Mumbain slummien elämä yllättää

Kuva: Ville Palonen

Mumbaissa asuu slummeissa enemmän ihmisiä kuin missään muualla maailmassa. Slummeissa unelmoidaan tanssijan urasta ja pelätään slummien purkamista.

Teksti Ilkka Karisto
Kuvat Ville Palonen

Sheetal Sakaramkode ei keksi millään pahaa sanottavaa asuinpaikastaan, Mumbain pohjoislaidalla sijaitsevasta Subash Nagarin slummista.

Kaikki on paremmin kuin hänen kotikylässään Mangan Vilassa. Vihannestorille kävelee muutamassa minuutissa, asunnossa on sähköt ja vettä tulee kraanasta – tosin vain kolme tuntia päivässä, mutta tuleepa kuitenkin. Sheetalin aviomiehellä on työpaikka painekattiloita valmistavassa yrityksessä, ja molemmat lapset ovat päässeet hyvään kouluun.

Lopulta hän keksii yhden valituksen aiheen: vessat.

”Ne haisevat, ja aamuisin voi joutua jonottomaan jopa puoli tuntia”, Sheetal sanoo. Kuusi vessaa on kahdensadan perheen yhteisessä käytössä.

Mumbain slummeissa asuu arviolta 10-15 miljoonaa ihmistä – enemmän kuin missään muussa kaupungissa koko maailmassa. Ja joka päivä maaseudulta tulee satoja toiveikkaita lisää.

Mumbain slummeissa asuu arviolta 10-15 miljoonaa ihmistä – enemmän kuin missään muussa kaupungissa koko maailmassa. Ja joka päivä maaseudulta tulee satoja toiveikkaita lisää.

Tulokkaat eivät suinkaan aina mahdu slummeihin. He saattavat joutua asumaan jopa vuosia kaduilla etsiessään vapaata asuntoa slummista. 50 000 asukkaan Subash Nagar on ollut jo pitkään täyteen rakennettu. Sheetal Sakaramkode sanoo olleensa onnekas, kun pääsi kymmenen vuotta sitten muuttamaan kotikylästään suoraan tänne.

Asunto on pieni, noin kymmenen neliön kokoinen, mutta nelihenkinen perhe mahtuu siihen mainiosti. Samanlaisissa kopeissa elää täällä kymmenenkin ihmistä.

”Seinät olivat aluksi aaltopeltiä, mutta muurasimme uudet tiilestä. Nyt suunnittelemme toisen asuinkerroksen rakentamista katon päälle”, Sheetal kertoo.

Oikea kaupunginosa eikä hökkelikylä

Saa nähdä, ehtiikö toinen kerros valmistua ennen kuin puskutraktorit ilmestyvät näille kulmille.

Mumbain slummeja jyrätään jatkuvasti matalaksi. Tilalle rakennetaan hätäisesti synkkiä kerrostalolähiöitä, joista ihmisille osoitetaan uudet asunnot.

Kaupungin virallinen tavoite kuulostaa silti vitsiltä: sen mukaan muutaman vuoden päästä yksikään Mumbain asukas ei asu slummissa.

Mumbai_slummi_06

”Todellisuudessa kaikkia slummeja on mahdoton purkaa”, sanoo Jukka Tasanen, kehitysyhteistyöjärjestö Fidan slummihankkeessa Mumbaissa työskentelevä projektikoordinaattori.  ”Ne ovat poliitikoille äärimmäisen tärkeitä alueita. Slummien asukkaiden äänet on ostettavissa pussillisella riisiä ja huimilla lupauksilla. Se on tosi raakaa peliä.”

Yllättävää kyllä, monet slummien asukkaat eivät haluaisi muuttaa muualle. Korvikkeeksi rakennetut kerrostalokämpät ovat ihan yhtä ahtaita, eikä rappukäytyvissä koe samanlaista yhteisöllisyyttä kuin slummien kujilla.

”Haluaisin asua Subash Nagarissa loppuelämäni. Täällä minulla on paljon ystäviä”, sanoo Sheetal Sakaramkode.

Erilaisia pikkupuoteja näkee lähes joka kulmassa. Alueella toimii kolme koulua, apteekki, kangaskauppa, korumyymälä sekä lukuisia partureita ja räätäleitä.

Subash Nagarin sokkeloisia kujia kiertäessä ymmärtää nopeasti, että kyseessä on oikea  kaupunginosa, eikä mikään hökkeleistä kasattu tilapäismajoitusten keskittymä. Erilaisia pikkupuoteja näkee lähes joka kulmassa. Alueella toimii kolme koulua, apteekki, kangaskauppa, korumyymälä sekä lukuisia partureita ja räätäleitä. Täällä asuu ihmisiä jo kolmannessa polvessa. Sähköt saatiin kymmenen vuotta sitten.Mumbai_slummi_04

Yhdellä kujalla kuusikymppinen mies, Harichandra Sawat, istuu pienellä puupallilla ja pujottaa kuparilangan toisensa jälkeen pienen muovinkappaleen läpi.

Sawat valmistaa ledivalojen aihioita läheisen tehtaan tarpeisiin. Hänen työpisteensä on tässä kujalla, oman kodin edessä. Tehtaan lähetti hakee joka ilta tuhannen valmiin muoviosan satsin. Sawatille jää käteen 60 rupiaa, eli vajaa euro.

”Katso, enää kolme lankaa jäljellä. Olen tehnyt tänään siis jo 997 lamppua”, hän sanoo ja hymyilee leveästi.

”En pidä työstäni, mutta muutakaan ei ole nyt tarjolla. Ennen olin töissä rakennuksilla, mutta firma meni konkurssiin vuosi sitten ”

Subash Nagarissa työnjako on se perinteinen: miehet käyvät palkkatöissä, ja naiset hoitavat kodin.

Aamu slummissa

Tänäkin aamuna Sheetal Sakaramkode on herännyt kuudelta, ryhtynyt paistamaan chapati-leipiä ja keittämään päivän ensimmäistä kattilallista dalia, linssimuhennosta. Miehen lähdettyä töihin Sheetal aloittaa pyykkäämisen. Sen jälkeen vuorossa on tiskaamista ja lattioiden luuttuumista. Lounasta – riisiä ja dalia – hän ryhtyy valmistamaan yhdeltätoista.

7-vuotiaan Sonamin ja 9-vuotiaan Shakshin koulu alkaa yhdeltä. Subash Nagarissa koulua käydään kolmessa vuorossa. Sheetal saattaa lapset kouluun ja hakee heidät sieltä pois. Välissä hän ehtii levätä ja tavata ystäviään.

Mutta pian on jälleen riennettävä dal-kattilan ääreen. Sheetal valmistaa jokaisen aterian alusta pitäen, sillä asunnossa ei ole jääkaappia, jossa säilyttää tähteitä. Itse hän syö pelkän lounaan.

Mies palaa töistä vasta yhdeksältä. Illallisen jälkeen perheellä on tapana katsoa televisiota. Se on mustavalkoinen. Lapset laitetaan nukkumaan yhdeltätoista, mutta Sheetal valvoo tavallisesti television ääressä vielä monta tuntia.

”Parhaat sarjat alkavat vasta puolenyön jälkeen”, hän sanoo.

Väsymyksen viedessä voiton hän sijaa itselleen pedin lattialle, lastensa viereen. Melkein puolet lattiapinta-alasta vievä sänky on varattu yksin miehen käyttöön.

Kerran kuussa Sheetal poistuu slummista: silloin perhe tekee retken rannalle, eläintarhaan tai jopa Mumbain keskustaan, jonne matka paikallisbussilla voi kestää kaksikin tuntia.

”Nämä retket ovat lapsille tärkeitä”, Sheetal sanoo.

Osa naapureista ei poistu koskaan slummista. Surkein tilanne on vanhoillisesta Uttar Pradeshin osavaltiosta muuttaneilla musliminaisilla: heiltä omalta asuinalueelta poistuminen on perinteisesti kielletty.

Subash Nagarin mittapuulla Sheetal elää harvinaisen liikkuvaista elämää. Osa hänen naapureistaan ei poistu koskaan slummista. Surkein tilanne on vanhoillisesta Uttar Pradeshin osavaltiosta muuttaneilla musliminaisilla: heiltä omalta asuinalueelta poistuminen on perinteisesti kielletty.

Fidan slummiprojekti pyrkii auttamaan näitä koteihinsa sidottuja naisia. Heille järjestetään puolen vuoden pituisia ompelukursseja. Ideana on, että kurssin käytyään naiset voisivat työllistää itsensä kotonaan.

Mumbai_slummi_02

”Sain juuri myytyä ensimmäisen mekkoni. Naapurini osti sen 50 rupialla”, kertoo 20-vuotias Zeenat Seikh. ”Toivottavasti saan tulevaisuudessa lisää mekkoja kaupaksi. Haluaisin myös opettaa muita naisia ompelemaan.”

Ompelukurssi kokoontuu iltapäivisin Fidan rakennuttamalla nuorisotalolla. Samassa pienessä huoneessa opetetaan myös tietokoneiden käyttöä lapsille ja nuorille. Alakerrassa on vaatimaton kuntosali.

Subash Nagarin asukkaista 85 prosenttia on muslimeja. Fida on kristillinen lähetysjärjestö.

”Aluksi meihin suhtauduttiin epäluuloisesti. Ihmiset luulivat, että olemme tulleet käännyttämään”, sanoo projektijohtaja Anita Samuel. ”Emme kuitenkaan puhu Jeesuksesta julkisesti, ainoastaan kahden kesken.”

Myös Sheetal Sakaramkoden perhe saa apua Fidan kautta. Jossain päin Suomea elää perhe, joka on ottanut 7-vuotiaan Sonamin kummilapsekseen. Lahjoitusrahoilla hänelle on hankittu pulpetti kotiläksyjen tekemistä varten. Äiti toivoo pojasta insinööriä.

Valistustyötä ovelta ovelle

”Tiedättekö, miten flunssa leviää?” kysyy 16-vuotias Kiran Arjun Kamble ovensuuhun kerääntyneeltä Lingamin perheeltä. Kädessään hänellä on kansio, jossa on piirroksin selitetty flunssan oireita ja ehkäisykeinoja.

Kiran on yksi Fidan kouluttamista kahdestakymmenestä che-vapaaehtoistyöntekijästä, jotka kiertävät Subash Nagarissa ovelta ovelle pitämässä viiden minuutin tietoiskuja. He kaikki ovat naisia.

”Olen aikaisemmin puhunut esimerkiksi malariasta ja madoista sekä roskaamisesta ja hygieniasta”, Kiran kertoo.

Mumbai_slummi_05

Fidan projektijohtajan Anita Samuelin mukaan Subash Nagar on siistiytynyt huomattavasti siitä, kun järjestö vuonna 2002 aloitti toimintansa täällä. Vielä kaksi vuotta sitten slummissa lemusi, sillä kujia reunustivat avoviemärit. Nyt ne on peitetty betonikansilla, joista jokaisessa lukee ehostusprojektin maksajan nimi: World Vision. Siis toinen krisitillinen järjestö.

Vielä kaksi vuotta sitten slummissa lemusi, sillä kujia reunustivat avoviemärit. Nyt ne on peitetty betonikansilla.

Fidan työssä Samuel on erityisen ylpeä siitä, että Subash Nagarissa naisten asema on parantunut. Heillä on nykyisin enemmän itseluottamusta.

Sitä piisaa ainakin Kiran Arjun Kamblella, joka kolkuttaa jälleen uuteen oveen ja ryhtyy luennoimaan kuuluvalla äänellä flunssasta ihmisille, jotka ovat kaksi kertaa vanhempia kuin hän itse. Myös Kiranin usko omaan tulevaisuuteen on luja.

”Ryhdyn isona lääkäriksi. Ja myös tanssijaksi!”

Hän ei aio jäädä koko iäkseen slummiin.Mumbai_slummi_07

 

Slummiturismi Mumbaissa

Mumbaissa turisteille on tarjolla muutaman tunnin pituisia slummikierroksia. Niitä järjestää esimerkiksi Reality Tours And Travel (www.realitytoursandtravel.com), hinnat alkaen 7 euroa. Retket suuntautuvat tavallisesti Dharavin slummiin, joka on Aasian suurin.

Missä tahansa Mumbain slummissa voi vierailla myös omin päin. Subash Nagar sijaitsee Andherin kaupunginosassa, lähellä Mumbain kansainvälistä lentokenttää. Alueella on turvallista liikkua itsekseen, mutta pienille kujille eksyy helposti.

Lisätietoa Fidan slummiprojekteista ja kummilapsitoiminnasta täällä.