Kolumbus, mies joka ei halunnut löytää Amerikkaa

Madeira_santa-maria
Kolumbuksen suurimmasta laivasta, Santa Mariasta, on tehty useita replikoita. Yhdellä niistä pääsee purjehtimaan Madeiralla. Kuva: Ville Palonen

Kristoffer Kolumbus oli niin itsepäinen ja ylimielinen, ettei hän suostunut uskomaan löytäneensä uuden mantereen. Hän ei pystynyt hyväksymään ajatusta, että olisi tehnyt laskelmissaan virheen ja saapunut Intian sijaan jonnekin aivan muualle. Siis parasta suurmiesainesta.

Ryysyläinen Kastilian hovissa

Suunnitelma vaikutti yhtä höyrypäiseltä kuin sen esittäjä. Vuosien vastoinkäymiset olivat valkaisseet 35-vuotiaan yksinhuoltajan hiukset ennen aikojaan, ja yllään hänellä oli kauhtunut, halpa viitta. Sokeridiilerin, kirjakauppiaan ja merimiehen uraa yrittäneellä kankurin pojalla ei ollut enää varaa edes kunnon vaatteisiin.

Mutta niin vain hän seisoi Kastilian kuningasparin edessä esittämässä aikeensa. Kristoffer Kolumbus halusi purjehtia niin kauas länteen, että hän saapuisi lopulta itään. Intiaan.

Läsnä olevat oppineet kuuntelivat miestä päätään pyöritellen.

Maa tiedettiin toki pyöreäksi, mutta Kolumbuksen väittämä etäisyys Intiaan oli neljä kertaa lyhyempi kuin tähtitieteilijöiden laskelmat. Tiedemiesten laskujen mukaan purjehdus valtameren yli veisi parhaimmissakin olosuhteissa sata päivää.

Kolumbuksen uskottavuutta ei lisännyt se, että hän vetosi idän maista puhuessaan jatkuvasti Marco Polon matkoihin – joita pidettiin yleisesti enemmän tieteis- kuin tietokirjallisuutena.

Mutta Kolumbuksen peräänantamattomuus teki vaikutuksen kuningattareen. Tämä antoi purjehtijalle neljän kuukauden palkan ja lupasi palata asiaan myöhemmin, kun espanjalaiset olisivat saaneet päätökseen kalliin sotansa Granadan maureja vastaan. Siihen meni viisi vuotta.

Järjettömät vaatimukset

Kolumbus palasi Kastilian hoviin neuvottelemaan tammikuussa 1492. Hän tiesi, että tämä oli hänen viimeinen mahdollisuutensa toteuttaa unelmansa, jota hän oli vaalinut vuosikaudet. Portugalin kuninkaalta hän oli saanut pakit jo yhdeksän vuotta aeimmin, vuonna 1483.

Ja silti hän pelasi riskillä. Kolumbus vaati kuninkaalta itselleen kymmenykset Intian kanssa käytävästä kaupasta, Valtamerten amiraalin ikuista arvonimeä sekä nimitystä kaikkien löytämiensä alueiden varakuninkaaksi. Oikeuksien tuli olla periytyviä.

Kolumbuksen käskettiin kohteliaasti painua matkoihinsa samalla muulilla, jolla hän oli hoviin saapunutkin.

Kolumbus ei ehtinyt pitkällekään, kun ratsumies karautti hänen rinnalleen. ”Kuningattaren nimessä: palatkaa takaisin!”

Kolumbuksen purjehdus yli Atlantin

Elokuussa 1492 Kolumbus sai komentoonsa kolme laivaa. Kolumbus saattoi olla luonteeltaan itsepäinen, ylimielinen ja suuruudenhullu, mutta hän oli myös kokenut ja nerokas kapteeni.

Hän oli laskenut oikein, että pasaatituulet kiidättäisivät laivat nopeasti länteen.

Laivansa lokikirjaan kapteeni tosin kirjasi taitetut päivämatkat lyhyempinä kuin omiin muistiinpanoihinsa, sillä miehistö muuttui sitä hermostuneemmaksi, mitä kauemmas he etenivät tuntemattomalla merellä.

Värvättäessä miehistölle oli kerrottu vain epämääräisesti, että määränpäänä olivat ”tietyt valtameren osat”.

Jo viikon merimatkan päässä Kanariansaarilta purjehtijat näkivät merellä lintuja, joita pidettiin merkkinä maasta. Mutta meri vain jatkui ja jatkui.

Ensimmäisenä maata näkevälle miehelle oli luvattu palkkio. Kun kaukaisia pilviä oli riemuittu lähes päivittäin maaksi, väärästä hälytyksestä säädettiin rangaistus, jonka mukaan huutaja menettäisi kolmen päivän palkan.

Matkalla ei kohdattu myrskyjä eikä merihirviöitä, vaan Kolumbus luotsasi laivansa valtameren yli ilman vakavia vastoinkäymisiä.

Lopulta vaikeinta Atlantin yli purjehduksessa oli ollut matkaan lähtö.

Kolumbus toi tuliaisena kupan

”Maata näkyvissä!” Takana oli 35 päivää rannattoman meren armoilla, kun Santa Maria, Pinto ja Nina saapuivat kuutamoisena yönä paratiisisaarten luokse.

Alastomat alkuasukkaat ottivat ”taivaasta laskeutuneet” muukalaiset yltäkylläisesti vastaan, eikä merimiehiltä puuttunut ruokaa tai naisia.

Kolumbus ylisti päiväkirjassaan intialaisia ystävällisimmiksi ja onnellisimmiksi kohtaamistaan ihmisistä. Löytämänsä saaret hän nimesi Juanaksi ja Hispaniolaksi. Nykyisin Juana tunnetaan Kuubana ja Hispaniolan jakavat keskenään Haiti ja Dominikaaninen tasavalta.

Jos kapteeni oli onnellinen saamastaan kohtelusta, hän oli myös hämillään. Laskujensa mukaan hän oli myyttisen Zipango-saaren eli Japanin lähettyvillä, mutta maa ei vastannut lainkaan Marco Polon kuvauksia. Yltäkylläisten kaupunkien ja suurkaanin hovin sijaan hän löysi vain viidakkoa ja alkeellisia asumuksia.

Espanjaan palaava Kolumbus otettiin juhlien vastaan Barcelonassa. Hän esitteli kuningasparille tuomisiaan valtameren takaa: intiaaneja, papukaijoja, trooppisia kaloja ja puuvillaa. Kultaakin oli lopulta löytynyt: kruunuja, naamioita, koruja ja kultahiekkaa.

Seikkailijoiden tuliaisiin kuului myös kuppa, Euroopassa aiemmin tuntematon sukupuolitauti.

Kolumbuksen oivallus: maa on päärynänmuotoinen!

Vastavihityn Valtamerten amiraalin onni kesti vain tuokion. Toisella matkallaan Intiaan hän löysi perustamansa siirtokunnan tuhottuna. Kolmannella matkalla uudet siirtokunnat nousivat kapinaan ylimielistä amiraaliaan vastaan, ja tämä kuljetettiin kahleissa takaisin Espanjaan.

Kuningaspari vapautti Kolumbuksen syytteistä – mutta myös amiraalin ja varakuvernöörin arvostaan.

Neljännellä matkallaan Atlantin yli Kolumbus oli jo kihdin – ja mahdollisesti kupan – runtelema vainoharhainen viisikymppinen vanhus, joka uskoi, ettei maa olekaan pallon- vaan päärynänmuotoinen.

Miten Amerikka sai nimensä?

Katkeroitunut Kolumbus kuoli 55-vuotiaana vuonna 1506 ja hänet haudattiin Sevillan Katedraaliin. Hän oli nähnyt, kuinka espanjalaisten ahneus ja riitaisuus oli muuttanut paratiisin helvetiksi. Muutamassa vuodessa Hispaniolan alkuasukkaista oli tapettu kolmannes.

Hän ei ollut löytänyt Malakansalmea, joka olisi viimeinkin johtanut hänet Länsi-Intian saaristosta mausteiden Intiaan. Kolumbus ei suostunut uskomaan, että hän olisi voinut tehdä laskelmissaan virheen ja saapua kokonaan uuteen maailmaan.

Vuosi seikkailijan kuoleman jälkeen saksalainen maantieteilijä Martin Waldseemüller julkaisi sensaatiomaisen karttansa, johon hän oli merkinnyt uuden mantereen. Waldseemüller oli nimennyt sen firenziläisen purjehtija Amerigo Vespuccin mukaan.

Vespucci oli yksi monista Kolumbuksen vanavedessä Atlantin yli purjehtineista miehistä. Hän oli maailmanhistoriallisesti merkityksetön, mutta muuten mukava mies. Siis kaikin puolin Kolumbuksen vastakohta.

Lue lisää: Kaikki historialliset matkat

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi