanut viedä ulos Norjasta ainoastaan, mikäli on kalastanut rekisteröidyn kalastusoperaattorin kanssa, eli esimerkiksi vuokrannut veneen rekisteröidystä majapaikasta.

Tullia varten tarvitaan rekisteröidyn kalastusoperaattorin leimaama kirjallinen todistus, jonka kanssa merikalojen fileitä saa viedä korkeintaan 18 kiloa kahdesti vuodessa. Sakko kalasaaliin salakuljettamisesta on 800 euroa + 20 euroa per kilo.

Kun varaat majoitusta ja vuokravenettä, muista kysyä, onko paikka virallisesti rekisteröity kalastusoperaattori (useimmat ovat).

Suomenkielisestä Happy Angler -verkkokaupasta löydät kaikki tarvittavat kalastusvälineet Norjan rannikolle.

Lue lisää:

Omalla autolla Norjaan

Norja – vinkit ja kokemukset

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

1 KOMMENTTI

  1. katselin niitä vuorovesi taulukkoita. Wisukilla on taulukko, jossa on vihreä kolmio oikeen päin ja punanen alaspäin. eli se on varmaan se matalin ja korkein kohta? oltiin viime vuonna tuolla lintukalliolla, mutta varmaankin juuri laskuveden aikaan, koska parin tunnin päästä alkoi tuuli idästä, kun vesi alkoi nousemaan (vai laskemaan)

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi