Vain hetken herpaantuminen – Matterhorn pilasi valloittajansa Edward Whymperin elämän

Kuvankaunis Matterhorn oli Alppien vaikeimpia valloitettavia vuoria.

Vuonna 1865 Edward Whymper valloitti Matterhornin – ja oppi heti perään, kuinka kovan hinnan huolimattomuus voi maksaa.

Jalka lipeää vuorikiipeilijän alta, ja mies lähtee holtittomaan luisuun. Hän pompahtelee ilmaan ja kierii terävien kivien yli kohti rotkoa. Seitsemännen pompun kohdalla hän saa tarrattua kiinni kivikkoon.

Rotkon reunaan on kolme metriä.

Hän on liikkeellä yksin, eikä hän ole kiinnittänyt turvaköysiä. Mies on englantilainen Edward Whymper, 22-vuotias puupiirrosten kaivertaja ja totinen oman tiensä kulkija. Hän on päättänyt valloittaa Matterhornin.

Eletään 1860-luvun puoliväliä, ja Alppien huippu toisensa jälkeen on saanut alistua tweedasuisten gentlemannikiipeilijöiden edessä. Vain Italian ja Sveitsin rajalla seisova Matterhorn, vuorista kolmanneksi korkein ja kaikista kaunein, on onnistunut torjumaan kiipeilijöiden yritykset.

Whymper tunnustelee ruumistaan. Hän on yltä päältä veressä, mutta luita ei ole katkennut. Hänen yläpuolellaan Matterhornin huippu kohoaa terävänä ja mutkalla kuin noidanhattu 4478 metrin korkeuteen.

Nuorukainen tyrehdyttää lumella verenvuodon päästään ja kiroaa mielessään. Hän oli haaveillut lämpimästä kylvystä ja päästänyt keskittymisensä hetkeksi herpaantumaan. Se oli melkein maksanut hänen henkensä.

Hän raahautuu alas italialaiseen vuoristokylään Breuiliin ja lupaa itselleen, ettei sorru enää koskaan huolimattomuuteen.

Matterhornin valloitus

Matterhorn on Whymperin pakkomielle. Vuodesta 1860 lähtien hän on palannut Matterhornille kerta toisensa jälkeen ja aina vuori on lyönyt hänet takaisin.

Kahdeksannella yrityksellään vuonna 1865 Whymper hylkää Italian Breuilin ja pyrkii huipulle Sveitsin puolelta Zermattista. Hän liittyy osaksi brittiläistä seuruetta, johon kuuluvat aatelismies Francis Douglas, pastori Charles Hudson ja tämän suojatti, vasta 19-vuotias Douglas Hadow.

Muhkeapulisonkinen pastori Hudson on jo pienimuotoinen legenda vuorikiipeilijöiden joukossa, mutta hänen suojattinsa on ensimmäistä kauttaan Alpeilla.

Kun Whymper esittää epäilynsä Hadow’n kyvyistä, Hudson vakuuttaa pojan pärjäävän Matterhornilla: ”Hän on kiivennyt Mont Blancille nopeammin kuin moni muu.”

Paikallisina oppaina mukaan lähtevät sveitsiläiset isä ja poika Peter Taugwalder sekä kokenut ranskalainen vuoristo-opas Michel Croz.

Kiipeäminen Sveitsin puolelta paljastuu paljon helpommaksi kuin Italiasta käsin, ja seurue etenee rivakasti oppaidensa avustuksella.

Vaikeuksiin seurue joutuu vasta nousunsa toisena päivänä, kun kokeneemmat kiipeilijät joutuvat auttamaan Hadow’ta jyrkällä kiviseinällä. Pian seinämän jälkeen he tavoittavat huipun.

”Matterhorn on meidän!” Whymper riemuitsee. Totinen puukaivertaja viettää huipulla elämänsä onnellisimman tunnin. Pian se on kuitenkin vain etäinen muisto.

Matkalla alas

Koittaa laskeutumisen aika. Miehet huipulle saatellut adrenaliini on haihtunut, ja heidän raajansa tärisevät väsymyksestä.

Nuorella Hadow’lla on jälleen vaikeuksia samalla seinämällä. Vuoristo-opas Croz laskee jäähakkunsa sivuun ja auttaa nuorukaista etsimään jalansijaa.

Hadow liukastuu ja kaatuu Crozin päälle. Molemmat lähtevät liukuun. Turvaköysi kiristyy ja vetää mukaansa myös Hudsonin ja Douglasin.

Whymper ja molemmat Taugwalderit tarttuvat henkensä uhalla vuorenseinämään. Juuri silloin köysi katkeaa.

Whymper ja Taugwalderit voivat vain katsella, kuinka heidän neljä toveriaan liukuvat selällään, yksi kerrallaan, yhä kiihtyvällä vauhdilla alas jyrkännettä ja suistuvat kilometrin syvyiseen rotkoon.

Miehet tärisevät paikoillaan ja tuijottavat rotkoon. Kuluu puoli tuntia. Kun he ovat viimein selvinneet sokistaan ja kavunneet turvaan, Whymper katsoo katkennutta köydenpätkää. Se on vanha ja heikko, vain hieman pyykkinarua paksumpi. Sitä ei olisi koskaan kuulunut käyttää turvaköytenä.

Piinaavat kysymykset

Matterhornin tragedia seuraa Whymperiä hänen loppuelämänsä. Syrjäänvetäytyvästä miehestä tulee entistä synkempi ja yksinäisempi. Kerta toisensa jälkeen hän todistelee ihmisille syyttömyyttään: hän vakuuttaa miesten kiivenneen niin varovaisesti kuin mahdollista.

Ja aina hänelle esitetään samat kysymykset. Miksi heillä sitten oli käytössään kelvoton turvaköysi? Miksi he ottivat mukaansa kokemattoman nuorukaisen?

Miksi? Miksi? Miksi? Whymper kysyy myös itseltään loputtomina, unettomina öinä, jolloin häntä piinaa yksi ja sama näky: hänen toverinsa haromassa käsillään apua, kun he syöksyvät kohtaloonsa.

Muistoistaan hän pääsee vain tarttumalla pulloon.

Whymper kiipeilee vielä Etelä-Amerikan Andeilla ja Kanadan Kalliovuorilla ja johtaa tutkimusmatkaa Grönlantiin, mutta Alppeja hän välttelee viimeiseen asti – kunnes hän 71-vuotiaana palaa Zermattiin ja matkustaa Chamonix’in. Siellä hän lukkiutuu hotellihuoneeseen.

Kahden päivän päästä Whymper löydetään kuolleena.

Edward Whymperin perinnöksi jäävät sanat, jotka hän kirjoitti Matterhornin valloituksesta kertovaan teokseensa Scrambles Amongst the Alps.

”Kiipeä jos tahdot, mutta muista, etteivät rohkeus ja voimakkuus ole mitään ilman harkitsevuutta, ja hetken huolimattomuus voi tuhota onnen eliniäksi. Älä tee mitään kiireessä, vaan katso huolella jokaista askelta. Ja alusta asti mieti sitä, mikä lopussa saattaa odottaa.”

Lue lisää: Kaikki historialliset matkat

KOMMENTOI

Kirjoita kommentti!
Kirjoita nimesi