Lofootit-matkaopas – vinkit Norjan upeimpaan kohteeseen

Reinebringen Lofootit
Reinebringeniltä avautuva näkymä on yksi koko Lofoottien huikeimmista maisemista. Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Lofootit on yksi Pohjois-Norjan upeimmista paikoista: alppimaisen terävät vuoret kohoavat suoraan merestä, kapeissa vuonoissa ui hylkeitä ja miekkavalaita, ja jääkylmä vuorovesi huuhtoo loputtoman pitkiä hiekkarantoja. Ilmassa tuoksuu Atlantin valtameri – sekä puisille telineille kuivumaan ripustettu turska.

Luoteis-Norjan rannikolla sijaitseva Lofoottien saariryhmä on parhaimmillaan kesäisellä autoreissulla. Saariston vetonaula on suorastaan henkeäsalpaavat maisemat, joihin tutustuu parhaiten suuntaamalla jollekin lukemattomista vaelluspoluista. Suosituimpien huippujen päällä oleville näköalapaikoille kiipeää helposti parissa tunnissa.

vaellus Lofootit
Maisemia Ryten-vuorelle nousevan vaelluspolun varrella. Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Norjalla on maine kalliina maana, mutta omatoimimatkaaja voi helposti kiertää Lofootit myös pienellä budjetilla: Lofooteille pääsee siltaa pitkin omalla autolla, tietulleja ei ole, kaupassa ruoka maksaa vain hiukan enemmän kuin Suomessa, ja tasokkailla leirintäalueilla voi yöpyä edullisesti.

Itse asiassa kesälomaa ajatellen Lofooteilla on vain kolme haittapuolta: pitkä ajomatka etenkin Etelä-Suomesta, kalliit ravintolahinnat, ja uimista ajatellen liian kylmä merivesi. Mutta ulkoilmaelämästä nauttivalle reippaalle omatoimimatkaajalle Lofootit on aivan paras kesälomakohde! Kirsikka kakun päällä on se, että Lofooteilla ei tarvitse kärsiä hyttysistä toisin kuin muualla pohjoisessa.

Tässä oppaassa Lofootteihin (Lofoten) lasketaan kuuluvaksi myös viereinen saaristo, valassafareista tunnettu Vesterålen. Matkailijan kannalta Lofootit (25 000 asukasta) ja Vesterålen (30 000 asukasta) ovat yksi ja sama kesälomakohde: Lofoottien eteläkärjestä (ihana pikkukylä Å) ajaa alle kuudessa tunnissa Vesterålenin pohjoiskolkkaan (valassafareistaan tunnettu Andenes).

Oppaan on kirjoittanut Pohjois-Norjan maisemiin rakastunut valokuvaaja Ville Palonen, joka viettää kesälomansa Norjassa autoillen, patikoiden ja kalastaen.

Lofoottien parhaat maisemat

Lofooteille ei matkusteta katselemaan museoita, historiallisia rakennuksia tai muita perinteisiä nähtävyyksiä. Pääosaa esittävät maisemat ja luontoelämykset, kuten patikointi, valassafarit ja kalastusretket. Toki myös tunnelmalliset kalastajakylät ovat suosittuja nähtävyyksiä.

Lofoottien vuoristomaisemat ovat komeimmillaan kahdella lounaisimmalla eli mantereelta saavuttaessa kaikkein kauimmaisella saarella, Flakstadøyalla ja Moskenesøyalla. Vuoret eivät ole korkeita – huiput kohoavat vain puolisen kilometriä merenpinnan yläpuolelle – mutta ne ovat teräviä ja kohoavat suoraan merestä, ja ovat sen vuoksi vaikuttava näky.

Omien kokemuksieni perusteella lomapäivät kannattaa viettää juuri tällä alueella sen sijaan, että yrittäisi kiertää Lofoottien jokaisen kolkan. Tämä siitäkin huolimatta, että keskikesän sesonkiaikaan turisteja saapuu sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Vaikka Lofootit onkin syrjäinen, saaristo ei missään nimessä ole tuntematon matkakohde. Mutta suosiostaan huolimatta Lofootit on maisemiltaan niin upea, että paikka on pakko nähdä ja kokea ainakin kerran elämässä!

Reine Lofootit
Reinen kalastajakylän ympäristö on Lofoottien kauneinta seutua. Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Flakstadøyalta ja Moskenesøyalta löytyvät terävimmät vuoret, valkeimmat hiekkarannat ja kauneimmat kalastajakylät kuten Å, Reine ja Nusfjord. Myös Lofoottien suosituimmat patikointikohteet Reinebringen, Ryten ja Kvalvikan ranta sijaitsevat tällä alueella vain lyhyen matkan päässä toisistaan.

Autolla saavutettavia upeita hiekkarantoja ovat Ytresand, Ramberg ja lainelautailijoiden suosima Flakstadsøyan ranta. Lofoottien hienoin ranta on Hauklandstranda, josta kerrotaan tarkemmin tuonnempana.

Kaikkiin edellämainittuihin kohteisiin voi tehdä päiväretkiä omalla autolla, asuipa missä tahansa alueen majoituksessa. Oma suosikkini on Sundin pikkukylässä sijaitseva tilava ja hyvin varusteltu omakotitalo, jonka vuoraaminen maksaa noin 100 euroa.

Lofoottien kaunein kylä: Å i Lofoten

Å Lofootit
Å i Lofoten on Lofoottien kaunein kalastajakylä. Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Lofoottien suosituin nähtävyys on Moskenesøyan saaren lounaiskärjessä sijaitseva pikkukylä, ytimekkäästi nimetty Å (pidemmältä nimeltään Å i Lofoten). Ulkoilmamuseota muistuttavaa kylää pidetään koko Lofoottien kauneimpana.

Pittoreskin ulkonäön lisäksi syitä suosioon on kaksi: hauskan naseva nimi sekä se fakta, että tätä pidemmälle ei autolla pääse. Lofoottien halki kiemurteleva E10-tie (eli Lofoottien maisematie, yksi Norjan 18:sta virallisesta maisemareitistä) loppuu Å:n suurelle parkkipaikalle. Ja kukapa ei edes kerran elämässä haluaisi ajaa niin pitkälle kuin tietä riittää?

Å:sta löytyy muutama pikkumuseo, joista kiinnostavin on turskankalastuksesta kertova Lofoten Tørrfiskmuseum eli Kapakalamuseo. Kylässä on myös pari ravintolaa ja kahvila, sekä muutamia majapaikkoja.

Parhaimmillaan Å:n lumon kokee yöpymällä perinteisessä kalastajan mökissä eli rørbuerissa, joita vuokraavat aivan kylän keskustassa Å-Hamna Rorbuer ja Å Rorbuer. Nämä lukeutuvat Lofoottien suosituimpiin majapaikkoihin, joten muista varata hyvissä ajoin etukäteen!

Kuten lähes jokaisessa Lofoottien kylässä, myös Å:ssa voi suunnata muutamaksi tunniksi vaelluspolulle. Andstappen on runsaat 500 metriä korkea huippu, jonka valloittamiseen kannattaa varata kolmisen tuntia (ylös alas). Reitti on paikoin haastava, eikä sovi aloittelijoille.

Lofoottien kauneimmat maisemat – Hamnøya ja Reine

Lofootit Hamnøya
Hamnøyan kalastajakylä Lofooteilla. Kuva: Ville Palonen

Tietenkään Å ei ole Moskenesøyan saaren ainoa kaunis kylä. Varteenotettavin haastaja on noin 12 kilometrin päässä sijaitseva Hamnøya, jonka ensi kertaa nähdessään jokainen turisti pysäyttää autonsa ja kipittää sillalle napsimaan valokuvia. Hamnøya on jopa pienempi kuin Å, mutta sieltäkin löytyy laadukasta majoitusta, kuten hulppea The Manor House.

Näiden kahden turistikylän välissä on suurimpi taajama, Reine, jossa on (Lofoottien mittakaavassa) monipuolinen tarjonta ravintoloita ja majoitusta. Suositeltavia majapaikkoja ovat muun muassa erinomaiset arvostelut saanut Reine Rorbuer ja modernin tyylikäs Reinebringen Apartments.

Reine Lofootit
Reinen maisemia Lofoottien eteläkärjessä. Kuva: Ville Palonen

Palveluiden lisäksi Reinen maisemat kuuluvat Lofoottien upeimpiin, joten paikka sopii erityisen hyvin tukikohdaksi patikoinnista innostuneille. Majoituksesta voi tehdä kävellen ainakin kolme todella upeaa päiväretkeä.

Noin kilometrin päässä Reinen kylästä alkaa koko Lofoottien suosituin reitti: nousu loputtomia kiviportaita pitkin kylän yllä kohoavalle Reinebringen-huipulle. Terävien vuorijonojen ympäröivän Reinevuonon pohjukasta voi tehdä päiväretken (tai miksei myös telttaretken) kahdelle autiorannalle, Horseid Beach ja Bunes Beach.

Reinen patikointireiteistä kerrotaan lisää myöhemmin tässä artikkelissa.

hiekkaranta Lofootit
Ytresand on yksi Lofoottien upeimmista hiekkarannoista. Keskikesälläkin vesi on liian kylmää uimiseen. Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Fredvang on muutaman kilometrin päässä E10-tieltä, mutta suurin osa Lofoottien turisteista ajaa hiukan levällään olevan pikkukylän läpi. Syynä on parin kilometrin päässä avautuva upea Ytresandin ranta, sekä sen lähistöltä alkavat vaelluspolut kohti Ryten-vuoren huippua ja Kvalvikan autiorantaa.

Fredvangin alueen asukkaat ovat lopen kyllästyneet turistien villiin pysäköintiin pitkin pihoja ja pientareita, joten vaeltajien kannattaa suosiolla käyttää esimerkiksi kylän laidalla olevan lammasfarmin pihassa olevaa maksullista yksityistä pysäköintipaikkaa (10e), josta löytyy myös vessa. Farmin pihassa voi yöpyä asuntoautolla tai teltassa.

Ytresandin rannalla on telttailu kielletty – eikä se vuoroveden vuoksi kovin hyvä idea olisikaan.

Nusfjord on Flakstadøyan saaren helmi

Vuonon toisella puolella, Flakstadøyan saarella, on pitkä Rambergin hiekkaranta aivan E10:n varrella – erinomainen paikka pulahtamiseen, jos kylmä vesi ei pelota. Muutaman kilometrin päässä Flakstadin pikkukylän tienoilla on pienempiä rantoja. Flakstadissa on vuonna 1780 rakennettu puukirkko, jonka katolla komeilee huomiota herättävä sipulikupoli.

Hiukan etelämpänä, kuuden kilometrin pituisen sivutien päässä, odottaa Nusfjord. Paikka on yksi parhaiten säilyneistä kalastajakylistä koko Norjassa – osansa lienee sillä, että kylään johtava maantie rakennettiin vasta 50 vuotta sitten.

Nusfjordin vanhimmat rakennukset ovat peräisin 1800-luvun alkupuolelta, ja ne on suojeltu Norjan Museoviraston toimesta. Kuten Å, myös Nusfjord on eläväinen ulkoilmamuseo, josta löytyy kauppa, muutama ravintola sekä tyylikäs Nusfjord Arctic Resort.

Nusfjord Lofootit
Nusfjordin kylään vievä pikkutie on erittäin suosittu selfie-paikka. Varo tiellä palloilevia instagrammaajia! Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Kalastajakylän maisemat ovat jylhät, ja niin on myös kuuden kilometrin mittainen E10:ltä alkava sivutie. Siksi kylään ajaessa on syytä pitää varansa: mutkan takana voi hyvinkin palloilla ja pöllöillä lauma selfie-kuvien näpsijöitä keskellä tietä! Lofoottien kapeilla ja mutkaisilla teillä liikkuessa on muutenkin parasta ajella hiljakseen, sillä joissain paikoissa pitää pysähtyä levikkeelle antamaan tilaa vastaantulijoille.

Hauklandstranda – Lofoottien hienoin ranta

Matkaopaskustantaja Lonely Planet valitsi Hauklandstrandan vuonna 2024 koko Euroopan hienoimmaksi rannaksi. Valinta oli jo toinen – ensimmäistä kertaa LP kehui rantaa vuonna 2021.

Pitkään hiekkarantaan luo kontrastia 400 metriä korkea Mannen. Vuoren huipulle kiipeämiseen kannattaa varata tunti tai puolitoista, ja alas laskeutumiseen saman verran. 400 metrin korkeudesta keskiyön aurinkoa kelpaa ihailla vaikka kauemminkin!

Rannalla on kahvila, josta voi vuokrata kajakin tai SUP-laudan ja märkäpuvun. Upouuden vierailukeskuksen on tarkoitus valmistua vuoden 2024 syksyllä.

Pysäköinti maksaa 4e/6h tai 16e/yli yön. Rannalla ei ole varsinaista leirintäaluetta, mutta pienessä osassa rantaa telttailu on sallittu (ja suurimmalla osalla rantaa se on kiellettyä).

Hauklandin rannalta on vain muutama kilometri Uttakleivin rannalle, jossa on simppeli telttailualue vessoineen ja pysäköintipaikka matkailuautoille.

Svolvaer – Lofoottien pääkaupunki

Matkalla Lofoottien halki E10-tietä pitkin osuu matkan varrelle muutama nähtävyys, joihin ilman muuta kannattaa pysähtyä – etenkin jos sää sattuu olemaan sen verran huono, ettei maisemista voi nauttia.

Lofoottien epävirallinen ”pääkaupunki” on alle 5000 asukkaan Svolvaer. Kaupungista löytyy jääveistosgalleria Magic Ice, pieni Sotamuseo, sekä monta paikallista matkanjärjestäjää, joiden retkillä pääsee katsomaan revontulia, bongaamaan valaita tai kalastamaan. Miltä kuulostaisi merikotkasafari kuuluisaan Trollfjorden-vuonoon?

Lue lisää Svolvaerin opastetuista retkistä ja aktiviteeteista.

Svolvaerista löytyy myös Lofoottien ainoa pienpanimo, Lofotpils, jossa voi osallistua panimokierrokselle.

Svolvaerissa kehuttuja majapaikkoja ovat sataman ylle kohoava tyylikäs Thon Hotel Lofoten sekä satamaa vastapäätä sijaitseva perinteisempi Rorbuanlegget Svolvaer Havn.

Svolvaerin vieressä Kabelvågissa on meriakvaario Lofoten Aquarium, jossa pääsee tutustumaan pohjoisen Atlantin kaloihin, muun muassa ”meren kuningattareen” eli ruijanpallakseen.

Lofoottien suurin museo on Svolvaerin ja saariston suurimman kaupungin, Leknesin, välissä oleva Lofotr Vikingmuseum. Kaivauksissa löytyneen tuhat vuotta vanhan, 83-metrisen viikinkilinnan raunioille rakennettu Viikinkimuseo muistuttaa ylösalaisin käännettyä venettä. Pihamaalla laiduntaa hevosia, lehmiä ja lampaita. Sisältä löytyy käsitöitä ja muita viikinkien ajan esineitä. Elokuussa Viikinkimuseossa järjestetään festivaalit, joiden aikana on mahdollisuus purjehtia viikinkilaivalla sekä kokeilla jousiammuntaa ja taistelukirveen heittämistä.

Noin 10 kilometrin päässä Viikinkimuseosta, syrjässä valtatieltä, odottaa Aalan Gård -juustola, jonka vuohenjuustot ovat voittaneet kansainvälisiä palkintoja. Tilamyymälästä saa juustojen lisäksi muidenkin lähialueen maatilojen herkkuja.

Svolvaerin kaupungin läheltä löytyy myös huikeita näköalapaikkoja.

Tjeldbergtindille vie hyvin merkitty polku, jolla on pituutta pari kilometriä yhteen suuntaan. Korkeuseroa kertyy noin 350 metriä. Retki kestää kolme tuntia ja sopii koko perheelle.

Nousu Fløyalle on hieman haastavampi, mutta sekin sopii päiväretkeksi kenelle tahansa normaalikuntoiselle. Reitillä ei ole pituutta sen enempää kuin Tjeldbergtindin polulla, mutta korkeuseroa kertyy reilusti enemmän: Fløyan huippu kohoaa 590 metriä merenpinnan yläpuolelle. Jos ei halua kiivetä huipulle saakka, matkan varrella on upea näköalapaikka, Djevelporten eli Paholaisen portti. Retki Fløyalle kestää neljä tuntia.

Henningsvaer

Puolen tunnin ajomatkan päässä Svolvaerista sijaitseva Henningsvaer kilpailee Lofoottien kauneimman kylän tittelistä. Paikka toki on paljon eläväisempi kuin turisteja kuhiseva Å, mutta suoraan sanottuna se ei ole läheskään yhtä pittoreski. Henningsvaerin etu tosin on se, että kylä ei ole puhdas ulkoilmamuseo, vaan siellä voi nähdä myös arkista elämää.

Henningsvaerin paras majapaikka on Trevarefabrikken, upeasti entisöity vanha puutavara- ja kalanmaksaöljytehdas. Trendikkäiden hotellihuoneiden lisäksi paikasta löytyy kulttuurikeskus (konsertteja ja taidenäyttelyitä), maisemasauna ja pitsaravintola.

Henningsvaerin nähtävyyksiin lukeutuu myös entisessä kalatehtaassa toimiva Gallery Lofoten, joka tunnetaan myös nimellä Lofotens Hus. Perusnäyttelyssä on esillä Norjan taiteen kultakauden 1870-1930 maalauksia, ja vaihtuvissa näyttelyissä uudempia teoksia.

Henningsvaerin kylän vieressä kohoaa 541 metrin korkuinen Festvågtind. Kuten moni muukin Lofoottien huippu, se näyttää ensivilkaisulla mahdottoman jyrkältä. Mutta polku huipulle nousee vuoren loivempaa takapuolta pitkin, eikä keskivaikea nousu kestä sen kauempaa kuin muutkaan Lofoottien suositut patikointireitit, eli nousua on noin puolitoista tuntia. Alas laskeudutaan hieman nopeammin.

Henningsvaerissa toimii Norjan vanhin kiipeilykoulu, Nordnorsk Klatreskole, joka järjestää kursseja ja vuokraa varusteita. Koulun pyörittämä Klatrekafeen-kahvila on mainio paikka tavata alueen kalliokiipeilijöitä.

Katso tarjoukset Henningsvaerin majoitukseen.

Vaeltaminen Lofooteilla

Lofooteilla on kymmeniä toinen toistaan hienompia vaellusreittejä. Suurin osa on muutaman tunnin mittaisia päiväretkiä, joille varusteiksi riittävät eväät, vaelluskengät ja kuoritakki. Vaikka kesäkelillä monella polulla pärjääkin lenkkareissa, saattaa matkan varrelle osua mutaa, kivikkoa ja spontaani sadekuuro. Itse en lähde lyhyellekään kävelyretkelle ilman juomapulloa, taukotakkia ja tukevia jalkineita. Jyrkissä ylä- ja alamäissä myös vaellussauvoista on ollut todella paljon hyötyä.

Lofoottien suosituimpia patikointireittejä ovat kiipeäminen Reinebringenin huipulle sekä vaellus Kvalvikan autiorannalle, jolle ei pääse kuin kävellen. Näillä reiteillä on suorastaan ruuhkaa kesällä, ja oman kokemukseni mukaan porukkaa riittää myös syyskuussa. Mitään villejä luontoelämyksiä Reinebringen ja Kvalvika eivät siis todellakaan ole, mutta toisaalta: nämä reitit ovat syystäkin suosittuja!

Reinebringen Lofootit
Reinebringeniltä avautuva näkymä on yksi koko Lofoottien huikeimmista maisemista. Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Reinebringen on koko Lofoottien suosituin päivävaellus, sillä huipulta aukeava näkymä kuuluu Lofoottien ikonisimpiin maisemiin. Alla näkyvät Reinen kylä ja Reinevuonon terävät vuorenhuiput, ja huippuharjanteen reunalla seistessä alkaa suorastaan huimata.

Reinebringen rappuset Lofootit
Reinebringenille noustaan nepalilaisten sherpojen rakentamaa jyrkkää kiviportaikkoa pitkin. Askelmia on noin 1600 kappaletta. Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Nousu on verrattain lyhyt, mutta niin jyrkkä, ettei sovi ihan jokaiselle. Vaikka nousua helpottavat nepalilaisten sherpojen rakentamat kivirappuset (noin 1600 korkeaa askelmaa), on reitin loppu mutainen ja liukas. Sadesäällä ylös ei kannata kiivetä: rappuset voivat olla vaarallisen liukkaita, ja maisema pilvien tai sumun peitossa.

Polku Reinebringenin huipulle alkaa noin kilometrin päässä Reinen kylässä (tai maantien risteyksessä) olevalta parkkipaikalta. Reinebringenin valloittamiseen kannattaa varata kolmisen tuntia (nousu kestää noin 1,5 tuntia).

Ryten on toinen vaeltajien suosima huippu. 543 metriä korkean jyrkänteen reunalta avautuu upea maisema Kvalvikan autiorannalle. Polku alkaa Fredvangin kylän liepeiltä ja nousu kestää 1,5-2 tuntia. Jos kunto kestää, samalla reissulla voi käydä sekä Rytenillä että Kvalvikan autiorannalla – tähän retkeen kannattaa varata useampi tunti ja kunnolliset eväät.

Ryten Lofootit
Ryten-vuori nähtynä Kvalvikan autiorannalta. Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Kvalvika on yksi Lofoottien kauneimmista hiekkarannoista – kenties juuri siksi, ettei sinne kulje minkäänlaista tietä. Kvalvikaan pääsee vain kävellen (tai periaatteessa veneellä), ja se onkin suosittu päivävaelluksen kohde. Kvalvikan ranta on myös ikimuistoinen telttailupaikka yöksi tai pariksi. Juomavettä saa rannalle virtaavasta purosta.

Lyhyin reitti (1h) alkaa maantieltä ja kulkee avoimessa tunturimaastossa loivan harjanteen yli. Parkkipaikkojen puutteen vuoksi kannattaa harkita hiukan pidempää polkua, joka alkaa Fredvangin kylästä. Tämä reitti on puoliväliin asti sama Rytenin huipulle kulkevan polun kanssa – moni kiipeää ensin Rytenin huipulle, ja paluumatkalla laskeutuu Kvalvikan rannalle.

Kvalvika ranta Lofootit
Kvalvika on Lofoottien kuuluisin autioranta, jolle pääsee ainoastaan kävellen. Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Toinen syrjäinen ja kaunis autioranta on Horseidstranda (Horseid Beach), jonne kulkee helppo muutaman kilometrin mittainen polku. Horseid-ranta on hauska päiväretki myös siksi, että vaelluspolun alkuun matkustetaan 15 minuutin lauttamatkalla Reinen kalastajakylästä. Samalla kertaa näkee siis Lofoottien kenties valokuvauksellisimman vuonon, Reinevuonon. Vastaava retkikohde on läheinen Bunesstranden (Bunes Beach), jonne kävelyä on lauttalaiturilta hiukan vähemmän.

Kalastaminen Lofooteilla

Lofootit kalastus turska
Kalareissulla voi saada vaikka vauraan turskan. Kuva: Ville Palonen

Lofooteilla on useita ruijanpallasta ja turskaa tavoitteleville kalastajille tarkoitettuja kalastuskeskuksia, mutta toki turskia ja seitejä voi narrata missä tahansa niemenkärjessä, sillä Norjassa merikalastukseen ei vaadita kalastuslupia.

Aloittelijalle hauska elämys on osallistua kalareissulle paikallisen ammattikalastajan veneessä. Omien kokemuksieni perusteella paras paikka kalaretkelle osallistumiseen (ja samalla yöpymiseen) on Ballstadissa sijaitseva Sjøstrand Rorbuer. Kapteenina toimiva ammattikalastaja Børge Iversen on erinomaisen hauska heppu!

Kolmen tunnin kalareissu maksaa noin 80 euroa, ja hinta sisältää kalastusvälineet sekä kapteenin fileoimat ruokakalat, joita saa mukaansa vaikka kokonaisen kassillisen.

Lue lisää: Kalastusretki Lofooteilla

Vesterålen – valassafari Andenesissa

Lofootit Andenes valas kaskelotti
Kaskelotti sukeltaa. Andenes, Lofootit, Norja. Kuva: Ville Palonen

Lofooteilla voi nähdä miekkavalaita jopa rannalta käsin, mutta avomerelle tehtävällä valassafarilla nähdään myös pitkäeväpallopäävalaita, ryhävalaita ja jopa maailman suurin peto, kaskelotti.

Valassafarien keskus on Andenes, joka sijaitsee Lofoottien pohjoispuolella olevan Vesterålenin saariryhmän pohjoisimman saaren Andøyan pohjoiskärjessä. Mutta niin vain tännekin pääsee autolla ilman lauttamatkoja (tai kätevästi lautalla Senjan saarelta). Oman kokemukseni perusteella Andenes on varma paikka kaskelottien näkemiseen.

Andenesin pikkukaupungissa voi kiivetä historialliseen majakkaan ja vierailla erinomaisessa, entiseen kalatehtaaseen vuonna 1988 perustetussa Valasmuseossa. Sisäänpääsy kuuluu valassafarin hintaan. Lähistölle on suunniteltu wau-arkkitehtuuria edustavaa The Whale -keskusta, mutta toistaiseksi rakennus antaa odottaa itseään.

Kaupungin lähellä on kaksi Vesterålenin suosituinta päivävaellusreittiä, Røyken ja Måtinden. Molempien patikoiminen kestää 2-3 tuntia. Huipuilta aukeavat todella upeat maisemat!

Muutaman kilometrin päässä Andenesista odottaa huikea, 2,5 kilometrin mittainen Bleikin hiekkaranta. Sen edustalla on kolmionmuotoinen Bleiksøyan saari, jossa kesäisin pesii kymmeniä tuhansia lunneja. Niitä pääsee näkemään lähietäisyydeltä osallistumalla veneretkelle.

Andøyan saaren länsirannalla, Andenesista Bleikin kautta Bjørnskinniin, kulkee yksi Norjan kansallisista maisemareiteistä, Scenic Route Andøya. 58 kilometrin matkan varrella on pari upeaa taukopaikkaa, Kleivodden ja Bukkekjerka, joissa kannattaa pysähtyä jaloittelemaan ja maisemia ihailemaan.

Suurin osa Andenesin majapaikoista on vuokra-asuntoja, mutta mukaan sopii myös hotellimajoitusta tarjoava Thon Hotel Andrikken ja Grønnbuene Rorbu Hotel.

Andenesin majapaikoista upein lienee Andenes Whale Safari Apartments, moderni huoneisto, jonka ikkunasta aukeaa näkymä majakalle. Sijainti on aivan Valasmuseon vieressä. Edullisempi, ja siksi hinta-laatusuhteeltaan paras on Kristina Apartment & Alma House.

Asuntoautolla tai teltan kanssa liikuvan kannattaa suunnata hiukan pikkukaupungin ulkopuolella sijaitsevalle Andenes Camping -leirintäalueelle. Paikka on avara (lue: tuulinen), mutta hiekkaranta on upea ja hyvällä onnella rannalta käsin voi bongata ohi uivia valaita. Leirintäalueella ei ole mökkejä, mutta muuten se on varsin hyvin varusteltu: lämmin suihku (vaatii kolikon/poletin), langaton netti, jääkaappi-pakastin, pyykkikone, ja suuri oleskelutila huoltorakennuksessa.

Andenes Camping Lofootit
Andenes Camping on huippukiva leirintäalue kauniilla paikalla. Kuva: Ville Palonen

Tilaa piisaa, joten oman teltan kanssa liikkuvan ei tarvitse tehdä varauksia. Jos saavut niin myöhään ettei vastaaotto ole enää auki, pystytä teltta ja käytä surutta palveluita, ja maksa yöpyminen vasta aamulla.

Katso tarjoukset Andenesin majoitukseen.

Lue lisää: Valassafari Lofooteilla

Toinen vaihtoehto valassafarille on Andenesin lounaispuolella Langøyan saarella sijaitseva Stø, josta käsin operoi Arctic Whale Tours. Täällä valassafari on samalla myös hylje- ja linturetki – Støn edustalla elää valtava määrä hauskasti vedessä polskivia lunneja ja kivisillä luodoilla makailevia hylkeitä. Valassafarien oppaana työskentelee suomalainen Lauri Pietikäinen.

Stø on itsessäänkin varsin pittoreski kalastajakylä (josta löytyy myös hyvä leirintäalue), mutta kannattaa poiketa myös viehättävässä Nyksundin kylässä, joka tunnetaan taiteilijoiden ja muun luovan luokan pesänä. Pienestä koostaan huolimatta kylä on kesäisin suorastaan vilkas, ja ravintoloita sekä majoitusta riittää. Støn ja Nyksundin välillä kulkee majesteetillisen komea patikointipolku Dronningruta (Kuningattarenpolku), jolla on mittaa vajaat 15 kilometriä.

Røst – syrjäinen saari

Lofoottien eteläkärjestä noin 100 kilometrin päässä sijaitsee Røstin pikkusaari, jolle turistilaumat eivät vielä ole löytäneet. Merilintuja sen sijaan piisaa.

Lofoottien muihin saariin verrattuna Røst on kummajainen, sillä terävien vuorenhuippujen sijaan maisema on suurimmaksi osaksi tasaista. Røstin nähtävyyksiä ovat vuonna 1887 rakennettu Skomvaerin majakka sekä kapakalamuseo Brygga.

Osa Bodøn ja Moskenesin välillä kulkevista lautoista poikkeaa Røstin saarelle.

Saarella voi yöpyä Røst Bryggehotellissa.

Paras aika matkustaa Lofooteille

Lofootit sijaitsee reilusti Napapiirin pohjoispuolella. Saariston ”pääkaupunki” Svolvaer on suunnilleen samalla korkeudella kuin Saariselkä. Talvisin siis piisaa lunta ja pimeyttä. Golfvirran ansiosta Lofooteilla ei ole talvella kuitenkaan yhtä kova pakkanen kuin Lapissa. Lofootit onkin talvisin varsin suosittu kohde revontulien bongaamiseen.

Paras aika matkustaa Lofooteille on yöttömän yön kesä. Pohjois-Norjassa sää voi olla mitä tahansa: me saimme kokea kahden viikon automatkalla heinäkuussa niin helteisiä shortsikelejä kuin tuulisia sadepäiviäkin. Mukaan kannattaa pakata lämpökerrasto, pipo ja sadetta pitävät vaatteet.

Heinä-elokuu on vilkkainta turistisesonkia, joten mutkaisilla teillä saa varautua matelemaan karavaanarien perässä. Majoitus kannattaa ehdottomasti varata hyvissä ajoin etukäteen hotellivarauspalvelun kautta, mutta leirintäalueille mahtuu vallan mainiosti.

Ja lopuksi paras uutinen: Lofooteilla ei ole käytännössä lainkaan hyttysiä!

Lofootit syksyllä

Myös syksy on vallan mainio aika matkustaa Lofooteille: maisema hehkuu ruskan väreissä, terävimmät vuorenhuiput saavat valkean kuorrutuksen ensimmäisten pakkasöiden jälkeen, ja pimenevissä illoissa on mahdollista nähdä revontulien tanssivan taivaalla. Toisaalta myös lämmin sää voi yllättää; me saimme patikoida syyskuun puolivälissä t-paidoissa, ja hiki virtasi. Ja seuraavana päivänä satoi rakeita.

Syksyllä turisteja ei ole yhtä paljon kuin kiivaimman kesälomasesongin aikaan, joten oman kokemukseni mukaan esimerkiksi syyskuun puoliväli on erinomainen ajankohta vierailla Lofooteilla. Myöhemmin syksyllä on syytä varautua yöpakkasiin – etenkin matkalla Lofooteille eli Suomen tai Ruotsin Lapissa – mutta talvirenkaita ei tarvita ennen lokakuuta.

Lue lisää: Norja syksyllä – kokemuksia syyskuun ruskaretkiltä Pohjois-Norjaan

Autolla Lofooteille

Paras tapa matkustaa Lofooteille on oma auto. Helsingistä matkaa on noin 1500 kilometriä. Reitti kulkee Tornion, Kiirunan ja Narvikin kautta.

Hyvä vaihtoehto on vuokrata asuntoauto esimerkiksi Oulun kieppeiltä. Oulusta ajaa Svolvaeriin yhdessä pitkässä päivässä (taukojen kanssa 12 tuntia). Ei ole kuitenkaan hassumpi ajatus pysähtyä päiväksi tai pariksi ihailemaan Pohjois-Ruotsin luonnonihmeitä, kuten Abiskoa ja Kebnekaisea.

Ofotvuonon maisemia katsellessa voi muistella vuonna 1940 käytyä Narvikin meritaistelua – Norjan historian suurinta – jossa brittilaivasto tuhosi 10 saksalaista hävittäjää ja kaksi sukellusvenettä.

Lofooteille pääsee mantereelta siltaa pitkin, eikä muuallakaan ole ”pakollisia” lauttamatkoja. Vuonot ylitetään siltoja pitkin tai alitetaan suorastaan hurjien tunneleiden kautta. Lofooteilla ei ole tietulleja. Mantereella Narvikin lähellä on yksi tietulli (Leirvikin tunneli), jonka hinta on noin 4 euroa. Lasku tulee automaattisesti postissa rekisterinumeron perusteella.

Lofoottien halki kulkee valtakunnalliseksi maisemareitiksi nimetty E10-valtatie. Tie on hyvässä kunnossa, mutta kovin mutkainen. Usein nopeusrajoitus putoaa 50 kilometriin tunnissa tai jopa alemmas. Turistien suosimassa Lofoottien lounaiskärjessä tie on paikoin niin kapea, että on pakko pysähtyä levikkeelle, jotta vastaantulijat pääsevät ohi.

Etäisyydet Lofooteilla ovat lyhyet: yhdessä päivässä ajelee helposti vaikka 350 kilometrin matkan koko saariston halki etelästä (Å) pohjoiseen (Andenes).

Huoltoasemia ei ole aivan joka kylässä, joten kannattaa täyttää tankki Svolvaerissa mennen tullen.

Lue lisää: Autolla Norjaan – vinkit ja kokemukset

Lautta Lofooteille

Lofooteille voi matkustaa myös lautalla oman auton kanssa. Tämä on erityisen kätevää, jos tarkoitus on kierrellä Norjan rannikkoa laajemminkin.

Suosituimmat autolauttayhteydet Lofooteille ovat mantereelta (Bodø-Moskenes) ja Senjan saarelta (Gryllefjord-Andenes). Molemmat kestävät 2-3 tuntia ja maksavat noin sata euroa (henkilöauto + kaksi matkustajaa). Liput ostetaan lauttajonosta.

Jos suunnittelet matkaa Bodøn kautta, lue myös seuraavat oppaat, jotka kertovat Norjan rannikon upeista autoreissun kohteista:

Bodø, Saltstraumen ja Saltenin autiorannat

Helgeland – upea maisemareitti Norjan rannikolla

Hurtigruten-risteily Lofooteilla

Hurtigruten Lofootit
Hurtigruten-aluksen takakannella kelpaa nauttia yöttömän yön maisemista. Kuva: Ville Palonen

Legendaarinen Hurtigruten-risteilyreitti kulkee Lofoottien kautta. Matkustajalautta – johon mahtuu myös henkilöautoja – lähtee mantereelta Bodøstä joka päivä klo 15. Länsivuonon ylittäminen kestää noin 3,5 tuntia.

Hurtigrutenilla liikkuminen on varsinkin pyöräilijöiden suosiossa. Yksittäisten etappien hinnat maksavat (kansipaikoilla) alkaen noin 30 euroa.

Lue lisää: Hurtigruten – maailman kaunein risteily

Lofooteilla Hurtigrutenin pysähdyspaikat ovat Stamsund, Svolvaer, Stokmarknes (josta löytyy Hurtigruten-museo), Sortland, Risøyhamn ja Harstad. Pohjoisessa seuraavat pysäkit Lofoottien jälkeen ovat Finnsnes ja Tromssa, jonka naapurisaaret ovat niin upeita että ne vetävät vertoja Lofooteille!

Lue lisää: Tromssan saaret: Kvaløya, Ringvassøya ja Sommarøy

Lofoottien hintataso

Norjalla on maine kalliina maana, eikä syrjäinen Lofootit ole poikkeus. Onneksi moni asia Norjassa on suunnilleen saman hintaista kuin Suomessakin: yleisesti ottaen ruoka supermarketeissa on vain hiukan kalliimpaa, polttoaine maksaa saman verran kuin Suomessa, ja hotellihuoneenkin saa usein satasella. Leirintäalueet ovat jopa edullisempia kuin Suomessa!

Omalla autolla Norjaan matkatessa kannattaa ostaa ainakin osa sapuskoista menomatkalla Suomen puolelta. Itse olen hankkinut Norjan supermarketeista täydennykseksi lähinnä vihanneksia, leipää ja kananmunia – sekä tietysti kookoksella kuorrutettuja skoleboller-leivoksia.

Kun matkustat Norjaan, ole tarkkana ruokajuomien kanssa! Tullirajoitusten vuoksi Norjaan saa viedä korkeintaan 19 tölkkiä olutta. Autoja tosin ei pysäytetä juuri milloinkaan Ruotsin ja Norjan raja-asemalla Riksgränsenissä – mutta kannattaako ottaa riskiä sakkojen saamisesta? Norjan ruokakaupoissa puolen litran tölkki olutta maksaa vain kolme euroa.

Muista myös, että perunoiden vieminen Norjaan on kielletty – ihan oikeasti!

Leirintäalueet ja telttailu Lofooteilla

Lofootit telttailu leiripaikka
Lofooteilta löytyy huikeita leiripaikkoja. Tässä telttaillaan Nusfjordin kylän lähettyvillä. Kuva: Ville Palonen

Lofoottien leirintäalueet ovat laadukkaita ja jopa edullisempia kuin Suomessa. Yöpyminen omassa teltassa maksaa kahdelta hengeltä noin 25 euroa. Leirintäalueilla on huoltorakennus, josta löytyy lämmin suihku, sähköliedellä ja jääkaapilla varustettu yhteiskeittiö, ja usein jopa pyykkikone.

Epävirallisen telttapaikan löytäminen Lofooteilla ei ole aivan mahdotonta – mutta hieman hankalaa se on, sillä vuonna 2021 telttailu kiellettiin sakon uhalla osalla suosituimmista ”autiorannoista”.

Lue lisää: Leirintäalueet ja telttailu Lofooteilla

Lofoottien majoitus ja vuokramökit

Lofoottien ”isommista” kaupungeista löytyy hotelleja ja hostelleja. Syrjäkylillä on erilaisia leirintäalueita ja yksityisten vuokraamia mökkejä ja taloja. Oma suosikkini on Sundin pikkukylässä sijaitseva tilava ja hyvin varusteltu omakotitalo, jonka vuoraaminen maksaa noin 100 euroa.

Lofoottien tunnelmallisin majoitusmuoto on rørbuer (rorbuer), perinteinen kalastajan mökki. Paalujen päälle merenrantaan rakennettuja punaisia rørby-mökkejä löytyy lähes jokaisesta rannikon kylästä. Yleensä rørbuer-mökit ovat suhteellisen pieniä ja vaatimattomia – mutta tunnelma on takuulla kohdallaan, kun saa nukahtaa ikkunan takaa (tai lattian alta) kuuluvaan aaltojen kohinaan. Mökkien hinnat vaihtelevat sadan euron molemmin puolin.

Erittäin suositeltava majapaikka on Ballstadissa sijaitseva Sjøstrand Rorbuer. Paikassa voi majoittua perinteisissä rørbu-kalastajamökeissä, tai pihassa oman teltan tai asuntoauton kanssa. Suihku, pyykkikone ja grillikatos ovat myös telttailijoiden käytössä. Omistaja, ammattikalastaja Børje Iversen, järjestää kesäisin kalareissuja kahdesti päivässä.

Å:n kylässä ikimuistoinen majapaikka on kylän keskustassa sijaitseva Å-Hamna Rorbuer. Muutaman kilometrin päästä Reinestä löytyy erinomaiset arvostelut saanut Reine Rorbuer. Hamnøyn helmi on hulppea The Manor House ja Nusfjordin ihanin majapaikka tunnelmallinen Nusfjord Arctic Resort.

Henningsvaerin paras majapaikka on Trevarefabrikken, kulttuurikeskukseksi entisöity vanha tehdas. Trendikkäiden hotellihuoneiden lisäksi paikasta löytyy upea maisemasauna.

Katso tarjoukset Lofoottien hotelleihin ja majoitukseen.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

16 KOMMENTIT

  1. Moro Ville,

    On tässä tullut selailtua blogiasi ahkerasti täällä norjan puolella kurvaillessamme. Paljon olemme hyviä tipsejä saanut.
    Saavuimme viime yönä Bodø:sta ferryllä Moskenesiin ja Å I Lofoten:lla kokkaillaan juuri aamupalaa.
    Meitä kiinnostaisi päästä kunnon pesulle muutaman päivän jäljiltä ja saunahan olisi tähän aivan mahtava. Osaisitko suositella mistäpäin täällä kannattaisi saunaa lähteä etsimään?

  2. Kiitos Ville! Kattava info Lofooteista. Kerran käynyt mutta paljon jäi näkemättä ja kokematta. Uusiksi vielä joskus.

  3. Hyvä ja kattava opas. Pieni käännöskukkanen jonka voisitte korjata. Tørrfisk ei ole turskankalastus vaan kuivaamalla valmistettu kala. Kala toki taitaa olla turskaa mutta turska on torsk ja tørr tarkoittaa kuivaa.

  4. Tiemaksujen maksamiseen ei taida olla vaihtoehtoja? Viime kesän Geirangerin reissulta tuli toukokuussa maksuvaatimus englantilaisen lakitoimiston kautta. Varsinaiset laskut ja huomautukset eivät löytäneet perille.

  5. Hei, kiitos mahtavasta opastussivusta. Omaa matkaa suunnitellessa muutama kysymys… pääseekö Lofoottien eteläkärjestä helposti autolautalla mantereelle, vai kannattaako ajaa mennen tullen sillan kautta. Suunnitelmissa on tulla Tromssan suunnalta. Tromssasta tai läheltä ei taida päästä lautalla vaan pitää ajaa mantereen kautta?

  6. Abiskon/Riksun kautta jos ajaa niin löytyy näköjään ainakin yksi tietulli E10 Leirvik/Narvik. Elokuun reissulta tuli näin helmikuussa tullimaksu. Huimat 4,52€?

  7. Todella hyvä ja kattavasti kirjoitettu opas, kiitos! Mitä rantoja suosittelet? Kuulin, että Unstad, Ramberg ja Haukland olisivat näkemisen arvoisia. Ja pitääkö Trollfjordiin varata retki erikseen vai voiko paikan päälle vaan mennä? Käsitin, että jonkilainen venematka siellä olisi se juttu.

    • Kiitos! Ramberg on ihan hieno biitsi, mutta siinä vuonon / salmen länsipuolella oleva Ytresand on ehdottomasti kauniimpi (varsinkin laskuveden aikaan). Telttailu ei ole sallittu rannan tuntumassa, mutta lähellä on muistaakseni leirintäalue. Toinen upea ranta siinä lähellä on Kvalvika, jonne kävellään tunturin yli (kestää tunnin tai pari yhteen suuntaan, eli parhaimmillaan koko päivän retkenä tai jopa yöpyä teltan kanssa biitsillä leirinuotion äärellä). Moni firma tekee risteilyjä Trollfjordeniin, lähdöt Svolvaerista. Risteilyjen kesto on nelisen tuntia ja hinta 80-90 euroa. Trollfjordeniin voi varmaan vaeltaakin vuorten yli, mutta mahtaa olla sen verran hikinen reissu ettei sovi yhden päivän retkeksi. Maantie menee aika kaukana…

    • Heips! Pitää paikkansa: mantereen ja Lofoottien välissä on silta. Lisäksi Lofooteilla odottaa muutama hurjan pitkä tunneli. Mutta pakollisia lauttoja ja/tai tietulleja ei ole. Aikaa säästääkseen moni etelästä tuleva matkustaa lautalla mantereen Bodøstä, tai pohjoisessa Andenesin ja Senjan saaren välillä. Mutta jos Suomesta ajaa Lofooteille suorinta reittiä (Kiirunan ja Narvikin kautta), ei matkalla ole yhtäkään lauttaa.

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi