Everestin sankarit

Everestin sankarit

kirjoittaja -
Edmund Hillary ja Tenzing Norgay
Kuva Wikimedia Commons

Uusiseelantilainen Edmund Hillary ja sherpa Tenzing Norgay kiipesivät ensimmäisinä Mount Everestin huipulle. Todellisiksi sankareiksi he nousivat muilla ansioilla.

Teksti Antti Helin

Ulkonäkönsä puolesta parivaljakko sopisi paremmin Pekka Puupää -tarinaan kuin valloittamaan maailman korkeinta vuorta. Toinen miehistä on hontelo hujoppi, jonka pitkillä ja kulmikkailla kasvoilla hymykin näyttää irvistykseltä. Toinen on pieni ja sopusuhtainen, ja hänen päivettyneillä kasvoillaan välähtelee aurinkoinen hymy.

Toinen koikkeloi eteenpäin kuin kirahvi, toinen taivaltaa kissamaisen sulavasti.

Mutta niin vain miehet nousevat askel kerrallaan kohti Mount Everestin huippua toukokuun 29. päivän aamuna vuonna 1953.

Viiden tunnin ajan uusiseelantilainen Edmund Hillary ja sherpa Tenzing Norgay iskevät hakuillaan portaita jääseinämiin. Alapuolella uhkaavat huimaavat rotkot.

Lähes yhdeksän kilometrin korkeudessa jokainen liike vaatii ponnistelua, vaikka kiipeilijöillä on happipullot selässään. Yhden askeleen ottaminen hengästyttää kuin kokonainen pururatakierros.

Vielä yli viimeisen pystysuoran kiviseinämän ja…

Hyvä kysymys: mikä tekee todellisen sankarin?

”Me nujersimme sen pirulaisen”, Edmund Hillary hihkaisee tovereilleen, kun hän palaa Tenzing Norgayn kanssa takaisin telttaleiriin.

Sankareille tarjotaan kupit kuumaa teetä. Maailman korkein vuori, 8 848 metriin kurottava Mount Everest, on viimein valloitettu, mutta tilanne tuntuu kovin arkipäiväiseltä. Kenraali John Huntin johtamasta retkestä on puuttunut kaikki se dramatiikka, joka teki kymmenestä aikaisemmasta Everestin valloitusyrityksestä ikimuistoisia. Tällä kertaa matkaa on tehty matemaattisella tarkkuudella, eikä paleltumille menetetä edes yhtä ainutta varvasta.

Hillaryn ja Tenzingin suurin ansio ei olekaan siinä, että he kiipesivät maailman korkeimmalle vuorelle, vaan siinä, mitä he tekivät nousun jälkeen. He näyttivät, kuinka sankarien kuuluu käyttäytyä.

Sankaritekoaan seuranneina viikkoina Hillary ei uskaltanut itse kosia tulevaa morsiantaan.

Kun valtaosa maailmanhistorian suurista seikkailijoista on ollut sietämättömiä mulkeroita, Hillary oli vaatimaton mehiläisfarmari Uudesta-Seelannista. Sankaritekoaan seuranneina viikkoina hän ei uskaltanut itse kosia tulevaa morsiantaan, vaan tämän äiti joutui esittämään asian puhelimessa tyttärelleen.

13-lapsiseen perheeseen syntynyt Tenzing ei kehuskellut saavutuksillaan, vaikka hän oli ollut mukana kuudella aikaisemmallakin yrityksellä nousta Everestin huipulle.

Everestin valloituksen jälkeen Hillary ja Tenzing alkoivat tehdä työtä sherpojen hyväksi. Hillary perusti kymmeniä kouluja ja terveyskeskuksia syrjäisille vuoristoseuduille.

”Olen vain maksanut takaisin sitä apua, mitä olen sherpoilta saanut”, hän sanoi.

Tyhmä kysymys: kumpi oli ensin huipulla, Hillary vai Tenzing?

Hillarylta ja Tenzingiltä kysyttiin monesti, kumpi heistä oli ensimmäisenä huipulla. Miehet eivät halunneet vastata älyttömään kysymykseen. Eivät he nousseet vuorelle kilpaa, vaan toisiaan tukien. Eikö suurempi sankari olisi sitä paitsi se, joka antaisi toiselle kunnian olla ensimmäinen?

Hillary ja Tenzing saattoivat olla aikakautensa sitkeimpiä kiipeilijöitä, mutta he eivät selättäneet vuorta kaksistaan. He olivat osa 13 vuorikiipeilijän ja 350 nepalilaisen kantajan retkikuntaa. Tietä huipulle olivat raivanneet vuodesta 1921 alkaen kaikki aikaisemmat yrittäjät, joista monen matka oli päättynyt traagisesti.

Silti Hillaryltä ja Tenzingiltä yhä vain kysyttiin, kumpi oli ensimmäinen. Lopulta Tenzing kyllästyi uteluihin.

Vuori ei tuntunut enää elottomalta hahmolta kiveä ja jäätä, vaan lämpimältä ja ystävälliseltä. Aivan kuin se olisi ollut elossa.

”Vähän huipun alapuolella Hillary ja minä pysähdyimme. Katsoimme ylös, ja jatkoimme matkaa”, Tenzing kertoi vuosia myöhemmin. ”Meidät yhteen kytkevä köysi oli 30 jalkaa pitkä, mutta pidin suurinta osaa siitä kädessäni silmukalla, joten olimme noin kuuden jalan (kahden metrin) päässä toisistamme. Kuljimme eteenpäin hitaasti mutta varmasti. Ja sitten olimme siinä. Hillary astui huipulle ensin. Ja minä seurasin perässä.”

Huipulla Hillary kätteli Tenzingiä, mutta sherpa nappasi pitkän miehen syleilyynsä. Hetken aikaa kaverukset takoivat toisiaan selkään maailman katolla. Takana oli seitsemän viikon vaeltaminen, huipulla he ehtivät viettää 15 minuuttia.

Tenzing kaivoi lumeen pienen kuopan ja laski siihen uhrilahjansa Everestille, sherpojen Chomolungmalle, Maailman jumaläidille: pari keksiä, suklaalevy ja makeisia. Hillary lisäsi joukkoon pienen krusifiksin.

Tenzing on kuvannut, että näkymä huipulla oli samaan aikaan villi, upea ja hirvittävä. Mutta sherpa rakasti vuorta liikaa pelätäkseen sen voimaa. Hetkenä, jota hän oli odottanut koko ikänsä, vuori ei tuntunut enää elottomalta hahmolta kiveä ja jäätä, vaan lämpimältä ja ystävälliseltä. Aivan kuin se olisi ollut elossa.

Kaikki historialliset matkat