Legendaariset Bayreuthin musiikkijuhlat – ja kuinka niihin saa liput

Bayreuthin kuuluisa oopperatalo Festspielhaus. Kuva: Rico Neitzel, Wikimedia Commons CC

Wagnerille pyhitetyt Bayreuthin musiikkijuhlat ovat maailman legendaarisimmat oopperajuhlat. Erityiseen asemaan Bayreuthin musiikkijuhlat nostaa se, että niille on pahamaineisen vaikea saada lippuja. Musiikkijuhlilla useasti vieraillut oopperamatkailun asiantuntijamme Erkki Helin kertoo, miten lippujen hankkiminen onnistuu – ja millaista legendaarisilla musiikkijuhlilla oikein on.

Bayreuthin musiikkijuhlien alku

Vajaan 80 000 asukkaan syrjäiseen pohjoisbaijerilaiseen kaupunkiin saapuu vuosittain noin 60 000 onnekasta liput juhlille saanutta vierailijaa. Musiikkijuhlat kestävät heinäkuun lopusta elokuun lopusta, minä aikana juhlakaudella on nykyisin 30 esitystä.

Alkunsa Bayreuthin oopperajuhlat saivat vuonna 1876, kun Bayreuthin oopperatalossa kantaesitettiin neljän oopperan kokonaisuus Niebelungin sormus kolmeen kertaan.

Tämän jälkeen teatteri seisoi tyhjillään kuusi vuotta. Vuonna 1882 Parsifal esitettiin kuusitoista kertaa. Wagner oli säveltänyt oopperan varta vasten Bayreuthin oopperataloa ja sen erinomaista akustiikaa varten, eikä Parsifalia saanut säveltäjämestarin vaatimuksesta esittää missään muualla 30 vuoteen. Bayreuthin oopperajuhlien perinteisiin kuuluu edelleen, ettei Parsifalin ensimmäisen näytöksen loputtua lainkaan taputeta.

Parsifalin kantaesityksen jälkeen Bayreuthissa esitettiin oopperaa lähes vuosittain, ja vuodesta 1930 eteenpäin joka vuosi (lukuun ottamatta vuosia 1945–50). Juhlilla esitetään vain Wagnerin myöhäiskauden teoksia. Teokset vaihtelevat vuosittain.

Miten sain ensimmäisen kerran liput Bayreuthin oopperajuhlille?

Vuonna 1979 olin Finlandia-talolla konsertissa. Konsertin jälkeen satuin juttelemaan erään saksalaisen musiikinopiskelijan kanssa. Koska Bayreuthiin on erittäin vaikea saada lippuja, hän kysyi, voisinko yrittää tilata liput Suomesta hänen vanhemmilleen. Jospa se onnistuisi paremmin kuin Saksasta.

Seuraavana päivänä hän tuli kotiimme ja teimme lippuhakemuksen. Jonkin ajan kuluttua tuli nimellämme varustettu virallinen lipputilauskaavake. Täytimme sen ja lähetimme takaisin. Joskus vuodenvaihteessa tuli vastaus. Suuresta kysynnästä johtuen emme saaneet lippuja.

Seuraavana vuonna tuli automaattisesti uusi tilauskaavake. Täytimme sen, mutta tulos oli sama. Näin tapahtui myös seuraavina vuosina.

Neljä vuotta myöhemmin, vuonna 1983, saimme yllättäen laskun oopperoihin Mestarilaulajat ja Parsifal. Yrityksistä huolimatta emme enää tavoittaneet saksalaista opiskelijapoikaa. Liput jäivät siis meille. Bayreuth odotti meitä!

Muutamaa vuotta aikaisemmin olimme Saksan-matkallamme käyneet uteliaisuuttamme katsomassa, millainen on kuuluisa mutta niin saavuttamaton Bayreuthin musiikkitalo, Festspielhaus.

Vierailun jälkeen olimme pysähtyneet rähjäiselle huoltamolle. Useita rekkoja pihalla – siis hyvää ruokaa? Ainoa ruokalaji oli Schweinshaxen eli supisaksalainen sianpotka uunissa. Kiittelimme isäntää todella maukkaasta ja rasvaisesta ateriasta. Kerroimme käyneemme katsomassa oopperataloa ja että olimme yrittäneet saada sinne lippujakin. Isäntä lupasi järjestää meille majoituksen, jos joskus onnistuisimme liput saamaan. Tätä kautta saimmekin sitten loistavan yksityismajoituksen läheltä Bayreuthia.

Ensimmäinen vierailu Bayreuthin musiikkijuhlilla

Bayreuthin punatiilinen Festspielhaus sijaitsee kaupungin ulkopuolisella mäellä puiston keskellä. Katsomo on amfiteatterin muotoinen, joten näkyvyys on hyvä kaikilta paikoilta. Katsomoon mahtuu 1974 katsojaa.

Paikkamme oli Gallerien (3. parvi) ensimmäisellä rivillä (31 DM). Kapeat puiset klaffituolit olivat epämukavat ja ahtaat. Myös permannolla on puiset klaffituolit. Joskus tuolit päällystettiin mukavammiksi, mutta akustiikka kärsi ja pehmusteet jouduttiin poistamaan.

Paikastamme oli hyvä näkyvyys näyttämölle ja kuuluvuus erinomainen. Wagnerin suunnittelema orkesterimonttu on suurelta osin näyttämön alla. Ääni tulee niin, ettei se peitä laulajia. Täydellinen akustiikka varsinkin Wagnerin musiikkiin.

Ulkoparvekkeelta soitetun fanfaarin jälkeen näytäntö alkoi kello 16. Jokaisen näytöksen välissä oli tunnin tauko. Pihalle oli pystytetty isot teltat väliaikatarjoilua varten. Naisista useimmat olivat pukeutuneet pitkiin iltapukuihin ja miehet vähintäänkin tummaan pukuun. Tunnelma oli juhlava. Tarjolla oli ruokaa ja muuta naposteltavaa, juomista puhumattakaan. Fanfaarit soivat seuraavan näytöksen merkiksi.

Oopperat olivat hienot ja paikan atmosfääri lumoava ja unohtumaton. Se oli oopperakokemus, jonka toivoimme joskus toistuvan. Mietimme: voisimmeko olla niin onnekkaita, että saisimme Bayreuthiin liput uudemman kerran?

Toinen kerta Bayreuthin musiikkijuhlilla

Kotona meitä odotti jo seuraavan vuoden tilauskaavake! Uutta tilaamaan mutta huonolla menestyksellä. Sama yritys joka vuosi.

Kuuden vuoden sitkeän yrittämisen jälkeen, vuonna 1989, saimme taas liput. Nyt oli vuorossa Kupferin ohjaama Niebelungin sormus. Koko nelioopperainen sarja oli varattava kokonaisuutena. Kolme ensimmäistä oopperaa olivat peräkkäisinä päivinä ja viimeinen päivän tauon jälkeen.

Baijerissa oli vuosisadan helle. Parhaiten jäi mieleen Reininkullan esitys. Ulkona yli 42 astetta ja edessä kolmetuntinen ooppera ilman taukoa täpötäyden oopperatalon piippuhyllyllä. Hikinen urakka. Vaikka oopperat olivat hienot niin Helsingissä kokemamme Rinki oli kuitenkin parempi.

Bayreuthin lippuhississä – kolmas, neljäs ja viides kerta Bayreuthissa

Olimme päässeet Bayreuthin Festspielen lippuhissiin. Joka vuosi posti toi uudet tilauskaavakkeet ja kieltävän vastauksen. Kului kuusi vuotta, kunnes saimme vuonna 1995 liput Tannhauseriin sekä Tristan ja Isoldeen. Vielä oli kuulematta Lohengrin ja Hollantilainen. Jonotus oli entisestään pidentynyt, ja saimme liput niihin vasta kahdeksan vuoden jälkeen, vuonna 2003.

Mieleen jäi etenkin se, että 2000-luvulla juhlien pukukoodi oli keventynyt ensimmäisistä vierailuistamme.

Seuraavaan onnistumiseen menikin jo yhdeksän vuotta. Oli vuosi 2012, kun sain viidennet liput Bayreuthin oopperajuhlille.

Kokonainen ihmisikä Bayreuthia

Näiden viiden vierailun välillä olen kokenut kokonaisen aikuisiän. Kun ensimmäisen kerran yritin saada lippuja, olin 32-vuotias nuori isä. Siinä välissä lapseni ovat kasvaneet aikuisiksi, ja minusta on tullut isoisä ja leski. 38 vuoden aikana olen kokenut elämän ilot ja surut. Mutta Bayreuth on pysynyt.

Olin varma, että viides kerta jäisi viimeisekseni. Uskoin, että saisin seuraavat liput vasta joskus 2020-luvulla, jolloin minun aikana oopperamatkailijana olisi jo ohitse. Joku nuorempi saisi sitten lippuni.

Päivitys 2018: iloinen yllätys!

Bayreuthin lippujen hakemisesta oli kuitenkin tullut perinne, jota kuuliaisesti seurasin, vuosi toisensa jälkeen. Tuttuun tapaani palautin jälleen kerran vuonna 2017 virallisen tilauslomakkeen tietoisena siitä, että tuloksena olisi vesiperä. Oma vuoroni tulisi vasta ensi vuosikymmenellä.

Aikaisempina vuosina oli Niebelungin sormuksen kaikki neljä oopperaa tilattava yhtenä kokonaisuutena. Tällä kertaa oli kuitenkin ohjelmassa yksittäisenä oopperana Walküre. Tilasin peräkkäisille päiville sen ja Parsifalin.

Oli melkoinen yllätys, kun vähän ennen joulua avasin sähköpostini, ja siellä oli lasku Bayreuthin lipuista. Kuudes kerta oli koittanut!

Sain liput mutta kymmenen päivän välein. Valitsin Parsifalin, sillä se oli ensimmäinen oopperani Bayreuthissa lähes päivälleen 35 vuotta aiemmin. Walküren lipun annoin ystävälleni. Valinta oli oikea, sillä Parsifal oli loistava, Walküre ei kuulemma ollut.

Liput pystyi maksamaan annetun aktivointikoodin avulla suoraan luottokortilla. Parin viikon kuluttua tuli vahvistus maksusta ja tieto siitä, että online-liput olisi tulostettavissa vasta kesäkuun puolessa välissä jostakin ”Meine Festspiele” sivulta. Aikani sekoiltuani löysin viimein sivuston.

Lippujen lunastuksen yhteydessä jokaiseen lippuun oli merkittävä sitä käyttävän nimi. Vähän ennen juhlien alkamista sähköpostiin tuli ilmoitus, että jokaisen kävijän henkilöllisyys tarkistetaan. Jos kävijä on muuttunut, lippu pitää käydä vaihtamassa lipputoimistossa. Parsifalissa ovella tarkistettiin kuitenkin vain liput, Walküressa oli tarkistettu myös henkilötiedot passista tai vastaavasta – onneksi olin merkinnyt ystäväni lippuun oikeat tiedot.

Ensimmäistä kertaa olin varannut itselleni hotellin Bayreuthin keskustasta. Hotellien hinnat juhlaviikkojen aikaan ovat noin kaksinkertaiset muihin aikoihin verrattuna. Niinpä huone keskihintaisessa Hotel Rheingoldissakin oli kallis, 200 euroa, verrattuna Parsifalin lippuun, 25 euroa!

Hotellista oli järjestetty shuttle-kuljetus oopperatalolle. Meitä oli pari bussillista.

Tunnelma oopperatalolla oli yhtä hieno kuin ennenkin. Talon akustiikka on fantastinen, penkit yhtä piinaavat kuin ennenkin. Pukeutumiskoodi oli muuttunut ensimmäisestä kerrasta paljon. Silloin naisilla oli paljon pitkiä iltapukuja, nyt vain muutamilla. Nyt yleisin asu oli siisti, ehkä vähän hienompi kesäpuku. Shortseja ei kuitenkaan vielä ollut kellään. Nuorten juhlavieraiden runsaus oli ilahduttavan suuri.

Taputukset Parsifalin ensimmäisen näytöksen jälkeen olivat vaisut. Perinteeseen kuuluisi olla taputtamatta. Teltat pihalla olivat vaihtuneet kiinteisiin ravintoloihin. Kaikki muuttuu! Valitettavasti ei kuitenkaan aivan kaikki. Bayreuthin Festspielehaus taitaa olla ainoa suurista oopperataloista, jossa ei ole vieläkään tekstityslaitteita.

Olettavat ilmeisesti että kaikki ympäri maailmaa tulevat kävijät ymmärtävät saksaa tai osaavat Wagnerin oopperoiden libretot ulkoa.

Vaan mitä turhaa valittamaan, kokemus oli upea, ja täydellinen päätös Bayreuthin saagalleni. Tai mistä sitä tietää…

Liput Bayreuthin musiikkijuhlille

Bayreuthin lipputilaus on tehtävä aina lokakuun 15. päivään mennessä. Jos jättää yhtenäkin vuonna tilauksen tekemättä, putoaa lippuhissistä.

Olen usein ihmetellyt, kuinka suuren urakan Bayreuthin lipputoimisto tekee lähettäessään tuhansia kirjeitä vuosittain ympäri maailmaa. Ehkä tämä palvelu loppuu, sillä vuodesta 2012 lähtien tilaukset on voinut tehdä myös netin kautta (www.bayreuther-festspiele.de)

Bayreuthin musiikkijuhlat ovat myös muuttaneet toimintatapaansa. Viime vuosina ei ole enää tullut kieltävää vastausta. Tieto lipuista lähetetään vain niille onnekkaita, jotka ovat liput saaneet.

Bayreuthin musiikkijuhlien liput ovat periaatteessa henkilökohtaiset. Mutta juhlilla ei tarkisteta henkilöllisyyksiä, joten liput voi käytännössä antaa eteenpäin, jos ei itse syystä tai toisesta pääse osallistumaan.

Monilla oopperan ystävillä tuntuu olevan käsitys, että Bayreuthin liput olisivat kalliita. Tämä ei kuitenkaan pidä täysin paikkaansa. Katsomo on hinnoiteltu sekä sektorittain että riveittäin.

Vuonna 2017 lippukategoriota oli peräti 43. Kalleimmat Parsifalin liput permannon keskisektorin riveillä 1–6 maksavat 320 euroa. Halvimmat permantopaikat 120 euroa. Itse olen aina saanut paikat Galleriesta, jonka eturivin paikat maksavat nyt 50 euroa. Rivien 2–4 paikat sieltä irtoavat 10–45 eurolla. Ensi vuonna uutena produktiona tulevan Meistersingerin liput ovat noin 15 prosenttia kalliimpia.

Eli lippujen hintojen ei pitäisi olla esteenä kenellekään oopperanystävälle. Bayreuthin musiikkijuhlille osallistuminen ei vaadi isoa lompakkoa vaan pitkää pinnaa. Ja miten yritys palkitaankaan!

Bayreuth – kokemuksia

Bayreuthin kokemuksia kertoi intohimoinen oopperanystävä Erkki Helin: ”Olen kiertänyt oopperan perässä ympäri Eurooppaa ja nauttinut oopperasta maailman upeimmissa oopperataloissa. Mutta Bayreuthin musiikkijuhlat säilyvät aina muistoissani yhtenä oopperamatkojeni unohtumattomimmista elämyksistä.”

Lue lisää oopperamatkailusta.

Katso tarjoukset Bayreuthin hotelleihin.

 

Varaa hotelli tai huoneisto yhteistyökumppanimme kautta. Voit varata myös mökin Suomesta. Me saamme pienen provision, mutta sinä et maksa penniäkään ylimääräistä. Kiitos, että tuet Kerran elämässä -sivuston toimintaa!

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi