Moni autoilija paahtaa Pohjois-Ruotsin läpi lähes pysähtymättä, niin kova on kiire kokea Pohjois-Norja: Lofoottien vuorten kauneus, Helgelandin autiot hiekkarannat ja Saltstraumenin mahtava vuorovesivirta.
Ja pakkohan se on myöntää: Ruotsin pohjoisin lääni, valtava Norrbotten, on matkailullisesti jonkinlainen väliinputoaja. Vaikka pinta-alaa on saman verran kuin Lapissa, kiinnostavia nähtävyyksiä ja matkailijoille suunnattuja palveluita on paljon harvemmassa. Maisemat ovat komeita, mutta eivät sentään vedä vertoja terävähuippuisille Norjan vuorille.
Pohjoisen Ruotsin vahvuus on sen rauhallisuus ja turistivilinän puute. Kallisarvoinen kesäloma ei valu hukkaan pitkissä lauttajonoissa, vapaita majoituksia löytyy ja leirintäalueilla riittää tilaa, ja valtavien kansallispuistojen poluilla saa patikoida omassa rauhassaan. Pitkät vaellukset onnistuvat paremmin Ruotsin tuntureilla kuin Norjan jyrkkärinteisillä vuorilla – mutta silti jylhät maisemat ovat aivan eri maailmasta kuin tasaisessa Suomen Lapissa.
Pohjois-Ruotsi on myös kalastajan paratiisi: saalisvarmoja vesiä on valtavasti, ja kalaluvat ovat naurettavan halpoja.
Talvella revontulia voi bongailla aivan yhtä helposti kuin Lapissakin. Ruotsin ja Norjan rajalla olevassa Riksgränsenin hiihtokeskuksessa laskettelukausi jatkuu pitkälle toukokuuhun.
Kaiken lisäksi kruunun heikon kurssin ansiosta Ruotsi on viime vuosina ollut suomalaisille suorastaan edullinen matkakohde.
Tässä artikkelissa esitellään Pohjois-Ruotsin nähtävyyksiä, joista suurin osa osuu Norjan-matkaajien reiteille Haaparanta–Narvik ja Haaparanta–Mo i Rana. Artikkelin lopussa kerrotaan Pohjois-Ruotsin kansallispuistoista ja kalapaikoista.
Pohjois-Ruotsin kohteiden sijainnit näyttää Ruotsin kartta.
Haaparanta – autoilijan portti Pohjois-Ruotsiin
Tornion sisarkaupunki Haaparanta on autoilijan portti pohjoiseen. Pieni puutalokeskusta on viehättävä, mutta varsinaisia nähtävyyksiä ei juuri ole – ellei sellaiseksi lasketa synkän mustaa Haaparannan kirkkoa. Vuonna 1967 valmistuneen modernin rakennuksen ulkopinta on verhoiltu tummilla kuparilevyillä, mutta sisälle astuessa korkea, valkoiseksi maalattu kirkkosali paljastuukin valoisaksi.
Tornion ja Haaparannan välillä pääsee liikkumaan ilman rajamuodollisuuksia. Matkaa keskustojen välillä on vain kilometrin verran. Moni Lapin-matkaaja (puhumattakaan vakituisista asukkaista) poikkeaa Haaparantaan kaupoille ja autoa tankkaamaan – viime vuosina polttoaine on ollut Ruotsin puolella selvästi halvempaa kuin Suomessa.
Supermarketit Coop ja Maxi ICA myyvät eksoottisia ruotsalaisherkkuja kohtuulliseen hintaan. Shoppailijaa houkuttavat myös poistomyymälät, joista voi bongata todella edullisia tarjouksia. Haaparannalla on muun muassa Fjällrävenin, Haglöfsin ja Peak Performancen outlet-myymälä.
Oma lukunsa on Ikean vieressä sijaitseva karkkikauppa Candy World, joka mainostaa itseään yhtenä koko maailman suurimmista karkkikaupoista. Karkkien lisäksi kauppansa tekevät energiajuomat, jotka ovat Ruotsissa huomattavasti edullisempia kuin Suomessa. Energiajuomia ja karkkia myy myös legendaarinen Snusgrossen eli Nuuskakairan tukku.
Muutama vuosi sitten Haaparantaan avattiin kehuja kerännyt Kylpylähotelli Cape East. Moni kuitenkin jatkaa matkaa yöpyäkseen Kalixissa.
Kalix eli Ruotsin Kainuu
Kun Haaparannasta ajetaan vastikään uusittua E4-valtatietä 30 kilometriä, saavutaan Sangiksen kylään. Valtatien vieressä on armeijan ylijäämäkauppa, jonka eteen on koottu puusta väsättyjä sotakoneita: pihalla seisovat muun muassa panssarivaunu, helikopteri, uppoava sukellusvene ja merirosvolaiva. Paikka on varsinainen ITE-taiteen näyttely!
Seuraava etappi on Kalix (suomeksi Kainuu), jonne matkaa Haaparannasta on noin 50 kilometriä. Pikkukaupunki sijaitsee Ruotsin legendaarisimman lohijoen, Kalixin, rannalla melkein Perämeren suulla. Kalixin kuuluisin herkku on Kalixlöjrom, Perämeren muikun eli maivan mäti, joka saa tunnuspiirteensä Kalixjoen mereen tuomasta makeasta vedestä. Muikun mäti on täällä punaisempaa, kiinteämpää ja maultaan miedompaa kuin muualla. Viime vuosina Perämeren muikkukannat ovat taantuneet ja sen myötä “Kalixin kaviaarin” hinta kohonnut taivaisiin.
Kalixin yhden kadunpätkän mittainen vanhakaupunki ei ole kummoinen: kirkolle johtavaa Köppmannagatania reunustaa muutama puutalo. Kadun varrella on kahviloita, ruokapaikkoja ja muutama kauppa. Mukava majapaikka on Hotell Gamla Staden.
1400-luvun jälkipuoliskolla rakennettu Kalixin kirkko on Ruotsin pohjoisin keskiaikainen harmaakivikirkko. Erillinen puinen kellotorni rakennettiin vasta vuonna 1731, kun isovihan aikaan venäläiset kasakat olivat ryöstäneet kirkon ja vieneet mennessään kirkon kellot. Kirkko sijaitsee Kalixjoen rannalla, aivan valtatien vieressä. Vieressä on leirintäalue Kalix Camping.
Keskustan tuntumassa on Vassholmen, joka aikoinaan oli tärkeä rooli tukinuitossa. Nykyään saari on virkistysalue, josta löytyy kesäkahvila ja uittomuseo. Vassholmeniin pääsee kävelysiltaa pitkin.
Hyvä paikka Kalixjoen lohikoskien ihailuun on noin 25 kilometriä Kalixin pohjoispuolella sijaitseva Kamlunge. Sillan vierestä löytyy laavu, tulipaikka ja vessa.
Kalixin länsipuolella, Tören taajaman lähellä, odottaa jännittävä nähtävyys. Siknäsfortet on kylmän sodan aikainen puolustuslinnoitus, joka rakennettiin osaksi niin kutsuttua Kalix-linjaa. Huippusalainen ja ydinpommin kestävä linnoitus on louhittu syvälle peruskallioon. Kesäisin siellä järjestetään opastettuja kierroksia, joilla pääsee tutustumaan majoitustiloihin, viestintälaitteisiin ja tykkitorneihin.
Matkalla pohjoiseen kohti Ylikainuuta (Överkalix) toimii vieraanvaraisesta tunnelmastaan kehuttu Villa Sisu. Paikka on vain kivenheiton päässä E10-tieltä, joten se sopii loistavasti yöpaikaksi matkalla kohti Norjaa.
Gammelstadin kirkkokylä Luulajassa
Jos Kalixista kääntyy kohti etelää, alle tunnin ajomatkan jälkeen saavutaan Luulajaan. Kaupungin kuuluisin nähtävyys on Gammelstadin kirkkokylä, joka on Unescon maailmanperintökohde. Vanhanajan kylässä on säilynyt porvariston asuinalue sekä yli 400 pientä, punaista kirkkotupaa, joissa kirkkokansa saattoi majoittua saapuessaan maaseudulta jumalanpalvelukseen. Välimatkat olivat pitkiä, ja pitihän jossain myös päästä vaihtamaan matkavaatteet pyhävaatteisiin.
Gammelstad on näkemisen arvoinen, sillä vastaavanlaista kokonaisuutta ei ole säilynyt missään muualla. Kirkkotuvat eivät ole mitään leikkimökkejä, vaan jotkut ovat ihan oikean talon kokoisia. Suurin osa on rakennettu aivan vieri viereen niin, ettei välissä ole edes kapeaa kujaa.
Satojen pikkumökkien keskellä kohoaa valtava kivikirkko. Alaluulajan kirkko on Pohjois-Ruotsin suurin keskiaikainen kirkko. Se rakennettiin 1400-luvulla, mutta ensimmäinen jumalanpalvelus tällä paikalla pidettiin jo vuonna 1339.
Kirkkokylästä kävelymatkan päässä on ulkoilmamuseo Friluftsmuseet Hägnan. Se esittelee Norrbottenin rannikkoseudun maaseudun elämää ja perinteitä 1700-luvulta aina 1900-luvun alkupuolelle saakka. Alueelle on siirretty eri puolilta Norrbottenia eri aikakausien puurakennuksia: maalaistaloja, torppia, pajoja sekä kyläkauppa, joka on sisustettu ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen tyyliin.
Majoitusta tarjoaa Sunderby folkhögskola Hotel, johon on matkaa viitisen kilometriä.
Storforsen – hurjana kuohuva köngäs
Sadan kilometrin päässä Luulajasta kohisee Pohjois-Ruotsin hurjin koski. Vesiputoukseksi ei Storforsenia voi kutsua, mutta on se silti aivan hirmuinen köngäs: kahden kilometrin matkalla pudotusta on kokonaiset 60 metriä. Piitimenjoessa (Piteälven) raivoava Storforsen on Pohjoismaiden ja koko Euroopan suurin valjastamaton koski.
Storforsen on suosittu vierailukohde, jonne kulkee parkkipaikalta leveä muutaman sadan metrin mittainen reitti. Helteisenä kesäpäivänä on pakko hieraista silmiään: matkalla varsinaisen kosken rannalla olevalle katselutasanteelle on pieniä puroja ja kallioiden väliin muodostuneita lammikoita, joissa pulikoi kymmeniä auringonpalvojia. Sileitä kallioita peittävät piknikviltit, ja grillit käryävät siellä sun täällä. Tämä on rantaelämää Pohjois-Ruotsin malliin!
Näköetäisyydellä Storforsenin koskesta on modernin tyylikäs Hotell Storforsen.
Saamelaismuseo Ájtte – Pohjois-Ruotsin paras museo
Jos Pohjois-Ruotsissa poikkeaa vain yhteen museoon, paras valinta on Jokkmokkin kylässä sijaitseva saamelaismuseo Ájtte. Erinomainen perusnäyttely keskittyy saamelaiskulttuuriin.
Omat osastonsa on esimerkiksi uskonnolle (tutuksi tulevat erilaiset seidat eli palvontapaikat) ja perinteisille käsitöille. Niitä katsellessa ymmärtää, ettei saamelaisuus ole mennyttä maailmaa vaan edelleen elossa ja arvossaan: esillä on upouusia, toinen toistaan taidokkaampia puukkoja, laukkuja ja koruja. Materiaaleina on tekstiilien lisäksi käytetty poronluuta, nahkaa ja hopeaa. Saamelaisasuille on kokonaan oma osastonsa, jossa kerrotaan eri asusteiden ja koristeiden merkityksistä. Vaihtuvissa näyttelyissä on esillä saamelaista nykytaidetta.
Toinen Ájtten pääteema on Unescon maailmanperintökohde Laponia, Euroopan suurin yhtenäinen luonnonmaisema. Kooltaan tämä Pohjois-Ruotsin ja Norjan rajamailla oleva suojelualue on huimat 9400 neliökilometriä – siis saman kokoinen kuin Uudenmaan maakunta! Laponiaan kuuluu neljä Ruotsin villeintä kansallispuistoa, joista kerrotaan myöhemmin tässä luvussa.
Museosta löytyy Laponian eläimistö kokonaisuudessaan; esillä on todella taidokkaasti täytettyjä villieläimiä hippiäisestä huuhkajaan ja sopulista suureen hirvisonniin.
Ájtte on koko perheen museo. Lapsille on kiinnostavaa näkemistä joka osastolla, ja puuhailla saa lasten omalla Mustikkamäki-osastolla. Museon ravintola tarjoilee erinomaista buffet-lounasta.
Aivan museon naapurissa on kylän paras majapaikka, Jokkmokks Vandrarhem Åsgård. Pysäköintitilaa riittää isommallekin autolle, ja paikasta löytyy sekä sauna että yhteiskeittiö.
Lappstaden – saamelainen kirkkokylä
Lisää saamelaiskulttuuria löytyy Arvidsjaurin kylästä. Lappstaden on metsäsaamelaisten kirkkokylä – siis rakennettu samaan tarkoitukseen kuin Luulajan Gammelstad. Ikääkin on melkein yhtä paljon, mutta rakennusten tyyli on hyvin erilainen. Lappstadenin kymmenet nelikulmaiset hirsikodat ja matalat ruoka-aitat ovat auringon ja ajan harmaannuttamia ja varsin vaatimattoman näköisiä.
Lappstaden on ainoa kunnolla säilynyt saamelainen kirkkokylä, ja sen vuoksi ainutlaatuinen paikka tutustua metsäsaamelaisten rakennusperinteisiin. Sääli, ettei rakennuksiin pääse kurkistamaan – ne nimittäin ovat edelleen yksityisomistuksessa, ja niitä käytetään muun muassa markkinoiden aikaan.
Meänkielinen Jällivaara
Jos suuntana on Lofootit, kurvataan Haaparannan ja Kalixin jälkeen pohjoiseen kohti Kiirunaa. Puolimatkassa sijaitseva Jällivaara (Gällivare) on passeli pysähdyspaikka, sillä eipä Kalixin ja Kiirunan välillä juuri muitakaan vaihtoehtoja ole. Kaupungista löytyy ravintoloita sekä mukavia majapaikkoja, kuten keskustan Scandic Gällivare.
Meänkielisen pikkukaupungin nähtävyytenä on Jällivaaran museo. Paikka on pienehkö ja vaatimaton, mutta sisäänpääsy sentään on ilmainen. Kotikutoisessa museossa esineitä on valtava määrä vanhoista työkaluista ja metsästysvarusteista kivilajinäyttelyyn. Eräs kiinnostavimmista kapineista on puolen metrin mittainen kaiverrettu puusauva, jota aikoinaan käytettiin kalenterina.
Vaikkei Jällivaaraan poikkeaisi, kannattaa silti pysähtyä jaloittelemaan sen lähellä E10-tien varressa olevalle erinomaiselle levähdysalueelle. Paikka löytyy Google Mapsista nimellä Stenbron rastplats, ja nimensä mukaisesti sen tunnistaa vieressä olevan kosken yli rakennetusta vanhasta kivisillasta.
Kiiruna – kiehtova kaivoskaupunki
Kiiruna on Pohjois-Ruotsin talouden moottori, kaivoskaupunki, jossa rautamalmia on louhittu jo 1890-luvulta saakka. Vuosikymmenten aikana tunturiylängölle on syntynyt valtava kuoppa, jonka näkeminen ensimmäistä kertaa – varsinkin talvella, kun ympäröivä maisema on puhtaan valkea – saa suun loksahtamaan auki.
Itse asiassa Kiirunan avolouhos kasvaa edelleen sellaista tahtia, että vuosituhannen alkupuolella se oli vaarassa nielaista koko kaupungin. Ratkaisu oli radikaali: Kiirunan kaupungin keskusta päätettiin siirtää elintärkeän kaivoksen tieltä muutaman kilometrin päähän!
Kaivoksen tieltä joutui muuttamaan 6000 asukasta. Keskustan vanhat historialliset puutalot siirrettiin kokonaisina yksi kerrallaan uuteen keskustaan. Suurin siirrettävistä rakennuksista oli Kiirunan kirkko. Vuonna 1912 rakennettu kirkko on valtavan kokoinen: 40 metriä leveä ja 600 tonnia painava. Mutta niin vain elokuussa 2025 se nostettiin kokonaisena 224-renkaisen lavetin päälle ja rullattiin varovasti uudelle paikalleen viiden kilometrin päähän.
Uuden liikekeskustan, Nya Kirunan, sydän on arkkitehtonisesti upea kaupungintalo Kristallen. Rakennuksessa toimii nykytaiteen museo Kin (aiemmalta nimeltään Konstmuseet i Norr), joka keskittyy Barentsin alueen taiteeseen ja paikalliseen saamelaiskulttuuriin.
Kiirunassa on kaivosyhtiö LKAB:n vierailukeskus, jonka opastetuilla kierroksilla esitellään maailman suurimman maanalaisen rautamalmikaivoksen toimintaa ja kerrotaan faktoja kaupungin muutosta. 540 metrin syvyyteen sukeltava kaivoskierros kestää kolmisen tuntia.
Kiirunassa on sangen mukavasti majoitustarjontaa. Paras majapaikka keskustassa on syystäkin suosittu kylpylähotelli Elite Hotel Frost. Katso tarjoukset Kiirunan hotelleihin.
Jos kaipaa hieman erikoisempaa majoitusta, Jukkasjärvellä noin 15 kilometrin päässä Kiirunasta toimii maailman ensimmäinen jäähotelli, ICEHOTEL. Jokainen paikan paristakymmenestä jäähuoneesta on uniikki taideteos, ja vaikkei paikassa haluaisikaan yöpyä, voi päiväsaikaan pistäytyä ihailemaan taidokkaita jääveistoksia. Jääveistosgalleria on auki ympäri vuoden.
Kiirunan ympäristön upeita luontokohteita ovat Ruotsin korkein huippu Kebnekaise sekä Abiskon kansallispuisto. Norjan rajan tuntumassa on maailman pohjoisin hiihtokeskus Riksgränsen.
Kebnekaise – Ruotsin korkein tunturi
Ruotsin korkein huippu on Kiirunan länsipuolella sijaitseva Kebnekaise. Siitä puhutaan usein tunturina, mutta ainakin suomalaisittain Kebnekaisea voi aivan hyvin kutsua vuoreksi: se on osa Kölivuoristoa, sen piirteet ovat terävät ja rinteet jyrkät, ja kaiken lisäksi yli kahden kilometrin korkuisten huippujen ympärillä on useita pysyviä jäätiköitä.
Vielä vuonna 1988 eteläisemmän huipun, Sydtoppenin, korkeus oli 2117 metriä merenpinnan yläpuolella. Vuosien varrella etelähuippua peittävä jäätikkö on sulanut, jonka vuoksi nykyään Kebnekaisen – ja koko Ruotsin – korkein kohta on Nordtoppen, 2097-metrinen paljas kalliohuippu.
Kebnekaise on erittäin suosittu vaelluskohde, ja huippusesongin aikaan heinäkuussa huipulla voi olla ruuhkaa. Jos vaeltamien ei ole vaihtoehto mutta rahaa riittää, voi Kebnekaisen huipulla käväistä myös helikopterikyydillä.
Vaellusreittejä Kebnekaiselle on kaksi. Haastavampi itäinen reitti kulkee jäätiköiden halki, ja sen vuoksi vaatii kiipeilyvarusteet sekä kokemusta turvallisesta jäätiköllä liikkumisesta – ja mieluiten myös oppaan.
Kebnekaisen vaellus onnistuu helpommin länsireittiä (Västra leden) pitkin. Retki huipulle ja takaisin ihmisten ilmoille kestää yleensä kolme päivää: kävelyä kertyy yhteensä noin 60 kilometriä. Reitti alkaa Nikkaluoktan kylästä, jonne on Kiirunasta matkaa runsaat 60 kilometriä.
Ensimmäinen vaelluspäivä kuljetaan helppokulkuista polkua pitkin 19 kilometriä Kebnekaisen tunturiasemalle, jossa vietetään yö. Tunturiasema tarjoaa majoitusta, ravintolan ja kaupan. Telttailun hintaan kuuluvat leirintäaluepalvelut kuten suihkut ja yhteiskeittiö.
Huiputuspäivänä matkaa edestakaisin kertyy yhteensä 18 kilometriä ja korkeuseroa kokonaiset 1800 metriä, sillä reitti kulkee mennen tullen matalamman Vierranvárri-huipun kautta. Polku on jyrkkä, mutta ei vaadi kiipeilytaitoja. Olosuhteet ovat kuitenkin vuoristomaiset: sää voi vaihtua nopeasti, joten mukana pitää olla riittävästi lämmintä ja kuivaa vaatetta sekä ylimääräistä evästä hätätilanteiden varalle.
Huiputuspäivä on pitkä, joten suurin osa vaeltajista viettää toisenkin yön Kebnekaisen tunturiasemalla. Jos aikaa riittää, tunturiasemalta voi tehdä päiväretken maagisen kauniiseen Tarfalan jäätikkölaaksoon.
Kebnekaisen tunturiasemalta voi palata Nikkaluoktaan tai jatkaa vaellusta kuninkaallista reittiä, Kungsledeniä, pitkin kohti pohjoista Abiskon kansallispuistoa.
Abisko – helppo kohde päiväpatikointiin
Reilun tunnin ajomatkan päässä Kiirunasta odottaa Abiskon kansallispuisto. Se on pinta-alaltaan vain hieman Nuuksiota suurempi, mutta tarjoaa upeita ja helposti saavutettavia maisemia. Abiskossa kannattaakin pysähtyä jaloittelemaan, vaikka Norjan rannikolle on enää tunnin ajomatka.
E10-valtatien varressa oleva Naturum Abisko -luontokeskus kertoo alueen luonnosta. Keskuksen vierestä alkaa muutaman sadan metrin mittainen esteetön reitti, joka vie Abiskon kanjonin jylhimpään ja dramaattisimpaan osaan. Näköalapaikalta voi ihmetellä koskea, joka ryöppyää tunnelista maantien ja rautatiesillan alta. Kyseessä ei ole luonnonihme; vielä sata vuotta sitten paikalla oli valtava vesiputous, mutta rautatietä rakentaneet työläiset päättivät, että helpoin tapa rakentaa silta olisi ohjata vesimassat kallion läpi. Siispä kallioon räjäytettiin halkaisijaltaan monimetrinen reikä.
Jos jokea lähtee seuraamaan ylävirtaan, voi aloittaa vähän pidemmän vaelluksen: Abiskosta alkaa Pohjois-Ruotsin vanhin ja tunnetuin vaellusreitti, 450 kilometrin mittainen Kungsleden eli Kuninkaanpolku. Sen suosituin osa on Ruotsin kauneimpien vaellusten joukkoon valittu Abisko–Nikkaluokta, jonka 107 kilometrin vaeltamiseen on syytä varata kokonainen viikko.
Päiväretkeläinen voi kävellä Kungsledeniä pitkin pienelle Abiskojaure-järvelle, jonne on noin kahdeksan kilometriä. Jos aika on kortilla, ei huolta: parhaat maisemat nähdäkseen riittää kilometrin kävely yhteen suuntaan, sillä sen jälkeen kanjoni muuttuu leveämmäksi jokilaaksoksi. Alussa kannattaa valita kanjonin reunaa noudatteleva polku metsäreitin sijaan. Reitillä kulkee leveä pitkospuu noin puolen kilometrin päähän. Rotkon reunalla on osittain kaiteet, mutta pienten lasten kanssa on syytä noudattaa varovaisuutta.
Horisontissa näkyy kahden jyrkkäpiirteisen tunturin muodostama U-kirjaimen muotoinen laakso, Lapporten, joka Lapinportti-nimensä mukaisesti ikään kuin johdattaa syvemmälle suurtuntureiden maailmaan. Lapportenia katsellessa ei uskoisi, että vuonna 2021 neljä saksalaista ylitti laakson nuoralla kävellen! 2130 metrin pituinen ja 600 metrin korkeudella tapahtunut tasapainoilu pääsi Guinnessin ennätysten kirjaan. Jokainen neljästä hurjapäästä onnistui ylittämään laakson putoamatta – vaikka tietysti he olivat kytkettyinä liinaan turvaköydellä. Projektista kertoo palkittu dokumenttielokuva Lapporten Highline, joka on esitetty myös Ylellä.
Aurora Sky Station on jylhän Nuolja-tunturin rinteelle noin 900 metrin korkeuteen rakennettu näköalatasanne, josta löytyy myös kahvila. Talvisin ihaillaan revontulia, kesäisin keskiyön aurinkoa ja syksyisin ruskan loistoa. Matka ylös tuolihissillä kestää 20 minuuttia. Hissin ala-asema on puolen kilometrin päässä Abiskon kanjonista. Hissin yläasemalta voi kesäisin huiputtaa 1169 metriä korkean Nuoljan.
Talvisin paikka tunnetaan myös nimellä Nuolja Offpist. Hoidettuja rinteitä ei ole, vaan alas kiidetään luonnontilaisilla hangilla tunturikoivikkojen halki. Korkeuseroa kertyy noin 500 metriä.
Hyviä majapaikkoja Abiskossa ovat Abisko Turiststation ja Abisko Mountain Lodge.
Abiskon pohjoispuolella, aivan maantien vieressä ja Torneträsk-järven rannassa, kohisee komea Silverfallet-vesiputous. Lyhyttä polkua pitkin voi laskeutua putouksen ylittävälle sillalle.
Pohjoiseen mentäessä maantielle näkyy toinenkin vesiputous, suurempi Låktajåkk, jonne vie noin kilometrin pituinen polku. Lähempää tarkasteltuna Låktajåkk paljastuu vesiputouksen sijaan villisti kuohuvaksi tunturipuroksi, joka on kovertanut tiensä syvälle kallion sisään. Se muodostaa useita peräkkäisiä koskia, putouksia ja hiidenkirnumaisia muotoja matkallaan kohti Torneträskiä. Pysäköintialueelta alkaa suosittu vaellusreitti Ruotsin korkeimmalle tunturiasemalle, 1228 metrissä sijaitsevalle Låktatjåkkolle.
Riksgränsen ja Björkliden – Pohjois-Ruotsin hiihtokeskukset
Abiskon ja Norjan rajan välissä on kaksi laskettelukeskusta, pienempi Björkliden ja suurempi Riksgränsen.
Riksgränsen on yksi maailman pohjoisimmista hiihtokeskuksista – se on nipin napin pohjoisemmassa kuin Saariselkä. Riksgränsen sijaitsee valtatie E10:n varrella, nimensä mukaisesti aivan Ruotsin ja Norjan valtakuntien rajalla. Arktisen sijaintinsa vuoksi keskus aukeaa vasta helmikuussa, mutta lunta riittääkin sitten pitkälle loppukevääseen saakka: hissit pyörivät vielä toukokuun lopulla. Täällä ei kärvistellä kaamoksessa, vaan laskemaan pääsee jopa yöttömän yön auringossa!
”Riksu” on legendaarisessa maineessa etenkin vapaalaskijoiden keskuudessa, sillä mahdollisuudet offpiste-laskuun ovat erinomaiset. Paikassa onkin järjestetty arvostettu vapaalaskukilpailu Scandinavian Big Mountain Championships joka toukokuussa jo yli 30 vuoden ajan.
Hissejä Riksussa on kuusi ja hoidettuja rinteitä 16, joista suurin osa vaikeustasoltaan punaisia. Tunturin huippu nousee 900 metriin ja korkeuseroa laskuille kertyy noin 400 metriä. Erinomainen majapaikka on Katterjokk Turiststation, jonka ovelta on vain sata metriä lähimmälle hiihtohissille.
Abiskon ja Riksgränsenin välissä on myös toinen laskettelukeskus, Björkliden, jonka hissit ovat käytettävissä samalla yhteislipulla Riksun kanssa. Keskuksilla on välimatkaa 30 kilometriä, ja se taittuu kätevästi ilmaisella kuljetuksella. Björklidenistä löytyy erinomainen tunturihotelli Hotel Fjället.
Katso tarjoukset Riksgränsenin hotelleihin.
Laponia – Ruotsin Lapin kansallispuistot
Abiskon lisäksi Pohjois-Ruotsista löytyy monta muutakin kansallispuistoa, joista moni on todellista erämaata.
Laponia eli ”Ruotsin Lappi” on Jällivaaran ja Jokkmokin länsipuolella, Norjan rajan tuntumassa, oleva 9400 neliökilometrin kokoinen suojelualue. Siihen kuuluu neljä kansallispuistoa: Stora Sjöfallet, Sarek, Padjelanta ja Muddus. Näistä viimeisin on muista hiukan erillään, kolme ensimmäistä puolestaan muodostavat yhdessä Euroopan vanhimman ja laajimman luonnonpuistoalueen. Stora Sjöfalletilla on pinta-alaa hiukan enemmän kuin Pallas-Yllästunturin kansallispuistolla, Sarek ja Padjelanta ovat sitä puolitoista kertaa suurempia. Osa puistoista perustettiin Ruotsin ensimmäisten kansallispuistojen joukossa vuonna 1909.
Suuri ja moderni luontokeskus Naturum Laponia (ilmainen sisäänpääsy) esittelee kaikkien Laponian kansallispuistojen luontoa ja saamelaiskulttuuria. Paikka sijaitsee Stora Sjöfalletin kansallispuiston kulmalla. Perille vie E45-tieltä alkava Ritsemvägen, jolla ajellessa on syytä olla tarkkana: asfaltissa on valtavan korkeita kupruja, ja siellä täällä hortoilee poroja.
Vain kivenheiton päässä luontokeskuksesta kuohuu kahden järven välillä huikaisevan hieno Stora Sjöfallet -vesiputous. Sitä on helppo poiketa katsomaan lähietäisyydeltä: maantieltä vie perille runsaan kilometrin mittainen pitkospuupolku.
Vuoristoinen Sarek on villi, erämainen ja suorastaan eeppinen vaelluskohde. Jyrkistä vuorista moni kohoaa kahden kilometrin korkeuteen, ja huippuja peittää yhteensä noin sata jäätikköä. Syrjäisyyden ja haastavan maaston vuoksi Sarek sopii kokeneille vaeltajille: merkittyjä reittejä, autiotupia tai muita nykyajan kotkotuksia ei Sarekista löydy.
Sarekiin kuljetaan syrjäisestä Ritsemin kylästä, jonne on matkaa Naturum Laponia -luontokeskukselta vielä 50 kilometriä. Ritsemistä kulkee säännöllisesti liikennöivä reittivene Akkajärven ylitse Sarekin laidalle. Sarekiin pääsee myös etelän kautta Kvikkjokkin kylästä, joka on Kalottireitin aloitus- tai päätepiste Ruotsissa.
Stora Sjöfalletin ja Sarekin erikoisuus ovat helikopterilennot, jotka ovat yllättävän edullisia (määränpäästä riippuen 50-200 euroa per henki). Niitä käyttävät sekä vaeltajat, jotka haluavat aloittaa patikoinnin keskeltä erämaata, että syrjäisille tunturijärville painavien varusteiden kanssa kulkevat kalastajat. Myös maisemalentoja järjestetään. Helikopterikyydit lähtevät Stora Sjöfalletista, Ritsemistä ja Kvikkjokkista.
Kalastus Pohjois-Ruotsissa
Haaparannan länsipuolella virtaava Kalix (suomalaiselta nimeltään Kainuu) on Pohjois-Ruotsin legendaarisin lohijoki. Se saa alkunsa pohjoisesta Kebnekaisen tunturiylängöltä ja laskee Perämereen. Lohenkalastajien suosimia paikkoja ovat rauhallisten sivujokien (mm. Kaitum) lisäksi myös alajuoksun suuret kosket, joiden lähistöltä löytyy monen tasoisia majapaikkoja.
Vuolaiden lohijokien lisäksi Ruotsin Lapista löytyy lukematon määrä pienimuotoisempia kalapaikkoja. Oman kokemuksen mukaan jalokala – etenkin reilun kokoinen harjus – on paljon helpompi saada saaliiksi kuin Suomen Lapissa.
Mikä parasta: Ruotsin kalastusluvat ovat halpoja ja ne on helppo ostaa etukäteen netistä (natureit.se). Kolmen vuorokauden lupa maksaa vain runsaat 10 euroa ja on voimassa suurimmassa osassa valitun kunnan (Kiiruna, Jällivaara tai Arjeplog) vesistä.
Ruotsin anteliailla harjusvesillä jopa ensikertalainen voi onnistua. Rannalta kalastaessa taimeneen ja rautuunkin on hyvät mahdollisuudet, kunhan tietää mitä tekee.
Uistimista parhaiten harjukselle toimii puna-musta Bete Lotto, perhoista maistuvin on Red Tag. Oli viehe mikä hyvänsä, varma ottiväri on puna-musta! Harjus nappaa vaikka keskellä kirkasta hellepäivää, mutta isomuksia kannattaa pyytää iltahämärässä. Silloin saaliiksi saattaa saada myös kauniin luonnontaimenen. Oman kokemukseni perusteella taimen pitää itsensä värisistä vieheistä. Raudulle taas kannattaa tarjota räikeitä värejä; oma luottovieheeni on mustapilkullinen, kirkkaan oranssi Bete Lotto.
Pohjois-Ruotsin kalareissua suunnitellessa vain mielikuvitus on rajana: haluatko viettää leppoisan kalastusloman vuokramökissä asuen ja veneestä käsin kalastaen, vai kenties tehdä kerran elämässä -kalastusvaelluksen tiettömille tunturijärville? Jos pelimerkeistä ei ole pulaa, pääsee syrjäisille kala-apajille vaikka helikopterin kyydissä. Lengedaarinen pilkkimiesten ja -naisten kohde on aivan Ruotsin pohjoisrajalla sijaitseva Rostojärvi, jonne matkataan yleensä helikopterikyydillä Kilpisjärveltä.
Hyväksi koettua seutua on Arjeplog, josta löytyy erinomaisia harjusvesiä (muun muassa Piteälv eli Pitejoen vesistö). Arjeplog on kätevästi matkan varrella, jos on autoreissun kohde on Norjan Bodø tai Helgelandin upea rannikko. Arjeplogista löytyy parikin kunnollista hotellia, järven rannalla sijaitseva suuri Hornavan Hotell sekä keskustan pääkadun varrella oleva pienempi Hotell Lyktan.
Lue lisää: Autolla Norjaan – vinkit ja kokemukset
Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös nähtävyyksien pääsyliput ja opastetut kierrokset. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!
